Image Slider

Se ei ole enää salaisuus!

sunnuntai 26. tammikuuta 2014
En ole mikään hölösuu ja salaisuudet pysyvät sisälläni helposti, mutta kyllä puolitoistavuotta on jo aika pitkä aika pysyä vaiti. Alkuinnostuksen vuoksi siitä vaikein oli ehdottomasti ensimmäinen puoli vuotta. Seuraava meni helpommin, vaikkakin itseä piti välillä muistuttaa, ettei puhu vahingossa ohi suunsa. Viimeisen puolen vuoden aikana salaisuus kuin kasvaa sisään ja lopulta sitä on vaikea päästää ulos, kun aika on oikea.

Ette uskokaan, millaisen tunneskaalan kävin eilen läpi, kun näin tämän nettiartikkelin tulleen ulos hesarin saitilla..

Jäädyin jännityksestä aivan täysin. Siinä se nyt seisoi, kuluneen puolentoistavuoden aikainen syy valtavalle jännitykselle, valtalle stressille, valtavalle innostukselle, ahdistukselle, ilolle, pelolle, onnelle.. aivan kaikille mahdollisille kuviteltavissa oleville tunteille, jotka ovat kaikki mahtuneet prosessiin kasvaa Lumoavan korumuotoilijaksi.

On siis kulunut puolitoista vuotta siitä, kun minulle heitettiin haaste päästä mukaan Lumoavan muotoilijoiden joukkoon. Sitä ennen olin työskennellyt Lumoavan parissa reilut pari vuotta, mutta kaikki koulu- ja työvuodet yhteen ynnäten matkani korumaailmassa tähän pisteeseen on kestänyt kahdeksan ja puoli vuotta. Se saattaa kuullostaa hyvältä tovilta, mutta tästähän kaikki työ vasta alkaa.

Vielä muutama salaisuus on pidettävä sisällä hetken aikaa, kevään Lumoava-uutuudet (mukaan lukien omani) kun ilmestyvät vasta noin kuukauden päästä. Siihen saakka vielä jännitän, vaikka toisaalta palankin halusta päästä näyttämään, miltä yksi toteutunut unelmani näyttää.

kuvat hs.fi ja Lumoava
vasemmalla meitsi ja Lumoavan muotoilija ja luoja, Eelis Aleksi
oikealla Satakieli-riipukseni, Lumoava

Parasta arjessa..

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

..on pieni pysähtymishetki.

DIY - Musta neulepipo

sunnuntai 19. tammikuuta 2014
Minuun iski viime viikolla hirmuinen himo neuloa ja koska olin ollut jo pitkään vailla mustaa pipoa, päätin kokeilla toteuttaa minulle kovan tavoitteen, neuloa pipon päivässä. Perjantai-iltana sitten istuin sohvan nurkkaan puikot ja lanka käsissäni ja päätin, että jääkaapilla käyntiä lukuun ottamatta en sohvalta nouse, ennen kuin pipo on tehty. Kovin kauas en edes tavoitteestani jäänyt, ennen kuin tajusin viimeisiä kavennuskerroksia tehdessäni, ettei minulla ole pyöröpuikkojen kaveriksi muita puikkoja, joilla kavennus onnistuisi loppuun saakka. :D

Pipon päättely jäi siis seuraavaan aamuun kauppareissun päätteeksi, mutta siitä viis, koska tänään on ollut pää lämmin pihalla pakkasissa puuhastellessa. Ohje pipoon on Jatta Saukon käsialaa (Mario-pipo). Langaksi valitsin Novita Isoveljen. Uutta pipoa perheelle kehuskellessani olen saanut jo kaksi tilausta. Saa nähdä, tapahtuvatko ne päivässä, vai siinä itselleni huomattavasti yleisemmässä puolen vuoden aikataulussa..

