tag:blogger.com,1999:blog-92039892015525965162024-03-14T00:16:42.944+02:00Today's todayPauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.comBlogger289125tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-22784687389911229792018-04-07T22:06:00.001+03:002018-04-07T22:06:40.785+03:00Yksi imetyskokemus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kun lähipiiriin (perheemme mukaan lukien) on parin vuoden sisällä syntynyt yli 10 vauvaa, ei ole voinut välttyä puheenaiheelta nimeltä imetys. Tuo tavattoman luonnollinen asia, joka äitiyteen automaattisesti liitetään ja josta milloin missäkin mediassa kohistaan. Mutta mikä silti onnistuu yllättämään uudet äidit kerta toisensa jälkeen. Ihana kamala imetys, kuten sitä itse kuvailen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-7Gpa8Slrvo8/WqQawi8pgCI/AAAAAAAAEX0/AqbJZ6Ye4_QFaRgEuPIyiRw50TXpHbJ1wCLcBGAs/s1600/imetys_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1027" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-7Gpa8Slrvo8/WqQawi8pgCI/AAAAAAAAEX0/AqbJZ6Ye4_QFaRgEuPIyiRw50TXpHbJ1wCLcBGAs/s1600/imetys_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Kun minulta kysyttiin neuvolassa ollessani raskaana, olenko ajatellut imettää, en jäänyt pohtimaan kysymystä sen kummemmin. Yhtä huoleton kuin mieleni, oli myös vastaukseni: "No toki, jos se vaan onnistuu". Tuolloin mieleeni ei todellakaan tullut, ettei imetys ole niin yksinkertainen asia, kuin sen usein oletetaan olevan. Koska minulla ei ollut asiasta aiempaa kokemusta, ei mielipidettä, saati sitten intohimoja suuntaan taikka toiseen, en jaksanut nähdä vaivaa, että olisin selvittänyt asioita tai lukenut aiheesta paljoakaan etukäteen. "Tulee, mitä on tullakseen", ajattelin. Kun sitten hieman haastavan synnytyksen jälkeen vastasyntynyt Alva-vauvamme ryömi ihokontaktissa heti rinnalle ja alkoi hyvällä otteella imeä, uskoin, että tästä tulee ihan helppo juttu.<br />
<br />
Ensihetket synnytyksen jälkeen olivat kuitenkin haastavia. Oman huonon kuntoni vuoksi en pystynyt nostelemaan vauvaa, enkä itsekään liikkumaan sängystä. Vessassakäyntikään ei onnistunut, vaan tarvitsin apua kaikkeen. Keho oli kokenut <a href="http://www.todaystoday.fi/2017/03/3kk-synnytyksesta-tahan-paivaan.html" target="_blank"><i>ison myllerryksen</i></a>, jonkinlaisesta shokkitilastakin voi lienee puhua. Hoitajat ja mies auttoivat imetysyrityksissä nostamalla vauvaa rinnalle ja vaihtelemalla puolta, mutta vaikka Alva oli halukas syömään ja taitava otteessaan, ei maitoa tuntunut tulevan. En kuitenkaan huolestunut, vaan jatkoimme sinnikkäästi harjoittelemista, vaikka vauvalle jouduttiinkin tarjoamaan painonlaskun vuoksi joka aterialla myös korviketta. Myös Alvan sokereita mitattiin ja keltaisuutta tarkkailtiin. Minulle kuitenkin vakuutettiin, että pian maito nousisi ja imetys alkaisi sujumaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-6m7jbhGKGJc/WqQbHfZEU1I/AAAAAAAAEX4/XoBAskpZHt8rbImUvWsFqwv8GyHYsY42wCLcBGAs/s1600/imetys_tuttipullo_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-6m7jbhGKGJc/WqQbHfZEU1I/AAAAAAAAEX4/XoBAskpZHt8rbImUvWsFqwv8GyHYsY42wCLcBGAs/s1600/imetys_tuttipullo_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
Viiden sairaalassa vietetyn päivän aikana olimme opetelleet rytmiin, jossa vauvaa syötetään vähintään kolmen tunnin välein. Aina ensin yritin imettää, mutta kun syöttöpunnitus antoi kerta toisensa jälkeen 0-tuloksen, lisämaito annettiin pullosta. Useampi kätilö kävi tarkistamassa imuotetta ja vaikka kaikki näytti päällisin puolin hyvältä, alkoi imetys tehdä niin kipeää, että lopulta en voinut kuin itkeä joka imetyskerralla. Taisi olla viimeinen sairaalapäivä, kun minulle tuotiin rintakumi, jonka avulla saatoimme jatkaa harjoittelua hieman pienemmän kivun kanssa. Olin tuohon mennessä kokeillut joitakin kertoja myös pumppaamista, vaikkakin tuloksetta. Ennen kotiinlähtöä kävin myös napakan, mutta helpottavan imetyskeskustelun yhden kätilön kanssa. Tämä tapahtui sen jälkeen, kun olin totaalisesti hajonnut imetyksen aiheuttamaan kipuun ja epäonnistumisen tunteeseen, kun maitoa ei kuulunut, ei näkynyt, vaikka päiviä oli kulunut jo useita. Sen keskustelun aikana ymmärsin ja hyväksyin, että äiti on muutakin kuin maitokone, eikä rakkauttani tai onnistumistani äitiydessä mitata rintamaitomäärissä. Olin valmis lähtemään kotiin paremmilla mielin.<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
Kotona jatkoimme sitkeästi harjoittelua. Pari päivää kotiinpaluun jälkeen tunsin ensi kerran fyysisesti, että rinnoissa tapahtuu jotain. Kyse täytyi olla maidon nousemisesta. Minua rohkaissut kätilö oli arvioinut päivälleen oikein, koska tämä tulisi tapahtumaan. Olin iloinen tuosta tunteesta ja toivoin, että pikkuhiljaa imetyskipu helpottaisi ja vauveli viihtyisi paremmin rinnalla. Hommasin myös käsikäyttöisen rintapumpun, ja yritin imetyksen lisäksi saada maitoa tulemaan sen avulla. Loppujen lopuksi koko imetyksen aikainen pumppaamissaalis jäi vain joihinkin kymmeniin milleihin. Noh, kaikilla maito ei tule pumppaamalla. En jäänyt tätä siis märehtimään.<br />
<br />
Isompi harmitus oli imetyksen aiheuttama kipu, jonka vuoksi itkin monet kerrat, kun yritimme imetystä ilman rintakumia. Se ei vaan kertakaikkisesti onnistunut, ja koska vauvakin oli jo tottunut kumiin, ei rinta meinannut kelvata ilman. Kumin kanssa imettäminen oli kuitenkin vaikeaa ja vaikka kokeilin eri mallisia ja kokoisia rintakumeja, ne eivät koskaan toimineet täydellisesti, tuntuneet tai pysyneet niin hyvin kuin olisin toivonut. Hiljalleen imetys alkoi ärsyttää myös Alvaa, mihin saattoi olla montakin syytä. Todennäköisesti vaivalloinen maidontulo ärsytti, rintakumin käyttö ja siitä eroon opettelu (jota aktiivisesti teimme, vaikka sattui pirusti) hämmensi, oman vointini mahdollistamat imetysasennot eivät olleet vauvalle mieluisimpia, lisämaidon juominen tuttipullosta oli mukavampaa jne jne. Jatkoimme silti imetystä edelleen ja muutaman kerran se tuntui jopa sujuvan suht hyvin. Esimerkiksi suihkussa Alva rauhoittui parikin kertaa rinnalle, eikä edes itkenyt, kuten muutoin lähes jokaisella imetyskerralla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-KeI1llJRmd8/WskFmzGeFfI/AAAAAAAAEY8/VU_QjLQkUkMBlStFbGv3VXt0v7FH9Ky8gCLcBGAs/s1600/imetys_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1026" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-KeI1llJRmd8/WskFmzGeFfI/AAAAAAAAEY8/VU_QjLQkUkMBlStFbGv3VXt0v7FH9Ky8gCLcBGAs/s1600/imetys_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<br />
Joidenkin kuukausien tuskaisen imetyksen jälkeen imetyskipu vihdoin helpottui ja pääsin lopulta kokonaan eroon rintakumista. Valitettavasti imetyksestä oli siihen mennessä tullut vauvalle itselleen niin epämiellyttävää, että kivun sijaan tuskaa aiheuttivat jokakertaiset rintaraivarit. Koin usein, että Alva inhoaa koko imetystä ja aloin valmistautumaan henkisesti luopumaan koko touhusta. Kun suihkussa imetys, jumppapallolla pomppiminen, eestaas kävely, imetyslentskarin leikkiminen (kyllä, pörinää ja liitelyä huoneesta toiseen), maaten imettäminen, samalla laulaminen, virkeän tai unisen vauvan imettäminen tai ennen tai jälkeen tuttipullon imettäminen, tai mikään muukaan keino ei enää onnistunut, päätin, että on aika luovuttaa. Alva oli tuolloin vajaan viiden kuukauden ikäinen, aurinkoinen, hauska ja tyytyväinen vauva, joka ei pahemmin itkeskellyt. Ainoastaan syliin nostaminen imetysasentoon sai aikaiseksi sydäntäsärkevän itkuhepulin. Se oli minulle merkki, että nyt saa riittää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ZHWZN6Ny1z8/WqQcA3dxhvI/AAAAAAAAEYQ/ac28tC4tqbQLh8GT6nhO0XiOgvC_95dPgCLcBGAs/s1600/imetys_tuttipullo_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1027" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-ZHWZN6Ny1z8/WqQcA3dxhvI/AAAAAAAAEYQ/ac28tC4tqbQLh8GT6nhO0XiOgvC_95dPgCLcBGAs/s1600/imetys_tuttipullo_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
Imetyksestä luopuminen vauvan ollessa alle puolivuotias oli minulle henkisesti kova pala. Vaikka olin äärettömän onnellinen tyytyväisestä, terveestä, hyvin nukkuvasta, hyvällä ruokahalulla syövästä ja lähes aina iloisesta vauvasta, koin jollain tavalla epäonnistuneeni. Pohdin usein, olisivatko asiat menneet toisin, jos olisin ottanut imetyksestä enemmän selvää etukäteen tai olisinko voinut tehdä vielä jotain enemmän. Monta kertaa imetyksen lopettamisen jälkeenkin itkin ajatellessani asiaa, koska haastava imetyskokemus harmitti minua niin kovasti. Toisaalta liikutun välillä yhä kyyneliin, kun kuulen tai näen onnistuneita imetystarinoita. Hyvin sujuva imetys on upea asia, eikä niin itsestään selvää, kuin olin itse ennen luullut.<br />
<br />
Nyt Alva on 15 kuukauden ikäinen hauska ja taitava taapero, jonka kasvu on ollut reipasta, eikä sairastelusta tai allergioista ole ollut vielä tietoakaan. (Alussa kun pelkäsin, vaikuttaisiko vähäinen rintamaidon saanti vauvan terveyteen. Ehkäpä ne vähäisetkin tipat ovat olleet hyödyllisiä, kuten neuvolantäti minua kannusti, kun surin imetyksen vaikeutta.) En enää koe epäonnistuneeni imetyksessä, mutta toivon, että joku olisi ennen koko kokemusta kertonut, että myös haasteita saattaa ilmetä. Niiden määrällä tai tavasta selvitä niistä ei kuitenkaan mitata kenenkään äitiyttä. Minä riitän, kun rakastan, huolehdin ja tarjoan turvaa sekä tarpeeksi ravintoa, tulipa maito tissistä tai kaupan hyllyltä pullon kautta tarjoiltuna.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-_ncET_-QVEM/WqQcKUphXrI/AAAAAAAAEYU/PJnpWZzG6oUBkkt1y6UUiA0NhBwU5tyfgCLcBGAs/s1600/imetys_mekki_tissi-koru_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-_ncET_-QVEM/WqQcKUphXrI/AAAAAAAAEYU/PJnpWZzG6oUBkkt1y6UUiA0NhBwU5tyfgCLcBGAs/s1600/imetys_mekki_tissi-koru_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">TISSI-koru (Made by Mekki) muistuttaa imetystaipaleestamme. Välillä oli aika vaikeaa, mutta onneksi muutama seesteinenkin hetki tallentui mieleen ja kameraan. Hyvä me!</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-56901338828989823522018-04-03T13:09:00.001+03:002018-04-03T13:09:32.294+03:00Uusi vaihe<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Olo on tällä hetkellä hyvällä tavalla hölmistynyt. Vähän jännittää ja mietityttää, vaikka tavallaan olenkin iloinen ja ihan luottavaisin mielin. Tällaista se nyt on - lapsen jättäminen ensimmäistä kertaa päivähoitoon.<br />
<br />
Olen melko varma, että ainoa jännittäjä tänään olen minä, mutten silti saa järkeiltyä itseäni keskittymään kunnolla mihinkään. (Se lienee äidin kohtalo näissä elämänmuutosvaiheissa.) Ajatukset hyppivät väkisinkin omaan ipanaan, kun mietin, missä hoitojengi tällä hetkellä mahtaa viipottaa, mitä puuhastella, ja millä fiiliksellä Alva on menossa mukana. Onneksi aamupäivällä heitetyt heipat olivat iloiset, kun vilkuttelin hoitopaikan pihassa kinosten taa puiston suuntaan katoavalle porukalle. Pysyin jopa itsekin kasassa, vaikka olisin helposti voinut tirauttaakin parit kyyneleet, ellen olisi tsempannut.<br />
<br />
Olen iloinen, että omat työni alkavat vasta viikon päästä, koska ilmiselvästi hoidon aloittaminen vaatii myös äidiltä aikaa tottua ajatukseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, en aivan täysillä vieläkään uskalla antaa itseni sisäistää, että tästä eteenpäin hoitoon vieminen ja heippojen heittäminen on päivittäistä. Jännä nähdä, minkä verran ottaa aikaa oppia nauttimaan asiasta. Toivottavasti, ja myös todennäköisesti, töihin palaaminen antaa sen verran mukavaa ja haastavaa ajateltavaa, että ainakin pahin ikävä kaikkoaa. Mennään tämä ensimmäinen viikko nyt näin harjoitellen.<br />
<br />
Onneksi saimme viettää koko perhe viime viikon tiiviisti aikaa yhdessä sovitettuamme miehen talviloman pääsiäisen yhteyteen. Äiti voikin nyt lohduttautua ajatuksella, että johan siinä ipana alkoi kyllästyä isin ja äidin hölmöihin juttuihin ja kaipasikin tuoreempaa seuraa. Tätä teoriaa tukee myös Alvan tämänaamuinen ratkaisu siirtyä hoitopaikan aamiaispöydästä rohkeasti suoraan leikkihuoneeseen muiden hoitokavereiden kanssa. Äiti sai jäädä ihan rauhassa yksin olkkarin sohvalle ihmettelemään.<br />
<br />
Tästä se lähtee, uusia asioita ja vaiheita edessä, koko elämä. :)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-Prro1RJ4x44/WsNJ1xRSFAI/AAAAAAAAEYs/oQWGd72U0I8omsQtW64Fqvu_YjloiGLJwCLcBGAs/s1600/todaystoday_hotelli_torni_tampere_taapero.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1064" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-Prro1RJ4x44/WsNJ1xRSFAI/AAAAAAAAEYs/oQWGd72U0I8omsQtW64Fqvu_YjloiGLJwCLcBGAs/s1600/todaystoday_hotelli_torni_tampere_taapero.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lomalla juna oli jännittävä uusi matkustusmuoto ja niitä oli kiva ihmetellä pitkään ja hartaasti myös Hotelli Tornin ikkunasta Tampereella.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-53063338006996061662018-03-04T20:35:00.001+02:002018-03-04T20:35:45.260+02:00Ukille<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<i>On lämmintä.</i> Järvenpinta väreilee varoen. Auringonsäteet vedenpinnassa hajoavat tuhansiksi hipuiksi kimmeltävää kultaa. Tuulenvire tarttuu lehvästön ylimpiin oksiin ja saa haavat heiluttamaan pyöreitä lehtiään. Niiden lepatus on huoletonta. Yhtä huoletonta on lasten leikki lähellä mökkirantaa. On turvallista olla valvovien silmien alla.<br />
<br />
Noiden silmien katse on tarkkaavainen, mutta lempeä. Niistä näkyvät ilo ja rakkaus. Toisinaan ilkikurinen pilke korvaa tyyneyden, mutta arvostelua ei tuossa katseessa kohtaa koskaan. Arvostusta kylläkin, kun liikutus saa silmät loistamaan. Tuossa katseessa on tuhansien lausuttujen lauseiden lämpö, vaikka sanotut sanat toisinaan ovatkin harvassa. Hiljaa emme kuitenkaan ole koskaan, sillä aito läsnäolo puhuu puolestaan. Se on tukea ja turvaa, jonka aistii ja joka kasvattaa.<br />
<br />
<br />
<i>On kaunista.</i> Sinipunainen taivas heijastuu järvenpintaan. Yöt heti juhannuksen jälkeen ovat valoisia ja lasten uni sikeää. Aamuyöllä joku potkii peittonsa lattialle. Vaikka siskonpeti mökkituvassa on turvallinen ja lämmin, aivan pian hänet on peitelty uudestaan. On turvallista olla, kun läsnä on rakastava sydän.<br />
<br />
Tuollainen sydän ei tee itsestään numeroa, mutta on aina lämmin. Se saa lapsen tuntemaan itsensä ainutlaatuiseksi ja merkitykselliseksi. Tuollainen sydän kantaa aina huolta ja siinä on aina tilaa, vaikkei se sitä ääneen lausukaan. Tietämättömiä emme kuitenkaan ole koskaan, sillä rakkaus puhuu puolestaan. Se näyttäytyy huolenpitona pienillä teoilla, joilla on suuri merkitys.<br />
<br />
<br />
<i>On viileää.</i> Tyyni järvi on tumma ja metsä hiljainen. Aurinko on vetänyt viimeiset säteensä piiloon puiden latvojen taa. Lapset ovat kasvaneet. On turvallista kiittää ja sanoa hyvästi.<br />
<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-lXWjRw9ChL8/WpwjiYlNiFI/AAAAAAAAEXk/RaqEYujXUYwWegYJ-ZkbvnC0-gUq5uoEQCLcBGAs/s1600/kauko-ukki-hautajaiset-todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-lXWjRw9ChL8/WpwjiYlNiFI/AAAAAAAAEXk/RaqEYujXUYwWegYJ-ZkbvnC0-gUq5uoEQCLcBGAs/s1600/kauko-ukki-hautajaiset-todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kauko-ukkia/isoukkia hyvästelemässä 3.3. Kaukon päivänä. Alva lohduttaa isomummoa.</td></tr>
</tbody></table>
</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-76183983567075478132017-12-02T15:10:00.002+02:002018-04-03T13:09:42.707+03:00Kolmenkympin kriisi<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Istuskelin jokunen viikko takaperin yksin olohuoneessa vähän puolen yön jälkeen. Olin laittanut lapsen nukkumaan kolmisen tuntia aiemmin ja toivotellut tekstiviestein hyvät yöt kertausharjoituksessa koko viikon teltassa nukkuvalle miehelle. Olin tehnyt sinäkin päivänä turhan paljon töitä tietokoneella ja avasin pitkästä aikaa Netflixin katsoakseni monta kertaa kesken jääneen elokuvan loppuun. Söin iltapalaksi itsetehtyä pizzaa, jota olin syönyt jo kahtena iltana peräkkäin, ja nautin omasta rauhasta. Leffan loputtua kuuntelin hetken syyssateen ropinaa ja puuskaisen tuulen huminaa. Otin läppärin syliini ja googlasin ”30 kriisi”.<br />
<br />
Hävettää…ei, vaan hämmentää tunnustaa, että tunnistan itsessäni välillä pieniä, mutta aika selkeitä ikäkriisin merkkejä. Niistä surullisin taisi olla erään kolmenkympin kriisin paljastavan listauksen kohta 29: ”Googlaat sanan ikäkriisi”. Nauroin, mutta hieman vaivautuneesti, koska auts, osui ja upposi.<br />
<br />
Mikä ihmeen kolmenkympin kriisi? Mistä kriisi tietää hiipiä juuri pyöreiden synttäreiden kohdalla eikä vaikka 29-vuotisjuhlien krapula-aamuna? (No okei, ehkä viime vuonna noihin aikoihin oli muuta tekemistä ja miettimistä, eikä todellakaan krapulaa, kun jättimahani kanssa odottelin, koska pääsen synnyttämään.) Mutta silti, miksi juuri nyt? Jos ikä on vain numeroita, miksi ottaa henkisesti koville myöntää, ettei omissa mielikuvissaan kohta enää ole nuori ja notkea kaksikymppinen, vaan kovaa vauhtia kohti neljääkymppiä nitkuttava kalkkis? Ja mistä johtuu, että yhtäkkiä kolmekymmentä kaikuu korvissa enemmän eläkeikäiseltä kuin lauantaisauna sauvakävelylenkin päätteeksi? Oikeastihan pidän viisikymppisiäkin nuorina.<br />
<br />
Kun silloin tällöin havahdun fiilistelemästä 10-15 vuoden takaista nuoruuttani, joudun todella pohtimaan, onko kyse ikäkriiseilevästä kaipuusta vai sittenkin kieroutuneesta kiitollisuuden tunteesta siitä, mihin tuo kaikki taakse jäänyt on minut elämässäni johdattanut. Varsinaisestihan minun ei tarvitse kriiseillä saavuttamatta jääneitä asioita, joita saatetaan vanhanaikaisesti olettaa ihmisten kolmenkympin synttäreihinsä mennessä haalineen. (Ai mitkä ympäristön luomat paineet?) Minulla on sattuman, ahkeran työn ja toteutuneiden toiveideni tuloksena mahtava perhe, kaunis talo, haluamani auto, pari hauskaa koiraa ja ammatti, jonka parissa olen saavuttanut monia haaveitani, mutta joka tarjoaa vielä runsaasti tilaa useille uusillekin unelmille. Minulla on ihania ystäviä, kivoja harrastuksia ja tulevaisuuden haaveita, joista olen innoissani. Olen siis erittäin onnellinen kaikista asioista, joista saan tällä hetkellä elämässäni nauttia. Mikä hiertää?<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-CnefGW8WhHs/WiGK6jnjYgI/AAAAAAAAEWo/q-wAZcym4wg78m8Nzkz7Y2cB363fwM7egCLcBGAs/s1600/todaystoday_pauliina_20_edit.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="578" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-CnefGW8WhHs/WiGK6jnjYgI/AAAAAAAAEWo/q-wAZcym4wg78m8Nzkz7Y2cB363fwM7egCLcBGAs/s1600/todaystoday_pauliina_20_edit.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muutama päivä vaille 20v.</td></tr>
</tbody></table>
Vaikka huomasin 25-vuotiaana alkavani vanheta, en tätä nykyä varsinaisesti koe paineita ulkonäöllisesti suuntaan tai toiseen. Pidän itsestäni, näen omat parhaat puoleni ja kehnommista en välitä, tai osaan ne tarvittaessa huonompina päivinä häivyttää. Silmien ympärille kertyneet rypytkin näkyvät vain nauraessa ja silloin harvemmin tuijottelen itseäni peilistä. Sitä paitsi uskon vahvasti, että useimmat ulkonäköahdistukset, joita minäkin itselleni silloin tällöin luon, ovat selätettävissä omalla asenteella tai tarvittaessa vaivannäöllä tehdä jotain asian eteen. Tarkemmin pohdittuani en usko lainkaan, että kriiseilylläni on mitään tekemistä ulkonäön kanssa. Enemmän minua vaivaavat henkiset seikat.<br />
<br />
Mietin joskus vuosikausia sitten, miltä aikuisuus tuntuu. Mistä tunnistaa, että hei, nyt olen aikuinen. Olen myös muutamaan otteeseen pohtinut asiaa puoliääneen miehen kuullen, enkä edelleenkään ole ihan varma, tuleeko minusta koskaan täysin aikuinen. Siis sellainen, joka on kokonaan kadottanut yhteyden lapsuuteen ja nuoruuteen, sellaiseen ilkikuriseen, uteliaaseen ja heittäytyvään tapaan tarkastella maailmaa. Vai onko sellaisia aikuisia oikeasti edes olemassa? Jos on, heillä on pakko olla todella t y l s ä ä !<br />
<br />
Ehkä pieni osa kriisiä liittyy introverttiin persoonaani, jota olen oppinut ajoittaisen itsetutkiskelun kautta ymmärtämään ja myös arvostamaan enemmän nyt aikuisiällä. Jostain pöhköstä syystä tyytyväisyyden rinnalla on kuitenkin välillä kulkenut epärealistinen käsitys, että aikuisuus itsessään muuttaisi ihmisen käyttäytymistä tai tapaa reagoida asioihin. Ehkä olen pettynyt, kun en iän lisääntymisen myötä olekaan yhtään parempi small talkaaja, enkä halua nousta lavalle puhetta pitämään, vaikka salaa nauttisinkin, jos saisin yleisön kuuntelemaan omia sanojani. Mutta ei, en edelleenkään halua olla huomion keskipisteenä, enkä äänessä kaikkien kuullen. Siitä hikoavat kädet, ääni värisee ja jalatkin tärisevät. Ymmärrän siis, ettei mitään uutta opi, jos ei näe vaivaa, harjoittele ja astu oman mukavuusalueensa ulkopuolelle kerta toisensa jälkeen.<br />