Ihanaa viikkoa kaikille! <3





Tavaraa kiertoon ja tavaraa kotiin

perjantai 17. tammikuuta 2014
Aloitimme viime viikonloppuna säilytyksessä olleiden loppujen tavaroidemme kotiuttamisen. Toki tärkeimmät käyttötavarat muuttivat jo syksyllä ja huonekalut, kuten näkyi, juuri joulun alla. Mutta nyt vihdoin saadaan käyttöön loputkin omat kamat ja vaatteet. Pelkästään tavaroiden takaisin haaliminen ei kuitenkaan ole ollut ilo, vaan myös luopuminen tekee hyvää. Remontin ja siksi tavarasta tyhjän kodin kanssa useamman kuukauden elettyämme vahvistui käsityksemme siitä, että pärjäämme vallan mainiosti ilman suurinta osaa tavaroitamme. Siksi olemmekin laittaneet nyt melko rankalla kädellä tavaraa kiertoon.

Aivan kaikesta emme kuitenkaan luovu, vaan nyt myös osa kauan odotetuista tavaroista on päässyt omille paikoilleen. Ensimmäisenä siirtelimme keittiön tavarat ja olin niin iloinen, kun sain odotetut kuivien ruoka-aineiden lasipurkit paikoilleen hyllyyn. Edelleen suurin osa purkeista ammottaa tyhjyyttään, mutta nimetty ne jo on valmiiksi ja aseteltu tarkasti aloilleen.


Myös muutama remontin alla aloitettu uudistus on nyt saatettu loppuun. Halusin uuden keittiön kunniaksi yhtenäistää maustekorin ilmeen ja hommasin jo aiemmin sitä varten 16kpl kauniita pieniä lasipulloja. Niihin kaatelimme tarkkaan valitut mausteet monien kotoa muuttaneiden joukosta. Vaikka kaikki tärkeimmät mausteet saatiin purkitettua, jäi kuiva-ainekaapin ylähyllylle yhä pari pientä kangaskoria, joissa on lisää maustepulloja ja -pusseja. Yhden korillisen verran tuli myös maustejätettä vanhentuneista ja turhista pussukoista ja pulloista, huh.


Uskon, että nyt kun kuivat ruoat ja mausteet ovat esillä, niiden käyttämistä ja hankkimista seuraa eri tavalla kuin silloin, kun ne olivat piilossa kaapin perukoilla. Silloin saattoi vahingossa ostaa samoja tuotteita turhaan useita ja tietysti lopulta ylijäämät joutuivat jätteiksi. Nyt yritän olla tarkempi niin ruokien kuin tavaroidenkin hankkimisen kanssa ja säästää sekä rahaa että luontoa!

DIY - Maailman helpoin laatikon faceliftaus

keskiviikko 8. tammikuuta 2014
Joskus nurkkiin kertyy ihmeellisiä purkkeja ja laatikoita, jotka tekee ihan kamalasti mieli säilyttää, koska niissä on kätevä pitää kaikkea pientä. Usein näissä epämääräisissä säilytysvälineissä vaan on sen sorttinen ulkonäköongelma, ettei niitä sellaisenaan tahdo millään nostaa hyllyynsä.

Painiskelin tänään juurikin kyseisen ongelman kanssa yrittäessäni sovittaa joululahjojen mukana tullutta tukevaa pahvilootaa työpöytäni nurkkaan. Yksivärinen musta laatikko näytti armottoman tylsältä ja kylmältä. Onneksi muistin pikku pähkäilyn päätteeksi, että olen aikanaan hamstrannut IKEAsta kivoja kuvioteippejä, joilla toden totta saa hetkessä ihmeitä aikaan.

Ensimmäisen teipinkiinnityksen ajan kestäneen suunnittelun jälkeen päätin haluta salmiakkiruutulaatikon ja sellainenhan siitä sitten syntyi. Helppoa!

välineet: kuvioteippi ja sakset


Teippaa laatikon ulkoreunat vaakasuoraan rivi kerrallaan. Kohdista kunkin kerroksen teippi erikseen halutun kuvion aikaansaamiseksi.