<br />
Olen myös miettinyt, voiko ahdistukseni johtua siitä, että vuotemme tässä elämässä käyvät väistämättä vähemmäksi joka päivä ja kaikki kuolevat joskus. Muistanhan yhä lapsuuden suurimpana pelkonani iltaisin jo nukkumaan käytyäni sen kertakaikkisen pimeyden, joka hiipi mieleeni ja puristi ja kuristi koko kroppaa. Kamala kertakaikkinen mustuus valtasi koko kehon ja mietin vain, mitä sitten tapahtuu, kun tätä maailmaa eikä ketään enää ole olemassa. Tuo ahdistava tunne seurasi mukanani ja hiipi ajoittain ajatuksiini pitkälti päälle parikymppiseksi, mutta viime vuosina muotoutunut elämänkatsomukseni on opettanut minut siitä yli. Vaikka ego luonnollisesti ottaakin vallan arkiaskareiden äärellä, ja kuolema on jatkuvasti läsnä tavalla tai toisella <i>ihmisen</i> elämässä, on minulla kaikenkaikkiaan rauhallinen olo koko olemassaolon mahdollisuuksien suhteen. Sen käsitteleminen vain kaipaa aika ajoin pientä hienosäätöä perspektiiviin sekä oikean keskustelukumppanin ja lasillisen hyvää punaviiniä. Kaunista unta on ihmiselo, kertakaikkiaan…<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-GCqYsolPLL4/WiGLLT7QJAI/AAAAAAAAEWs/Jkg2DF3NmOsZ_tMI5j9GJAWDu7xZ4A4LwCLcBGAs/s1600/todaystoday_pihahaat.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="513" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-GCqYsolPLL4/WiGLLT7QJAI/AAAAAAAAEWs/Jkg2DF3NmOsZ_tMI5j9GJAWDu7xZ4A4LwCLcBGAs/s1600/todaystoday_pihahaat.JPG" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Elämäni tärkeimpiä, intensiivisimpiä ja kasvattavimpia keskusteluja vuodesta 2011 tässä seurassa. <3</td></tr>
</tbody></table>
Voisiko siis olla, että minua painavatkin turhan korkealle asettamani tavoitteet tai liian suuret toiveet ennen maagista kolmenkympin ikää ja hajoilen nyt itselleni määräämien täyttymättömien velvollisuuksien alle? Onhan minulla montakin asiaa, joille olin tosissani (tai leikilläni) asettanut takarajaksi kolmekymmentä vuotta. Niistä nyt yhtenä esimerkkinä oman yritystoiminnan starttaaminen. Hah, aika pitkä matka edessä sen toiveen täyttymiseen… Mutta hei, miksi joillain asioilla edes tarvitsee olla tarkkaa aikataulua tai deadline? Ei se maitopurkinkaan parasta ennen -päivä nyt niiiiin tarkka ole. Ja ideathan vain paranevat kypsyessään. Ehkäpä sitä äitiyden myötä kehitettyä armollisuutta voisi laajentaa hyödynnettäväksi ihan kaikilla elämän osa-alueilla ja lopettaa syyllistyminen ihan kaikesta, mikä ei mennytkään juuri oman aikataulun tai suunnitelman mukaan. Elämää on vielä näiden ja monien tulevienkin synttäreiden jälkeen. Ja vaikka muisti huononee, jäsenet kangistuvat, eikä krapulakaan lähde enää pelkällä pizzapalalla, voihan ikääntymisestä löytää paljon hyviäkin puolia.<br />
<br />
Mietitäänpä vaikka elämänkokemusta. Se vaan karttuu ilmaiseksi päivä päivältä ihan pyytämättä. Vielä ei välttämättä omalla kohdallani riitä kreditit sillä hirveästi leveillä, mutta joskus koittaa aika, kun olen vanha ja viisas ja minulta kannattaa kysyä neuvoakin. (Ellei huomioida, kuinka näkemykseni ja kokemukseni ovat ehkä silloisen maailman tilan ja sen ongelmien äärellä auttamattomasti vanhentuneita. Mutta siitähän minun ei tarvitse vanhana välittää…vastuu on kuulijalla.) Toinen huikea juttu on todelta tuntuva luulo siitä, että itse on yhä nuori vaan, eikä välttämättä edes huomaa, kuinka aika on ajanut itsensä yli. Tämä on siis iän mukanaan tuoma oire, kun kroppa vanhenee, mutta pääkoppa senkun nuorenee. Sitä vaan nauttii ja bailaa täysillä välittämättä, vaikka nuorempia ympärillä naurattaa. Tämän tilan alkanen saavuttaa ympäristön käyttäytymistä peilaten seuraavien kymmenen-kahdenkymmenen vuoden aikana. (Ja nyt ilman minkäänmoista vinoilua haluan sanoa, että ihailen nuorekkaita keski-ikäisiä ja toivon itsekin lukeutuvani sitten vähän myöhemmin siihen joukkoon.)<br />
<br />
Ehkä kuitenkin siistein ja eniten odottamani on hetki, kun oma lapseni alkaa ajatella, kuinka noloja hänen vanhempansa ovat. Koska olemmehan ihan kalkkiksia ja out, vitsit ei naurata yhtään, eikä tietenkään tajuta mistään mitään. Alva parka ei tiedäkään, kuinka äärimmilleen aion oman nolouteni vielä viedä ja nauttia siitä. Vanhemmuuden huippuhetkiä! (Tällä hetkellä toki olen vielä tosi cool ja ihan paras mutsi, mutta aika aikaansa kutakin.)<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-PEJ_wEbQAE4/WiGMPU-S3rI/AAAAAAAAEXA/VgvlnLwZXTAYosYc8rt-tg3nOdlfXUg5ACLcBGAs/s1600/todaystoday_aiti_alva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1028" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-PEJ_wEbQAE4/WiGMPU-S3rI/AAAAAAAAEXA/VgvlnLwZXTAYosYc8rt-tg3nOdlfXUg5ACLcBGAs/s1600/todaystoday_aiti_alva.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Coolein mutsi evö ja lapsi kans. <3</td></tr>
</tbody></table>
<span id="goog_1727266922"></span><br />
Ehkä myös hienoa vanhenemisessa on karttuva kyky oppia arvostamaan sitä, mitä itsellä jo on. Ei se taidakaan olla ihan turhaa sanapörinää, kun ihminen usein ilmoittaa juuri nykyhetkessä elävänsä elämänsä parasta aikaa. Eikä se toki hullummalta kuulosta, jos vuosi vuoden perään voi todeta, että taas tippui yksi omena lisää onnellisuuden eväskoriin. Ja kyllähän kaiken kruunaisi, jos kori vielä joskus täyttyisi niin, että siitä riittäisi muillekin jakaa.<br />
<br />
Itseasiassa taidankin tämän pitkällisen sanasekoilun päätteeksi tulla tulokseen, että tunnen itseni nyt elinvoimaisemmaksi ja näin ollen myös nuoremmaksi kuin muutamaan vuoteen. Minua eivät kalva saavuttamatta jääneet haaveet uran tai perheen suhteen, eivät pelot tulevaisuudesta, eivätkä edes raskauden tai muutenkaan sen suurempien fyysisten vaivojen aiheuttamat rasitukset paina juuri nyt kroppaani. Henkisesti olen vapaa paineista, eikä minulla ole tarvetta todistella kenellekään yhtään mitään. Päinvastoin voin nauttia elämästäni aidosti tällaisenaan ja olla todella onnellinen, mikäli suurin huolenaiheeni todella on, että ikäni alkaa kohta yhden numeron suuremmalla kuin viimeiset kymmenen vuotta.<br />
<br />
Kriisi peruttu - mä oon (kohta) kolmekymppinen!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-j2jWBoqWlOY/WiGMZS6HR5I/AAAAAAAAEXE/eyJDOakVT7EAIQZ7sBeGZPBUZMYBS9BEQCLcBGAs/s1600/todaystoday_80-luku_sisarukset.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="433" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-j2jWBoqWlOY/WiGMZS6HR5I/AAAAAAAAEXE/eyJDOakVT7EAIQZ7sBeGZPBUZMYBS9BEQCLcBGAs/s1600/todaystoday_80-luku_sisarukset.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Sitä paitsi voin aina lohduttautua sillä, että isoveli on minua 4,5 vuotta vanhempi. Siis ihan aina.</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com4tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-32068384371437926092017-10-31T11:50:00.001+02:002018-03-04T20:35:59.422+02:00Syksyn paras suolainen on gluteeniton kantarelli-Aura-piirakka<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-8-jz3w_GAgo/WfeyRMSDc1I/AAAAAAAAEWI/T7sj-l6j13E0VyegJtbhlukPGD3rYzQLQCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarellipiirakka_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-8-jz3w_GAgo/WfeyRMSDc1I/AAAAAAAAEWI/T7sj-l6j13E0VyegJtbhlukPGD3rYzQLQCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarellipiirakka_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Tämän syksyn suolainen lemppariherkku on ehdottomasti kantarelli-Aura-piirakka. Tästä herkusta käy kiittäminen ystäväni isää, joka toi meille syyskuussa yllätyksenä yli kilon verran kantarelleja. Toki oma osuutensa on myös hyvällä piirakkaohjeella, joka löytyi <a href="https://www.anninuunissa.fi/kanttarellipiirakka-sinihomejuustolla/" target="_blank"><i>Annin uunissa -blogista</i></a>. Alkuperäinen ohje ei ole gluteeniton, mutta jauhoja vaihtamalla helposti muunnettavissa.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-E7lUeffxegI/WfeyaJFbaCI/AAAAAAAAEWM/e04Nwmx59w48Cc25o4npwWU8_2fXm5XGgCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarelli_piirakka_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-E7lUeffxegI/WfeyaJFbaCI/AAAAAAAAEWM/e04Nwmx59w48Cc25o4npwWU8_2fXm5XGgCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarelli_piirakka_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
Erityismaininta täytyy antaa hyvänmakuisesta pohjasta, jonka koostumus miellyttää kovasti. (Näin ei aina gluteenittomia leivonnaisia tehdessä ole.) Pohja ei ole yhtään liian kuiva tai kostea, pysyy hyvin kasassa ja näyttääkin hyvältä. Tällä ohjeella teen mielelläni jatkossakin gluteenittomia piirakoita. Vielä olisi pakkasessa kantarellejakin yhteen vuokalliseen, kaksi on jo tehty…<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-NqEaOGhikbI/Wfeyg9ZfjfI/AAAAAAAAEWQ/bji5VG1phpEQUTsPtZv6LLpg9aDzaVoVwCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarellipiirakka_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-NqEaOGhikbI/Wfeyg9ZfjfI/AAAAAAAAEWQ/bji5VG1phpEQUTsPtZv6LLpg9aDzaVoVwCLcBGAs/s1600/gluteeniton_kantarellipiirakka_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<br />
Ps. Käytin pohjaan Pirkan gluteenitonta jauhoseosta. Toimi tässä tosi hyvin.</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-44653659654892628912017-10-08T15:20:00.001+03:002018-04-07T22:06:59.691+03:00Oikomishoidon loppusuora<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Nyt alkaa jo olla hieman malttamaton olo ja ehkä himpun verran jännittääkin. Vuoden päivät kestänyt hampaideni oikomishoito tulee päätökseensä parin viikon sisällä ja samaan syssyyn suoritetaan myös penskasta saakka toivomani hampaidenvalkaisu.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-O7aRoqHN500/Wdn8trrUDEI/AAAAAAAAEVo/Z4xFeoy3D8sY-6gCjeosPJRtMnjSvKoYQCEwYBhgL/s1600/invisalign_oikomishoito_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-O7aRoqHN500/Wdn8trrUDEI/AAAAAAAAEVo/Z4xFeoy3D8sY-6gCjeosPJRtMnjSvKoYQCEwYBhgL/s1600/invisalign_oikomishoito_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Ihanan ällöä ja samalla palkitsevaa katsoa vuoden aikana kertynyttä oikomismuottikasaa. (Kyllä, olen säilyttänyt suurimman osan muoteista. Ja ei, en tiedä, miksi.) Muotteja vertailemalla näkee kuitenkin hyvin eron alkutilanteen ja oiotun hammasrivistön välillä. Ehkä jossain vaiheessa raaskin silti luopua muoteista. :D</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Kun oikomishoito aloitettiin, minulle suunniteltiin 40 viikon hoito-ohjelma. Tämä tarkoitti 20 oikomismuottiparia. Kun kaikki muotit oli kesällä käytetty ja hoidon suunnitellut hammaslääkäri Hannu Vesanen tarkasti hampaitani, todettiin kuitenkin, että pientä säätöä kaivataan edelleen, jotta lopputulos on paras mahdollinen. Lähinnä ongelmaksi osoittautuivat muutamat ylähampaat, jotka vaativat siirtämisen lisäksi myös kiertämistä.<br />
<br />
Jotta minulle pystyttiin valmistamaan kesällä lisää oikomismuotteja, piti hampaiden senhetkisestä tilanteesta saada 3D-kuvaa. Tämä hoidettiin klinikalla 3D-skannerilla. Samalla käynnillä hampaiden pinnalta poistettiin edellisten muottien vaatimat pienet <a href="http://www.todaystoday.fi/2017/03/mita-ihmetta-puolivalissa-jo.html" target="_blank"><i>kiinnikkeet</i></a>. Uusia muotteja odotellessani käytin pari ekstraviikkoa edellisen setin viimeistä muottia ja kun hampaat olivat pitkästä aikaa kiinnikkeettömät, aloin jo silloin tällöin ilman muotteja ollessani harjoitella tulevaa pepsodenthymyäni.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-sivDgDT0tok/WdoTN7-owYI/AAAAAAAAEV0/7BINHLc10H0XDx4nkOMh2eKF20Ur0uPGACLcBGAs/s1600/invisalign_3D-skannaus_oikomishoito_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="578" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-sivDgDT0tok/WdoTN7-owYI/AAAAAAAAEV0/7BINHLc10H0XDx4nkOMh2eKF20Ur0uPGACLcBGAs/s1600/invisalign_3D-skannaus_oikomishoito_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Riina esitteli skannaamansa 3D-kuvan hampaistani.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Viimeistelyyn vaadittavat loput 10 muottia saapuivat heinäkuussa ja ne määrättiin vaihdettavaksi viikon välein (mikäli vaihtoväli ei aiheuta kipua tai liiallista vääntöä). Puolet lyhyempi vaihtoväli tuntui hyvältä fyysisesti ja myös henkisesti, kun edistyminen tapahtui ns. aiempaa nopeammin. Nyt suussa ovatkin viimeiset muotit ja ensi viikolle on varattuna seuraava klinikkakäynti. Tuolloin hammaslääkäri tsekkaa tilanteen ja saan myös ohjeet valkaisua varten. Sen verran tiedän valkaisusta jo ennakkoon, että valittu menetelmä on nimeltään kombinaatiovalkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että hoito sisältää ensin kotona suoritettavia toimenpiteitä ja sen jälkeen klinikalla tehtävän valkaisuoperaation.<br />
<br />
Pieni jännitys aiheutuu valkaisuun liittyen hampaiden mahdollisesta vihlonnasta. Minulla kun on muutama aika herkkä hammas, mikä johtuu kiillevaurioista. Kyselin asiasta kuitenkin jo vähän ennakkoon ja sain kuulla, että särkylääke ennen ja jälkeen operaation auttaa, eikä valkaisuun käytettäviä aineita laiteta niihin kohtiin hampaita, jotka ovat vuosien saatossa vaurioituneet. Itseasiassa nämä kohdat suojataan muilla ainein operaation ajaksi. Silti mahdolliseen vihlontaan on varauduttava ja se myös itse kärsittävä. Tiedättehän, ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön…ja että kauneuden eteen on kärsittävä...ja että kerran se vaan kirpasee…ja mitä näitä nyt on...iik!<br />
<br />
Yhteistyössä <a href="http://www.esteettinenhammashoito.fi/fi/" target="_blank"><i>Esteettisen Hammashoidon Klinikan</i></a> kanssa.</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-12931244699519528102017-08-24T22:44:00.001+03:002017-12-02T15:10:50.461+02:00TBT: Raskauskuvaus<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Kesä mennä sujahti ja eilen tuli jo kahdeksan kuukautta täyteen elämää pikkumytykän kanssa. Tuntuukin, että raskaudesta on aikaa ikuisuus ja kaukaiselta tuntuu jo sekin aika, kun mytyn kanssa piti monta kertaa yössä nousta syömään ja vaippaa vaihtamaan. Tänään katselin pitkästä aikaa omia raskauskuviani, joita varten virittelimme miehen kanssa studion omaan makkariimme. Tuolloin viikkoja oli kasassa 36 ja olo alkoi jo olla melko muhkea.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Gzh4CIEYzh8/WZ8kSDMZc0I/AAAAAAAAEUw/kux0o0_OaQMockD29UtcAwDzqGcSZU9lgCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-Gzh4CIEYzh8/WZ8kSDMZc0I/AAAAAAAAEUw/kux0o0_OaQMockD29UtcAwDzqGcSZU9lgCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Muistan hämärästi, kuinka tukala olo alkoi hiipiä. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja kipuja oli siellä täällä. Selällään oleminen teki kipeää, eikä olo fyysisesti oikeasti ollut yhtään niin seesteinen kuin kuvissa näyttää. Mutta silti pelkästään rakkaudella näitä kuvia katselen ja olihan odottaminen kuitenkin omalla tavallaan ihanaa - ja tietysti jännittävää. Meillä ei vielä ollut hajuakaan, millaista elämä lapsen kanssa tulisi olemaan.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-JroyYNaefwY/WZ8kAGRQTRI/AAAAAAAAEUo/TaWWBXNObXszJapB4E0O0RfXQ9rD0ShmwCEwYBhgL/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-JroyYNaefwY/WZ8kAGRQTRI/AAAAAAAAEUo/TaWWBXNObXszJapB4E0O0RfXQ9rD0ShmwCEwYBhgL/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-6ajiCVgNR5E/WZ8kC7xvCgI/AAAAAAAAEUs/cJTlHhCFFl0gbno25lbFtp2kvRx61zUBQCEwYBhgL/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-6ajiCVgNR5E/WZ8kC7xvCgI/AAAAAAAAEUs/cJTlHhCFFl0gbno25lbFtp2kvRx61zUBQCEwYBhgL/s1600/raskauskuvaus_maternityphoto_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Olen iloinen, että järjestimme tuolloin aikaa kuvien ottamiseen, vaikka tuottikin tuskaa päättää, minkä tyylisiä kuvia haluaisin. Siksi napsimme monia eri tyylisiä kuvia ja nyt niitä on useampi kymmenen kappaletta. :D Mutta ihan hyvä niin. Tykkään siitä, että kussakin kuvassa on omanlaisensa tunnelma. Ne saavat minut muistelemaan eri asioita raskaudessa. On vaan jotenkin outoa ajatella näin jälkikäteen, että oma kroppa oli alle vuosi sitten tuon näköinen ja on oikeasti kasvattanut sisällään ihanan pienen ihmisen!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-01Kh6LA_bZQ/WZ8kaPt1tVI/AAAAAAAAEU0/KDTPS6x4-Hk52LVQtSFcSDnPWLBdYWa4gCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_silhuetti_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1154" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-01Kh6LA_bZQ/WZ8kaPt1tVI/AAAAAAAAEU0/KDTPS6x4-Hk52LVQtSFcSDnPWLBdYWa4gCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_silhuetti_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Nyt Alva on tosiaan jo kahdeksan kuukautta vanha. Olemme kokeneet vauva-arjen Alvan kanssa aika helpoksi. Vaikka ensialkuun pikkurinsessa vaikutti hieman vaativalta ja käninäherkältä, on sen jälkeen jatkuvasti todettu neidin olevan todella helppo vauva. Alva on tyytyväinen, enimmäkseen iloinen pikkujekkuilija, ja vaikka temperamenttia on ja räjähdyksiä tulee, ne menevät nopeasti ohi. Olemme olleet onnekkaita ja pysyneet paria pikku nuhaa lukuunottamatta terveinä ja vaikka jouduin imetyshaasteiden kanssa kamppailemaan ja suremaan välillä kovastikin, on syömishommat menneet kuitenkin kaikenkaikkiaan tosi hyvin. Nykyäänkin ruoka maistuu hienosti ja Alva maistelee innokkaasti uusia makuja ja koostumuksia. Vatsakin tuntuu olevan tyytyväinen uusista ruoista.<br />
<br />
Meidän vanhempien jaksamista ajatellen olemme onnekkaita kuuluessamme siihen ilmeisen harvinaiseen ryhmään, joiden perheessä nukutaan kokonaisia öitä vauva-arjen keskellä. Tämä luksus alkoi lyhyen uniongelmia sisältävän pätkän jälkeen, kun Alva oli reilun 5kk ikäinen ja toistaiseksi tila on pysynyt. Olen siitä hyvin iloinen. Tästä kuuluu iso kiitos meidän huipulle neuvolantädille, jonka antamilla vinkeillä äidin nukkumattomuus vaihtui muutamassa yössä kokonaisiksi yöuniksi.<br />
<br />
Uusia taitoja karttuu joka päivä ja viimeisen kuukauden aikana vauvan kehitys on ollut niin huimaa, että ihmettelemme asiaa ääneen monta kertaa päivässä. Yhtäkkiä paikoillaan makoileva ja istuskeleva vauva alkoikin ryömiä, viikko siitä kontata ja pian nöttönen nousi jo seisomaan tukea vasten. Nyt on koko ajan kova hinku kävellä tuettuna ja muutamia kertoja neiti on muka lähtenyt itse kävelemään irroittaen otteensa esim. pöydänreunasta. Siitä tietysti seuraa pyllähdys tai vaihtelevan hallittu kaatuminen johonkin muuhun suuntaan. Tarkkana saa äiti ja isi olla koko ajan. Yksi söpöimmistä uusista jutuista on etusormella osoitteleminen, ja näppäräksi se oma sormi on osoittautunutkin, sillä kun voi painella itse äänikirjan nappeja tai poimia pöydältä ruoanmuruja suuhun.<br />
<br />
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-d98F5pH6UGs/WZ8rIucQqrI/AAAAAAAAEVQ/NGUEgm7ZMEMa3qNU0Bvv33Xf8y-y2-PMQCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_koirat_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em; text-align: center;"><img border="0" data-original-height="514" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-d98F5pH6UGs/WZ8rIucQqrI/AAAAAAAAEVQ/NGUEgm7ZMEMa3qNU0Bvv33Xf8y-y2-PMQCLcBGAs/s1600/raskauskuvaus_koirat_todaystoday.jpg" /></a><br />
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-15069800137430969692017-08-22T13:41:00.002+03:002017-10-31T11:50:45.176+02:00Aura-vadelmaviettelys<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-4FCDTmpaWjo/WZwG1s1H1YI/AAAAAAAAEUE/lqvDZI_qvZcgdYZCcEzZm-0tdSKjaYXPACLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-4FCDTmpaWjo/WZwG1s1H1YI/AAAAAAAAEUE/lqvDZI_qvZcgdYZCcEzZm-0tdSKjaYXPACLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
On se hyvä, että omalla pihalla kasvaa sellaisia terveellisiä juttuja kuten vadelmia. Niistähän saattaa inspiroitua kokeilemaan jotain uutta kevyttä syötävää! (Niinpä niin.) Jostain kumman syystä netistä vinkkejä etsiessäni harhauduin taas jälkiruokaosastolle ja herkullisia ideoita tuli vastaan montakin. Mutta jos ohje yhdistää tuoreita oman pihan vadelmia ikisuosikkiini Aura-juustoon, en voi jättää kokeilematta!<br />
<br />