Hurmaavan herkulliset hunajamantelit

maanantai 6. tammikuuta 2014
Pääsin viikonloppuna illallisvieraita kestitessämme vihdoin kokeilemaan herkkuohjetta, jonka sain ystävältäni jo ennen joulua. Ohje on sovellettu Kotikokista löytyvästä hunajamanteliohjeesta ja aivan törkeän herkkullinen! Pieni varoituksen sana siis, näihin jää koukkuun.

Tarvitset
3 dl manteleita ja esim. pekaanipähkinöitä (kuorimattomia tai kuorittuja)
2 rkl hunajaa
2 rkl vettä
2 tl kookosöljyä
1/2 dl kookossokeria
1/2 tl suolaa


1. Levitä mantelit leivinpaperille uunipellille ja paahda 225 asteessa kymmenisen minuuttia tai kunnes mantelit ovat kullanruskeita ja tuoksuvia. Hämmentele välillä, jotteivät mantelit pala.



Kookossokerissa on enemmän hivenaineita ja vitamiineja kuin missään muussa sokerissa.
2. Sekoita laakeassa kattilassa hunaja, vesi ja öljy kiehumispisteeseen. Lisää mantelit. Sekoita ja anna kiehua noin 5 minuuttia, kunnes suurin osa nesteestä on imeytynyt.

3. Nosta mantelit vatiin, jossa on puolet suola-sokeriseoksesta. Kierittele mantelit seoksessa ja nosta voipaperille jäähtymään. Sirottele loput sokerit päälle, kun mantelit ovat vielä kuumia.




Mantelit sopivat muuten illallipöydässä jälkkäriosuudella todella hyvin leipäjuuston, karpalohyytelön ja portviinin kaveriksi, vaikka menevät ne ihan yksistäänkin. ;)

DIY - Timantit on ikuisia

perjantai 3. tammikuuta 2014
Loppiainen lähenee ja edessä on pitkä viikonloppu. Tiedossa on ainakin siivoamista, nikkarointia ja näpertämistä, illallisvieraita, joulukuusen purkamista (jos raaskin) ja toivottavasti pari elokuvaa. Ja jos ulkoilemaankin ehtisi, olisipa mukavaa.

Tänään avasin yhden joululahjaksi saamani kirjan ensimmäistä kertaa ihan tositarkoituksella. (Sain siis kuitenkin jouluna lahjoja, vaikken virallisesti joulupukille kirjoittanutkaan. ;) Kirja oli suuri toiveeni ja viimeaikaisten kirjahankintojeni tapaan jälleen kaikkien näpertäjien aarre. Erityisesti uskon kirjan olevan pelkistetyn modernista tyylistä nauttivien tee-se-itse-sisustajien mieleen. Kyseessä on Susanna Venton sekä Riikka Kantinkosken yhteisteos OK - Omin käsin. Leidit ovat supersuosittujen Varpunen- sekä Weekday Carnival -blogien pitäjiä, ihailtavan luovia sellaisia.

Ensimmäiseksi kohteekseni kirjasta valitsin kauan haaveilemani paperitimantin askarteluohjeen. Tarkoitukseni oli näpertää paperisia jalokiviä jo ennen joulua kuusta koristamaan, mutta kiireinen joulunalus esti suunnitelmani. Ja ihan hyvä niin, sillä joulun alla olisi täytynyt piirtää kaavat itse, kun kirjan mukana ne tulivat kuin tilauksesta!

Koska minua laiskotti, läpi piirtämisen sijaan kävin alkuillasta skannailemassa ja tulostelemassa tarvittavan määrän timantteja miehen toimistolla. Tulostin jalokiviä kolmessa eri värissä itseasiassa ihan reilun puoleisesti. Muutamat kivistä päätyvät ledivalonauhaksi (kunhan löydän nauhan jostain varaston kätköistä..) ja loput koristavat kotia siellä täällä hamppunarusta roikkuen. Ja vaikkeivät nämä paperiset kivet sentään aivan ikuisia olekaan, kyllä ne aidon esikuvansa ainakin söpöydessään päihittää.
Hauskaa viikonloppua!