Valion sivulta bongasin <a href="https://www.valio.fi/reseptit/aura-vadelmaviettelys/" target="_blank"><i>Aura-vadelmaviettelyksen</i></a> ohjeen, joka sekoittaa kaikkea hyvää: vattuja, vispikermaa, hapankorppuja ja Auraa! Ja minä ainakin tykästyin ohjeeseen. Samalla tuli myös muutama uusi idea Aura-juuston käyttöön. Yleensä en malta siitä kovin erikoisia valmistaa, koska se on niin hyvää sellaisenaan, mutta vispikermaan ja rahkaan yhdistäminen sai pohtimaan, kuinka hyviä levitteitä, kastikkeita, dippejä ym. juustosta voisi kokeilla kikkailla. Ja seuraksi sopii niin suolaiset hyvät kuin oman pihan vadelmatkin. Nam!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-cNe1-dCagYM/WZwG7WcxRJI/AAAAAAAAEUM/rpHuwFAQ6TIFz6peMz_mLNq4b8npUhspwCLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-cNe1-dCagYM/WZwG7WcxRJI/AAAAAAAAEUM/rpHuwFAQ6TIFz6peMz_mLNq4b8npUhspwCLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-K36-wyzrXTc/WZwILGtnheI/AAAAAAAAEUY/SyXzZVmD_yQuLqsBV3nIp3_I5maNkuyBQCLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-K36-wyzrXTc/WZwILGtnheI/AAAAAAAAEUY/SyXzZVmD_yQuLqsBV3nIp3_I5maNkuyBQCLcBGAs/s1600/aura_vadelma_viettelys_todaystoday_03.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Harvemmin tulee käytettyä näitä miehen mummolta saatuja Iittalan Tapio-laseja. Nyt oli kuitenkin sen verran hyvät maut, että maljat pääsivät käyttöön. ;)</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-87433371111141678932017-08-04T00:01:00.000+03:002017-10-08T15:21:18.408+03:00Siistiä sormiväritaiteilua<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-MQOQ3iYEKhA/WYTcpDumZOI/AAAAAAAAETI/sjWiFpmi2dgV2MCTm1EAdysCYfTZxZZlwCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-MQOQ3iYEKhA/WYTcpDumZOI/AAAAAAAAETI/sjWiFpmi2dgV2MCTm1EAdysCYfTZxZZlwCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Näin kauan sitten Pinterestissä hauskan idean sotkuttomasta sormiväritaiteilusta vauvan/taaperon kanssa. Painoin idean tuolloin mieleeni, sillä minusta se oli kerrassaan nerokas. Tänään minulla oli Alvan kanssa oiva tilaisuus päästä testaamaan tekniikkaa ja kyllä siinä tosiaan on itua.<br />
<br />
Aivan tarkkaan en muista, kuinka askartelu oli alkuperäisessä ohjeessa toteutettu, mutta koko jutun juju oli tuorekelmu. En viitsinyt laiskuuttani lähteä metsästämään ohjetta, joten teimme siitä oman versiomme.<br />
<br />
Tarvikkeina olivat:<br />
- A6-postikortit 2kpl<br />
- erivärisiä sormivärejä (myrkyttömiä, vaikkei lapsi niihin koskekaan)<br />
- maalarinteippi<br />
- piirustuspaperi<br />
- tuorekelmu<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-LGIqnBU7qk8/WYTdCgOTrWI/AAAAAAAAETQ/fTufkkNdTQcSzHtf9O2DgEK8wlkgti2KQCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-LGIqnBU7qk8/WYTdCgOTrWI/AAAAAAAAETQ/fTufkkNdTQcSzHtf9O2DgEK8wlkgti2KQCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-tDeVzq3r2x4/WYTdClsEiLI/AAAAAAAAETM/tEmjzv6iHL0mXzXSS1y2tfQB0BgvUB8YQCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-tDeVzq3r2x4/WYTdClsEiLI/AAAAAAAAETM/tEmjzv6iHL0mXzXSS1y2tfQB0BgvUB8YQCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
Tarkoituksena oli toteuttaa kaksi A6-postikorttia, joten ihan aluksi teippasin kortit piirustuspaperille. Seuraavaksi teippasin piirustuspaperin kortteineen pöytään. Korttien päälle nostelin teelusikalliset kolmea eriväristä sormiväriä. Lopuksi asettelin sopivan kokoisen kelmupalasen korttien ja värien päälle ja teippasin kelmun reunat kiinni piirustuspaperiin. Koko hommassa ideana on, että vauva/lapsi saa levitellä värejä käsillä, jaloilla tai tässä tapauksessa vaikka mahalla ja takapuolellaan kelmun läpi ilman, että väriä on tämän jälkeen niin lapsi kuin kämppäkin täynnä. (Oikeastihan eroa tuskin huomaisi harrastamamme sormiruokailun aiheuttamaan räjähdykseen, mutta on silti hauska kokeilla ja tietää, että sormiväreilläkin voi leikkiä siististi.:P)<br />
<br />
Olin juuri ehtinyt asetella koko setin valmiiksi, kun iltapäivän Nukkumatti alkoi huudella Alvaa unille. Koko komeus jäikin odottamaan pöydälle neidin kauneusunien ajaksi. Mietin tuolloin, mahtavatko värit kuivaa, mutta itseasiassa lopulta kävi päinvastoin; värien kosteus kelmun alla toi kortteihinkin sen verran kosteutta, että kun nukkumisten ja taiteilujen jälkeen muutaman tunnin päästä irrotin maalarinteippejä, meinasi korteista lähteä pinta teipin mukana. Kortit olivat myös aika kuprulla maalailujen jälkeen, mutta kyllä ne kuivuessaan vähän siloittuvat.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-Gqve0I4YQF4/WYTd0OESiCI/AAAAAAAAETY/8B1wUanA0aANkWScgrIEFwsfxtyiGY22QCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-Gqve0I4YQF4/WYTd0OESiCI/AAAAAAAAETY/8B1wUanA0aANkWScgrIEFwsfxtyiGY22QCLcBGAs/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<br />
Itse taiteilu oli Nöttösen mielestä hieman hämmentävää, eikä aluksi oikeastaan edes kiinnostanut. Olin vähän ihmeissäni tästä, koska yleensä Alva on tosi innostunut kikkailemaan käsillään niin ruokien kuin tavaroidenkin kanssa. Myös rummuttaminen ja pianon pimputtaminen ovat mieluista puuhaa. Mutta koska pöydän ääressä nököttäminen ei nyt kiinnostanut, nostin taiteilusetin lattialle. (Se kiinnittyi oikein hyvin samoilla teipeillä.) Lattialla Alva sai muiden leikkien ohessa taputella, ryömiä, tallustella ja kontata värien päällä ja vaikka huomio kiinnittyi välillä korttien sijaan milloin koiraan, milloin maissinaksuun, leluun tai äitiin, tuli todistetuksi, että kyllä kelmun läpi maalaaminen tosiaan on mahdollista, ja sotkutonta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-5-8Ex_Ek7gw/WYTeM-8rhPI/AAAAAAAAETg/zfYcBsGyR3UzgUIr7GRjmr1ApEg6-ke9gCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-5-8Ex_Ek7gw/WYTeM-8rhPI/AAAAAAAAETg/zfYcBsGyR3UzgUIr7GRjmr1ApEg6-ke9gCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-9MUs6TxYvjg/WYTeM0Sk02I/AAAAAAAAETc/LMGP7U7wM3Uqccnhz6OSORv0vdJMtMu4wCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-9MUs6TxYvjg/WYTeM0Sk02I/AAAAAAAAETc/LMGP7U7wM3Uqccnhz6OSORv0vdJMtMu4wCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-sTOMv-bpxaE/WYTeM11d8RI/AAAAAAAAETk/CyQkittYA0Yi8sxSrvx48sz8q_XccGigwCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_04.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-sTOMv-bpxaE/WYTeM11d8RI/AAAAAAAAETk/CyQkittYA0Yi8sxSrvx48sz8q_XccGigwCEwYBhgL/s1600/sotkuton_sormiva%25CC%2588ri_kelmu_vauva_todaystoday_04.jpg" /></a></div>
<br />
Lopputulos kuivaa edelleen pöydällä, sillä väriä oli aika reilunpuoleisesti. Toivottavasti isi yllättyy huomenna iloisesti meidän tyttöjen taideteoksista. Tällä kertaa kun ei edes sotkettu koko kotia. :P</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-70824615035129672552017-07-08T19:12:00.002+03:002017-08-24T22:44:56.433+03:00Unelmien Talo ja Koti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Siellä voi nauraa ja siellä voi itkeä. Siellä voi tuntea iloa onnistumisista tai surra ja mököttää, kun hommat menevät pieleen. Siellä voi riidellä ja siellä voi rakastaa, eikä omia tunteitaan tarvitse koskaan hävetä tai piilottaa. Siellä voi keksiä järisyttävän hyviä ideoita ja toteuttaa niitä, tai hautautua sohvan nurkkaan häpeämään, kun ei ole viikkoon saanut aikaiseksi muuta kuin järkyttävän sotkun joka puolelle ympärilleen. Siellä voi soittaa, siellä voi laulaa (vaikkei osaa), siellä voi kulkea epäsiistinä ja hölmöillä silloin kun huvittaa. Siellä voi herkutella, siellä voi laiskotella ja siellä voi ottaa itseään niskasta kiinni. Siellä voi antaa anteeksi ja olla pahoillaan. Siellä voi muistella menneitä, elää tätä päivää ja haaveilla tulevaa. Siellä voi toteuttaa itseään, olla luova ja pelleilläkin vähän. Siellä voi rakentaa perheen ja tehdä unelmista totta.<br />
<br />
Sellainen on meidän unelmien talo ja koti. Ja sellaiseksi olemme omaa pientä Lintukotoamme rakentaneet.<br />
<br />
Vuosi sitten toimittaja ja valokuvaaja kävivät kurkkaamassa, miltä kodissamme näyttää. Tuolloin tehty juttu on nyt uusimmassa Unelmien Talo & Koti -lehdessä 7/2017. Jännä muuten, kuinka oman kodin sisustus elää hieman jatkuvasti, ja kuinka vanhat ratkaisut näyttävät oudoilta omaan silmään. Jutun tekemisen jälkeen kolme kotimme huonetta näyttää nyt erilaiselta ja osa niistä on muuttunut pariinkin otteeseen. Tai no oikeastaan juuri tällä hetkellä kaikki huoneet näyttävät aivan erilaisilta, koska aloitimme kesäloman kunniaksi toissapäivänä sisävaraston siivoamisen. Kaikenmoista kamaa siis hujan hajan pitkin taloa, puuh. Ei ihan sisustuslehtikelpoisinta settiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-9pMlWNBJeJk/WV_m1Gpg1GI/AAAAAAAAES0/DsdpLoVOmiAgdOgyLW-3nqUZo8P0rrGPwCLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-9pMlWNBJeJk/WV_m1Gpg1GI/AAAAAAAAES0/DsdpLoVOmiAgdOgyLW-3nqUZo8P0rrGPwCLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_01.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-er41b0GnzwE/WV_m09Un9pI/AAAAAAAAESw/rABgSZWrTzg_QrbeePmQ59x2IiaG97IqQCLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-er41b0GnzwE/WV_m09Un9pI/AAAAAAAAESw/rABgSZWrTzg_QrbeePmQ59x2IiaG97IqQCLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_02.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-ITzX34XvPag/WV_m1KIhjdI/AAAAAAAAES4/oewgMR6oUPY6Cbnn8sFSZZhnVfoMYFAwACLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-ITzX34XvPag/WV_m1KIhjdI/AAAAAAAAES4/oewgMR6oUPY6Cbnn8sFSZZhnVfoMYFAwACLcBGAs/s1600/unelmien_talo_ja_koti_lintukoto_03.jpg" /></a></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-10053297125221190892017-06-24T18:01:00.001+03:002017-08-22T13:42:09.525+03:00Puolivuotisjuhannusjuhlat<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-Nh1oArHH180/WU5ar7YgJnI/AAAAAAAAESI/AMydRckF5wYbIRZSfOy7lFugmS3x7g_IACLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-Nh1oArHH180/WU5ar7YgJnI/AAAAAAAAESI/AMydRckF5wYbIRZSfOy7lFugmS3x7g_IACLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_1.jpg" /></a></div>
<br />
On aivan hurjaa, mutta myös tosi siistiä, että meidän pikkunöttönen on jo puolivuotias! Juhlapäivä sattui juuri juhannusaatolle ja tokihan sitä vähän perheen kesken juhlistettiin. Alva heräsi päivän ensimmäisiltä päikkäreiltään suoraan herkkupöydän ääreen ja kyllä vain juhlaruoat maistuivat. Pikkumytykkä sai nauttia hedelmäkippoon leikatusta banaanista, mangosta ja cantaloupemelonista sekä maissinaksuista, jotka ovat Alvan mielestä ihan huippuja. Äiti ja isi sen sijaan herkuttelivat hieman näyttävämmin (ja mahassa tuntuvammin) juustoilla, suklaamuffinseilla sekä jäätelökakulla.<br />
<br />
Jätskikakun ohjeen kaivelin <a href="http://www.idealista.fi/vaaleanpunainenhirsitalo/2015/04/23/suolaista-ja-makeaa-jaatelokakku/" target="_blank"><i><b>Vaaleanpunaisen hirsitalon herkkuarkistoista</b></i></a> ja muuntelimme siitä oman versiomme. Marja K:lla on muuten ihan älyttömän hyviä jädekakkuohjeita blogissaan. Sieltä olen monta kertaa aiemminkin ottanut vinkkiä.<br />
<br />
Tällä kertaa kakkuun tuli:<br />
- gluteeniton browniepohja valkosuklaapaloilla (<a href="http://www.todaystoday.fi/2014/10/gluteeniton-brownie-valkosuklaapaloilla.html" target="_blank"><i><b>ohje omissa herkkuarkistoissani</b></i></a>)<br />
- kaksi kerrosta vaniljajäätelöä<br />
- yksi kerros suklaajäätelöä<br />
- sisään kinuskikastiketta, suolapähkinärouhetta sekä Daim-rouhetta<br />
- päälle sulatettua maitosuklaata ja Daim-rouhetta<br />
<br />
Hyvää ja juuri sopivan överiä näin tärkeän päivän juhlistamiseen.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-4iQ8c2Hh3gM/WU5a0xgq1SI/AAAAAAAAESM/lcoOFecMEKI4hgsCccgwzQ6vV29YvFfyQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_alva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-4iQ8c2Hh3gM/WU5a0xgq1SI/AAAAAAAAESM/lcoOFecMEKI4hgsCccgwzQ6vV29YvFfyQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_alva.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-m0sZCtYMPvA/WU5bOu-0BbI/AAAAAAAAESQ/jjPHHEu6AAkMjo7xdIi_9Q0iZZeblilPQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_suklaamuffinsi.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-m0sZCtYMPvA/WU5bOu-0BbI/AAAAAAAAESQ/jjPHHEu6AAkMjo7xdIi_9Q0iZZeblilPQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_suklaamuffinsi.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-LTPVYEz3qNc/WU5bVJ_x_PI/AAAAAAAAESY/YtQ8nKwO_zU0csOCC2JX2ClGG6-m4DaygCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-LTPVYEz3qNc/WU5bVJ_x_PI/AAAAAAAAESY/YtQ8nKwO_zU0csOCC2JX2ClGG6-m4DaygCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_2.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-4HCwYmPdT44/WU5bVfM3H2I/AAAAAAAAESc/y7T0psB8MAgl56mjbzZ1uXeJU1jHuTcggCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="1163" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-4HCwYmPdT44/WU5bVfM3H2I/AAAAAAAAESc/y7T0psB8MAgl56mjbzZ1uXeJU1jHuTcggCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_3.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-rf2MkGlEriA/WU5bU-1emnI/AAAAAAAAESU/HrKkOUsorE80f9zRMscqpTU1NaXT7ScKQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://4.bp.blogspot.com/-rf2MkGlEriA/WU5bU-1emnI/AAAAAAAAESU/HrKkOUsorE80f9zRMscqpTU1NaXT7ScKQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_jaatelokakku_4.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-V4WyhFTTpa8/WU5bVuW3JsI/AAAAAAAAESg/JDuooByYdM8xNMC95C_KQ-tlRayiisWeQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_juustolautanen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="510" data-original-width="770" src="https://3.bp.blogspot.com/-V4WyhFTTpa8/WU5bVuW3JsI/AAAAAAAAESg/JDuooByYdM8xNMC95C_KQ-tlRayiisWeQCLcBGAs/s1600/puolivuotissynttarit_todaystoday_juustolautanen.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-50335439673963504082017-06-12T21:18:00.001+03:002017-08-05T00:02:09.181+03:00Nykymutsin imetyskirja<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Ystäväni kutsui minut kevään korvalla toteuttamaan kanssaan huisia projektia, joka on nyt virallisesti käynnistynyt. Projektin nimi on Nykymutsin imetyskirja. Kyseessä on äitien omiin kokemuksiin pohjautuva uudenlainen modernin äidin vertaisopas. Kirja toimii vertaistukena imetyksen ensihetkistä luopumisen vaiheeseen ja äänessä ovat imetysasioiden parhaat asiantuntijat, äidit. Tiedossa on ikimuistoisia tarinoita, toimiviksi testattuja niksejä ja huumorilla höystettyjä tunteenpurkauksia.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ODMZPpza8j4/WT7YJMTZbMI/AAAAAAAAERw/_OacOZbIfy4ELuMKNbCdaUgQHHqRP_n0gCLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="370" data-original-width="770" src="https://1.bp.blogspot.com/-ODMZPpza8j4/WT7YJMTZbMI/AAAAAAAAERw/_OacOZbIfy4ELuMKNbCdaUgQHHqRP_n0gCLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Koska kirjan ideana on jakaa ajatuksia äideiltä äideille, mukaan tekemiseen ovat tervetulleita kaikki äidit, joita aihe jollain tapaa koskettaa. Tällä hetkellä käynnissä onkin materiaalinkeruuvaihe, jonka toteutamme pääasiassa Nykymutsin imetyskirjan Facebook-sivuilla <b><i><a href="http://facebook.com/nykymutsinimetyskirja" target="_blank">facebook.com/nykymutsinimetyskirja</a></i></b>. Postaamme sinne viikottain kysymyksiä, jotka johdattelevat pohtimaan omaa imetystaivalta. Osallistua voi joko anonyymisti kysymyslomakkeiden kautta tai vastaamalla suoraan Facebook-postauksiin. Nykymutsin imetyskirjan tavoitteena on rohkaista perheitä löytämään juuri heille sopivat ratkaisunsa vauvan ruokintaan esittelemällä erilaisten tyylien ja tapojen kirjon. Emme arvota erilaisia tapoja imettää ja mukaan ovatkin tervetulleita kaikki riippumatta imetyksen kestosta tai tyylistä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-gtt5bMlICAs/WT7YXBqWNBI/AAAAAAAAER0/1Xb3FLjCFZUetMnMus-p9syArlJp1EgVACLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="321" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-gtt5bMlICAs/WT7YXBqWNBI/AAAAAAAAER0/1Xb3FLjCFZUetMnMus-p9syArlJp1EgVACLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_02.jpg" /></a></div>
<br />
Jos koet aiheen millään tapaa omaksesi, käy tykkäämässä, jaa, seuraa ja ennenkaikkea osallistu! Kaikki vastaukset ovat tärkeitä, sillä mitä monipuolisemmin saamme kokemuksia kasaan, sitä todennäköisemmin vinkkejä, vertaistukea tai vaikkapa lohtua kaipaava äiti löytää kirjasta apua juuri omiin tarpeisiinsa. ♥<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Lisätietoa projektista löytyy myös osoitteesta <b><i><a href="http://www.nykymutsinimetyskirja.fi/" target="_blank">www.nykymutsinimetyskirja.fi</a></i></b><br />
<b><br /></b>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-jg2UA7b9M9c/WT7YdKOdfWI/AAAAAAAAER4/GPx2uabUWRomxL-qnO4frMM9DZO4XpfdgCLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" data-original-height="300" data-original-width="770" src="https://2.bp.blogspot.com/-jg2UA7b9M9c/WT7YdKOdfWI/AAAAAAAAER4/GPx2uabUWRomxL-qnO4frMM9DZO4XpfdgCLcB/s1600/nykymutsin_imetyskirja_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<b><br /></b>
Imetys voi olla hauska, hämmentävä tai hyvinkin herkkä aihe ja riippumatta siitä, kokeeko äiti imetyksen onnistuneen tai epäonnistuneen, tuki on tarpeen. Tämän huomasin myös omalla kohdallani. Alvan ja minun lyhyt, mutta sitäkin tunnerikkaampi imetystaipaleemme on nyt päättynyt. Lopetus ei tapahtunut täysin omasta tahdostani, mutta tuntui lopulta oikealta ratkaisulta. Muutaman sanasen aion aiheesta vielä myöhemmin kirjoittaa. Ensin sulattelen asiaa hetkisen. :)</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-31915677757209266712017-05-18T20:57:00.001+03:002017-07-08T19:12:48.096+03:00Nyt on syytä hymyyn<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-fvRfYJgoW98/WR3e2oCeEoI/AAAAAAAAERA/mksHRb6AAls8ylhTUaOMO4LcaHqZgLWzQCLcB/s1600/invisalign_esteettinen_hammashoito_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-fvRfYJgoW98/WR3e2oCeEoI/AAAAAAAAERA/mksHRb6AAls8ylhTUaOMO4LcaHqZgLWzQCLcB/s1600/invisalign_esteettinen_hammashoito_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
Kävin tänään näyttämässä hampaitani Esteettisen Hammashoidon klinikalla ja sainkin loistouutisia. Hampaat oikenevat niin hyvää vauhtia, että sain luvan puolittaa loppujen muottien pitoajan kahdesta viikosta viikkoon per muotti. Muotteja on jäljellä enää 4kpl, joten vähiin käy! Innostuin niin uutisista, että irtosi ihan hammashymytkin. :D Pitänee alkaa harjoittelemaan useamminkin.<br />
<br />
Muutamien hampaiden väleissä oli pientä ahtautta, joten välejä viilattiin hieman suuremmiksi. Käytännössä ero entiseen on niin pieni, ettei sitä itse näe tai huomaa, mutta nyt hampailla on kuitenkin paremmin tilaa. Viilaus oli nopea juttu, eikä siihen tarvittu edes mitään laitteita. Pahalta se ei myöskään tuntunut. Aivan kuin hammaslääkäri olisi kuljettanut hampaiden väleissä karhealta tuntuvaa litteää hammaslankaa.<br />
<br />
Nyt sitten elellään noin kuukauden päivät jäljellä olevien muottien kera, minkä jälkeen hampaat skannataan ja katsotaan, mitä muuta ne kaipaavat viimeistellyn lopputuloksen aikaansaamiseksi. Sen jo tiedän, että jonkin verran hommaa on, sillä osassa hampaita on muun muassa kulumia, jotka vaativat laittoa.</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-10189263426854503042017-05-17T20:34:00.001+03:002017-06-24T18:01:36.398+03:00Koko perheen talviloma<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Talviloma on Suomessa nähtävästi aina vilpoinen, vaikka sen säästeliäästi siirtäisikin toukokuulle saakka. Sen osoitti viimeviikkoinen koko perheen roadtrip, joka heitettiin lähes talvisen koleassa säässä (onneksi kuitenkin lämpimässä seurassa).<br />
<br />
Pakkasimme viikko sitten lauantaina perheemme sekä aivan tajuttoman paljon matkatavaraa autoomme, ja huristelimme seitsemän päivän aikana hyvin lähelle Manner-Suomen eteläisintä kohtaa. Matkalla pysähdyimme moikkaamaan neljässä kaupungissa ystäviä ja sukulaisia. On kyllä aivan hurjaa, miten paljon lapsiperhe saa reissuun tavaraa (mikäli harjaantumattomana vauvan kanssa reissaajana varautuu lähes kaikkeen mahdolliseen ja pakkaa mukaan koko vauvan omaisuuden särkylääkettä ja hiusharjaa myöten.:D). Ehkä ensi kerralla tiedämme, mitä todella tarvitaan ja osaamme reissata hieman vähemmällä varustuksella...<br />
<br />
Aika monta kertaa matkan aikana ihmeteltiin, kuinka voi Suomen kaunis kevät antaa odottaa itseään vielä puolivälissä toukokuuta ja mistä sitä lunta, räntää ja kylmää viimaa tuntuu riittävän. Enpä äkkiseltään muista kevään viipyneen vastaavalla tavalla kertaakaan. Onneksi säihin oltiin toki varauduttu, eivätkä sateet ja tuuli tuntuneet Alvaa häiritsevän. Hienosti nöttönen matkusti, ihmetteli uusia paikkoja, maisemia sekä ihmisiä ja nukkuikin melko mukavasti reissun aikana. Lopulta aurinkokin näyttäytyi ja toivo kevään saapumisesta heräsi Raaseporista löytyneiden valkovuokkoryppäiden myötä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-OIcXxC4NYaI/WRxmlhA61aI/AAAAAAAAEQg/fhpECwYkFJcQy1Qepm_M-rksCyGvPK3QQCLcB/s1600/talviloma_raasepori_hostelli_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-OIcXxC4NYaI/WRxmlhA61aI/AAAAAAAAEQg/fhpECwYkFJcQy1Qepm_M-rksCyGvPK3QQCLcB/s1600/talviloma_raasepori_hostelli_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kotona olemme kantoliinailleet silloin tällöin, mutta reissussa ja etenkin ulkoillessa kantoreppu on kätevin! Oma reppu unohtui kylläkin pakata mukaan (ja se olikin sitten ainoa asia, jota emme Alvalle pakanneet), mutta onneksi matkalla moikattu veljeni perhe lainasi meille omaansa.</td></tr>
</tbody></table>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-GITcWpmyeGA/WRxmzNmK7-I/AAAAAAAAEQs/rpRxWdL3SsQnu8oz4mHR9ODsfGCCkLwUgCLcB/s1600/talviloma_raasepori_luontopolku_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-GITcWpmyeGA/WRxmzNmK7-I/AAAAAAAAEQs/rpRxWdL3SsQnu8oz4mHR9ODsfGCCkLwUgCLcB/s1600/talviloma_raasepori_luontopolku_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-xRpuXUHiiUA/WRxmzNoylDI/AAAAAAAAEQo/w0ArsW9Y1Xo_JyQFQE3f7YLVgdeTh8hdQCLcB/s1600/talviloma_raasepori_puutalo_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-xRpuXUHiiUA/WRxmzNoylDI/AAAAAAAAEQo/w0ArsW9Y1Xo_JyQFQE3f7YLVgdeTh8hdQCLcB/s1600/talviloma_raasepori_puutalo_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Raaseporissa on paljon kauniita rakennuksia, mikä oli yksi syy piipahtaa kaupungissa. Yllätyksenä tuli kuitenkin, kuinka suuri osa niistä kaipaisi kipeästi kunnostusta.</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-3rJo9O9GQ2c/WRxmyzuFEVI/AAAAAAAAEQk/uzZ8lysu514wqjJ5cfIk1-4yRS1wsGebgCLcB/s1600/talviloma_valkovuokko_raasepori_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-3rJo9O9GQ2c/WRxmyzuFEVI/AAAAAAAAEQk/uzZ8lysu514wqjJ5cfIk1-4yRS1wsGebgCLcB/s1600/talviloma_valkovuokko_raasepori_todaystoday.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
Oli ehkä jollain tapaa helpottavaa huomata, että reissu vauvan kanssa tuntuu oikeasti lomalta, kunhan vaan välttää turhan tarkkoja aikatauluja, jakaa öisiä valvomisvuoroja, varustautuu nukkumaan korvatulpilla ja on valmis tinkimään matkustusmukavuudesta siirtymällä istumaan autossa takapenkin puolelle. Kun suunnilleen pitää kiinni syöttö- ja uniajoista, ei Alva tunnu välittävän, missä päin Suomea hän kuljeksii. Tärkeintä on, että vanhemman syli on lähellä, ja oma tutti tuo turvaa tarvittaessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-FVX6ZLCuzAc/WRxm6Nl2jeI/AAAAAAAAEQw/ShvpbuStv8cwCZHR4lsZNI_8uQ3NLRQXgCLcB/s1600/talviloma_reissu_todaystoday_alva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-FVX6ZLCuzAc/WRxm6Nl2jeI/AAAAAAAAEQw/ShvpbuStv8cwCZHR4lsZNI_8uQ3NLRQXgCLcB/s1600/talviloma_reissu_todaystoday_alva.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Alva tyytyväisenä elämänsä ensimmäisen hotelliyön jälkeen. Vähän äitiä ja isiä jännitti etukäteen, saako hotelissa kukaan nukuttua, mutta niillä yöhuudoilla, joita Alva huuteli, tuskin kovin montaa muuta yöpyjää häiritsimme. :)</td></tr>
</tbody></table>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-2268669680500467512017-05-14T23:54:00.001+03:002017-06-12T21:19:08.400+03:00Ensimmäinen äitienpäivä<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Herkkuja, haleja ja hemmottelua. Paljon rakkautta ja iloista yhdessäoloa. Olen onnellinen äiti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-Xu4j4KsoJVc/WRjCCWy9q_I/AAAAAAAAEP8/tNbiYCT3txkQGdYbI6GsDcbClDwihucUwCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_kakku.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-Xu4j4KsoJVc/WRjCCWy9q_I/AAAAAAAAEP8/tNbiYCT3txkQGdYbI6GsDcbClDwihucUwCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_kakku.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-LKQArKOijcI/WRjCANCc-FI/AAAAAAAAEP4/MuITykCMPWg88DlNl_WKdtGHS8JmSOR2ACLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_aamiainen.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-LKQArKOijcI/WRjCANCc-FI/AAAAAAAAEP4/MuITykCMPWg88DlNl_WKdtGHS8JmSOR2ACLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_aamiainen.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-RYKlCuaQw_A/WRjCFCnvvyI/AAAAAAAAEQA/Iu6uS19oIUs1fh7YN_dt4ZOw8woxuMf0QCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_alva.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-RYKlCuaQw_A/WRjCFCnvvyI/AAAAAAAAEQA/Iu6uS19oIUs1fh7YN_dt4ZOw8woxuMf0QCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_alva.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-SxXxCPRsILQ/WRjCG-j13pI/AAAAAAAAEQE/cxEtMb5yrrIXLM1MSx9sH9T6T4bSX8kIwCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_ruusut.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-SxXxCPRsILQ/WRjCG-j13pI/AAAAAAAAEQE/cxEtMb5yrrIXLM1MSx9sH9T6T4bSX8kIwCLcB/s1600/todaystoday_aitienpaiva_ruusut.jpg" /></a></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-48324491022445919852017-05-02T15:51:00.000+03:002017-05-18T20:58:03.492+03:00Kysyvä ei tieltä eksy...<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Pohdiskelin yhtenä päivänä, miltähän mahtaa tuntua, kun hampaiden oikomishoito saapuu päätökseensä. Onkohan aluksi outoa, kun ei enää tarvitsekaan ajatella muottien pitämistä, pesemistä tai vaihtamista ja on vapaa napostelemaan mitä vain koska vain? Esim. aika monet extempore tarjotut karkit ovat jääneet nyt syömättä, kun sitä varten tulisi ottaa aina raudat pois ja itse haluan ne myös huuhdella ennen takaisin laittamista. (Kauhea ongelma siis. :D) Mietin myös, hymyilenköhän heti luonnostaan vapautuneemmin hampaat näkyen, vai ajattelenko edelleen hymyäni ja hampaiden piilottelemista? Miltähän tuntuu, kun hampaat todella istuvat yhteen? Tai onkohan mukavaa palata piiiiitkästä aikaa lemppariharrastukseni, purkan jauhamisen pariin. Nämä pohdiskelut saavat vastauksensa vain muutaman kuukauden päästä. Jaiks.<br />
<div>
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-6WEVyPy11DQ/WQIsgczy5kI/AAAAAAAAEPY/pP_GAE7uP7gfPa9A6iyYW0TNjMZQ4M4cwCLcB/s1600/jonathan-simcoe-88013_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-6WEVyPy11DQ/WQIsgczy5kI/AAAAAAAAEPY/pP_GAE7uP7gfPa9A6iyYW0TNjMZQ4M4cwCLcB/s1600/jonathan-simcoe-88013_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">kuva unsplash.com</td></tr>
</tbody></table>
<br />
Sitä ennen kysymykset pyörivät kuitenkin vielä oikomishoidon ympärillä, ja kokemuksesta tiedän, että kysymyksiä saattaa tulla paljon. Siksi ajattelin koota nippuun pienen Invisalign-kysymys-vastaus-paketin. Eikä kannata säikähtää, en ole sepittänyt vastauksia päästäni pelkästään omiin kokemuksiini nojaten, vaan Esteettisen Hammashoidon klinikan tyypit ystävällisesti raottivat hammaslääketieteellisten salaisuuksien verhoa, kun edellisen kerran kävin siellä tarkistuttamassa hampaitani. Toivottavasti alta löytyy tietoa, mikäli jokin asia aiheen osalta mieltäsi askarruttaa.<br />
<br />
<b>Milloin Invisalign-hoito on kehitetty ja koska se tuli osaksi klinikkanne palveluja?</b><br />
Ensimmäisiä Invisalign-hoitoja on tehty jo 1990-luvun loppupuolella, mutta nykyiselleen hoito on kehittynyt 2010-luvulla. Esteettisen Hammashoidon Klinikalla hoitoa alettiin tarjota vuonna 2011. Invisalignin suosion kasvusta kertonee se, että vuoteen 2014 mennessä menetelmällä oli oiottu n. 2 miljoonat hampaat ja tänä päivänä luku on yli 4 miljoonaa.<br />
<br />
<b>Kuinka pitkiä keskimäärin hoidot ovat?</b><br />
Hoitoajat vaihtelevat neljästä kuukaudesta puoleentoista vuoteen ja yleisimmin hampaat oikenevat 7-12 kuukauden aikana.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-25mPuKhWKy8/WQIqdNKK6gI/AAAAAAAAEPE/vwXp6crc1dU-PWQ7E_eleSvWR3dnw6IVQCLcB/s1600/brooke-lark-194254_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-25mPuKhWKy8/WQIqdNKK6gI/AAAAAAAAEPE/vwXp6crc1dU-PWQ7E_eleSvWR3dnw6IVQCLcB/s1600/brooke-lark-194254_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Yleisimmät hoitoajat ovat 7-12kk. (kuva unsplash.com)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Entä minkä hintaisia?</b><br />
Yleisin hintahaarukka Invisalign-oikomishoidolle on 3000-6500€.<br />
<br />
<b>Kenelle Invisalign-hoito sopii?</b><br />
Kyseisellä hoitomuodolla voivat hampaitaan suoristaa kaikki teini-iän ylittäneet. Tätä nuoremmille hoito ei sovi, sillä hampaiston tulee olla kehittynyt tiettyyn pisteeseen ja kaikki rautahampaat on oltava suussa omilla paikoillaan. (Tai ainakin sinne päin. ;) Viisaudenhampaiden tilanne tarkistetaan aina ennen hoitoa röntgenillä, jotteivät puhkeamattomat hampaat aiheuta myöhemmin ongelmia. Omalla kohdallani kyseiset turhakkeet olikin kaikki jo poistettu, joten niistä ei tarvinnut huolehtia ennen hoidon aloittamista.<br />
<br />
<b>Mitä tulisi ottaa huomioon hoidon aloittaessa?</b><br />
Huomioitavaa ovat hampaiden valmius sekä suun riittävä terveydellinen tila. Siksi hampaat tarkistetaan ja röntgenkuvataan aina ennen hoitoa ja hoidetaan tietysti kuntoon. Oman suun tilanteesta ei siis kannata stressata etukäteen Esteettiselle Hammashoidon Klinikalle hakeutuessaan, koska tarvittavat hoitotoimenpiteet on mahdollista toteuttaa siellä.<br />
<br />
Toinen huomioitava asia on sitoutuminen hoitoon, sillä tuloksia saadakseen ja suunnitellussa hoitoaikataulussa pysyäkseen muotteja tulee käyttää joka päivä kaikkina muina aikoina paitsi syödessä. Ihanne käyttöaika on 22 tuntia vuorokaudessa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-1oWhg9g4lY4/WQIsZQGxXYI/AAAAAAAAEPU/AHc1sJvDlR0VplYMjKwKvmp_666NyD7cQCLcB/s1600/loic-djim-69263_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-1oWhg9g4lY4/WQIsZQGxXYI/AAAAAAAAEPU/AHc1sJvDlR0VplYMjKwKvmp_666NyD7cQCLcB/s1600/loic-djim-69263_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Oikomismuotteja tulisi käyttää 22h vuorokaudessa. (kuva unsplash.com)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Onko hoidolle jotain esteitä?</b><br />
Jokainen oikomishoito on omanlaisensa projekti. Toisen oikominen on vain hienosäätöä, kun taas toinen tarvitsee suuremman remontin. Siksi kannattaa varata aika konsultaatioon, jossa tilanne arvioidaan ja kerrotaan, millaista hoitoa purukalusto vaatii. Myös suuremmille asentovirheille tai puuttuville hampaille on hoitonsa, jos ei tilannetta voi korjata pelkillä oikomismuoteilla.<br />
<br />
<b>Miksi muotit vaihdetaan juuri kahden viikon välein?</b><br />
Simppeli vastaus tähän on, että hampaat tarvitsevat liikuteltaessa tietyn sopeutumisajan ja kahden viikon välein kireämpään muottiin vaihtaminen mahdollistaa turvallisen liikkeen. Kun pureudutaan syvemmälle, on selitys hieman monimutkaisempi, mutta osan minäkin siitä ymmärsin. :D Jokaisella hampaalla on nimittäin oma verisuonituksensa, jota liian nopea liikuttaminen saattaa vaurioittaa. Kiinnityskudoksetkin tarvitsevat aikaa antaakseen myöten. Myös luusolut tarvitsevat aikaa, kun uusi solukko kasvaa vanhan väistyessä tieltä.<br />
<br />
Hoitoa on kuitenkin mahdollista nopeuttaa sitä varten kehitetyn kotikäyttöisen nopeuttajan avulla. Laitetta käytetään päivittäin ja se stimuloi luusolukkoa sekä kudoksia ja saattaa nopeuttaa hoitoaikaa jopa puoleen. Nopeuttajaa voi kuitenkin käyttää vain pieniä muutoksia vauhdittamaan.<br />
<br />
<b>Mistä materiaalista oikomismuotit on valmistettu?</b><br />
Läpinäkyvien muottien materiaali on lujaa lääkinnälliseen käyttöön tarkoitettua kestomuovia.<br />
<br />
<b>Kuinka suuhygieniasta huolehtiminen onnistuu Invisalign-hoidon aikana?</b><br />
Hampaiden hoitaminen muotteja käytettäessä on helppoa ja perinteisiin metallisiin oikomiskiskoihin verrattuna jopa helpompaa. Muotit kun voi ottaa suusta pois aina tarvittaessa ja hampaita voi puhdistaa aivan normaaliin tapaan. Myöskään pelkoa hammasrautoihin tarttuvista epäpuhtauksista ei ole. Hampaat tulee siis puhdistaa normaaliin tapaan harjaamalla aamuin illoin ja lankaamalla iltaisin. Xylitoli-tuotteita ja fluorilisää, kuten suuhuuhdetta, kannattaa myös käyttää. Tosin muistettava on, että muottien kanssa ei sovi pureskella mitään, mutta imeskeltävät xylitoli-pastillit sopivat hyvin.<br />
<br />
Muottien kanssa ei saa syödä mitään ja juoda ei kannata kuin vettä. Muotit tulee puhdistaa hammasharjalla ja nestesaippualla päivittäin. Myös proteesien puhdistukseen käytettävä Coretabs sopii. Hammastahnaa ei suositella harjauksen kaveriksi, sillä tahnan sisältävät hankaavat ainesosat saattavat sumentaa muotin pintaa. Rehellisyyden nimissä kuitenkin tunnustettakoon, että olen itse puhdistanut muotit hammasharjalla sekä -tahnalla. Tokikaan tällaisia lyhyellä aikavälillä vaihdettavia muotteja ei tarvitse naarmuilta niin kovin suojella, mutta esimerkiksi pidempään käyttöön tarkoitettua yökiskoa ei kannata hammastahnalla hangata.<br />
<br />
<b>Saako muottien kanssa syödä tai juoda mitään?</b><br />
Syödä ei saa ja juotavaksi suositellaan vain vettä. Toki muidenkin juomien nauttiminen onnistuu, mutta hampaiden terveyden kannalta on huono juttu, että juomien sokerit tai väriaineet jäävät lillumaan muottien ja hampaiden väliin. Imeskeltävät xylitolpastillit ovat sallittuja ja jopa suositeltavia.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://1.bp.blogspot.com/-HE-gfRtIJ0k/WQIqkQ_2AeI/AAAAAAAAEPI/Et-sJ2cyilAGyy0IziadSYd5N-DeOC1bgCLcB/s1600/brooke-lark-203844_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-HE-gfRtIJ0k/WQIqkQ_2AeI/AAAAAAAAEPI/Et-sJ2cyilAGyy0IziadSYd5N-DeOC1bgCLcB/s1600/brooke-lark-203844_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Muottien kanssa ei tule syödä tai juoda muuta kuin vettä. (kuva unsplash.com)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Entä jos hampaaseen tulee reikä kesken hoidon tai siinä on reikä hoitoon hakeutuessa?</b><br />
Ennen hoidon aloittamista hampaat tarkistetaan ja hoidetaan kuntoon. Jos hammas kuitenkin sattuu reikiintymään hoidon aikana, ei hätiä mitiä, muotit vain mukaan ja hammasta paikkaamaan. Hammaslääkäri osaa kyllä muotoilla uuden paikan muotteihin istuvaksi.<br />
<br />
<b>Kuinka hampaat pysyvät oikeassa asennossa hoidon päätyttyä?</b><br />
Kun hampaat on oikomishoidettu, vaativat ne loppuiän retention, sillä jos saavutettua asentoa ei pidetä yllä, lähtevät hampaat hiljalleen palautumaan alkuperäisille paikoilleen. Ensisijaisesti käytetään hampaiden asentoa ylläpitävää yömuottia, mutta mahdollista on käyttää myös hampaisiin kiinnitettävää retentiolankaa. Joissakin tapauksissa on hyvä käyttää hetken aikaa molempia.<br />
<br />
Se lienee makukysymys, kumpi tapa itselle paremmin sopii, mutta henkilökohtaisesti olen yömuotin kannalla. Vaikka kerran kiinnitettävä ja jatkuvasti paikoillaan oleva retentiolanka voi kuullostaa näppärältä, en itse pidä ajatuksesta, etten voisi puhdistaa hampaita/ikeniä normaalilla hammaslankaimella. Tämänhän hampaiden sisäpinnalle kiinnitettävä retentiolanka estää. Yömuotit sen sijaan saavat pisteet myös siitä, että ne pitävät mahdollisen narskuttelun poissa.<br />
<br />
<b>Kuinka voin selvittää, sopiiko Invisalign-oikomishoito minulle?</b><br />
Paras keino on varata klinikalta konsultaatioaika. Vastaanotolla asia selviää nopeasti ja samalla saa kaiken hoitoon lliittyvän informaation. Hoidon suunnittelu voidaan myös aloittaa vaikka samantien asiakkaan näin halutessaan. Esteettisen Hammashoidon Klinikan nettisaitin kautta on myös mahdollista pyytää maksuton hoitotoimenpide- sekä kustannusarvio. Sivuilla täytetään lyhyt lomake ja lähetetään kuvat omista hampaista, eikä konsultaatio vielä velvoita aloittamaan hoitoa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-rQfZRe-jomk/WQIzmUdv8sI/AAAAAAAAEPo/WbHaE_OC0E0OyEy3oDJIEi88h4OpfRe5wCLcB/s1600/luis-llerena-14739_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-rQfZRe-jomk/WQIzmUdv8sI/AAAAAAAAEPo/WbHaE_OC0E0OyEy3oDJIEi88h4OpfRe5wCLcB/s1600/luis-llerena-14739_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Konsultaatiolla selvittää nopeasti, sopiiko hoito itselle. (kuva unsplash.com)</td></tr>
</tbody></table>
<br />
<b>Miksi Invisalign, eikä perinteisiä metallisia hammasrautoja?</b><br />
Invisalign on huomaamattomampi ja omasta mielestäni myös kätevämpi tapa oikoa hampaat. Suussa ei ole inhottavalta tuntuvia metallihäkkyröitä, joita tarvitsisi käydä kiristämässä tietyin väliajoin. Invisalign on kivuton (ainakin omalla kohdallani) ja suuhygieniasta huolehtiminen on helppoa. On myös kätevää, että tärkeissä tilaisuuksissa muoteista voi pitää pienen tauon. Itsekin olen ottanut muotit kokonaan pois joidenkin juhlien tai tapahtumien ajaksi, jos tiedossa on ollut syömistä ja juomista. Eikä satunnaisista useamman tunnin tauoista muottien käytössä tarvitse olla huolissaan, vaikka tavoitteena onkin käyttää muotteja 22h vuorokaudessa. Hampaat oikenevat kyllä suunnitellusti, kunhan muuten käyttää muotteja ahkerasti.<br />
<br />
<b>Voiko Invisalign-oikomishoidosta olla jotain haittaa?</b><br />
Haittaa hoidosta ei ole, kun se on suunniteltu hyvin ja toteutettu oikein. Aluksi saattaa tuntua oudolta, kun hoitoon täytyy sitoutua niin huolella. Pian muotteihin kuitenkin tottuu, eivätkä ne juurikaan häiritse. Suurin henkinen haitta on ehkä ollut se, ettei ole niin näppärä enää napostella pitkin päivää, muotit kun tulee aina ottaa suusta pois ennen syömistä. Mutta tämähän onkin hammasterveyden kannalta vain positiivista, sillä kuten tiedämme, jatkuva naposteleminen aiheuttaa jatkuvia happohyökkäyksiä ja se on huono juttu se.<br />
<br />
<b>Viimeistelläänkö hampaita usein oikomishoidon päätteeksi jotenkin? Esim. hionta/valkaisu tms.</b><br />
Invisalign-hoitohan ei muuta itse hampaiden muotoa, kokoa tai väriä, joten on itseasiassa hyvin yleistä, että oikomishoidon lisäksi tehdään myös kosmeettisia hoitotoimenpiteitä. Hoidon alussa näistä mahdollisuuksista ja tarpeista myös kerrotaan. Joskus käy myös niin, että vaikkei itse hoidon alussa hampaisiin oikomisen lisäksi muuta kaipaa, muuttuvat ajatukset hoidon edetessä. Tämä johtuu siitä, että hiljalleen muuttuvaa rivistöä katsoo eri tavoin ja terveyden lisäksi esteettisyys nousee tärkeäksi.<br />
Itse tiesin jo hoidon aloittaessani, että haluan hampaani valkaistavan ja se toteutetaankin sitten, kun hampaat on oiottu ja olen lopettanut vauvan imettämisen.<br />
<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Yhteistyössä <a href="http://www.esteettinenhammashoito.fi/" target="_blank">Esteettisen Hammashoidon Klinikan</a> kanssa.</span></div>
</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-56396755017261895112017-04-27T19:36:00.002+03:002017-05-17T20:35:40.901+03:00Vauvakino<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
En ylläty, että vastaan tulee vauvajuttuja, joista olen ollut autuaan tietämätön, mutta siitä yllätyn edelleen, mitä kaikkea nämä jutut voivatkaan olla! Esimerkiksi pari päivää sitten minulle valkeni, että on olemassa konsepti nimeltään vauvakino. Siis mitähä! Miksen ole koskaan aiemmin tästäkään kuullut?<br />
<br />
Tiivistettynä vauvakino on puolitoistatuntinen, jossa laitetaan leffateatterin (pää)näyttämö himmeäksi, raina pyörimään puolella volalla ja pakataan sali täyteen vauvoja vanhempineen tai hoitajineen. Sivummalla edessä on hoitopöytä sekä ruokailupiste mikroaaltouuneineen. Vaunut saa jättää parkkiin salin ulkopuolelle ja paikat myydään niin, että jokaiselle vauvalle riittää oma tuoli. Liikkua saa ja poistuakin tarvittaessa. Leffoiksi valikoidaan koko perheelle sallittuja kuvia ja alareunassa kulkevat suomenkieliset tekstitykset.<br />
<br />
Pakkohan tämä oli päästä tänään kokeilemaan, kun koko perheen aikataulut antoivat sopivasti myöten.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-7LoW2MqppDE/WQIWa2RUWFI/AAAAAAAAEO0/QuX5jxKYc4o9qTu2fOeromLPWdFvZLXOACLcB/s1600/vauvakino_finnkino_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-7LoW2MqppDE/WQIWa2RUWFI/AAAAAAAAEO0/QuX5jxKYc4o9qTu2fOeromLPWdFvZLXOACLcB/s1600/vauvakino_finnkino_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vauvakinoilemassa Finnkino Scalassa</td></tr>
</tbody></table>
Onneksi sali ei todellakaan ollut täynnä, vaan paikalla oli alle 30 vauvaa aikuisineen. Tämä antoi mahdollisuuden sijoittautua taktisesti salin keskelle sopivan tarkkailuetäisyyden päähän niin valkokankaasta kuin muista ihmisistäkin. Pitihän ensikertalaisten hieman seurailla, kuinka teatterissa kuuluu toimia. Kuten jo lippukassalla vinkattiin, suosituin rivi vauvakinossa on ehdottomasti ensimmäinen. Siinä on helpoin heittää viltti lattialle ja vauva siihen leikkimään. Vilttien lisäksi promeininkiä edustivat myös kantoliinat, joihin muutamat äidit ketterästi sujauttivat vauvansa odottelemaan unta hoitopöytätoimien jälkeen. Miehen huomio kiinnittyi siihen, ettei salissa ollut kuin yksi isä hänen lisäkseen.<br />
<br />
Kinoilumme alkoi rauhallisesti. Kotona maidolla tankattu ja lähtiessä puhtaaseen vaippaan kääräisty myttynen alkoi tapansa mukaan laskea lampaita jo matkalla teatteriin, joten hiljalleen heräilevä vauva kaivettiin kantokopasta esiin vasta leffan alkaessa. Ensimmäisen puolituntisen neiti istui sylissä melko paikoillaan elokuvaa tyytyväisenä seuraillen. Tämän jälkeen keskittyminen alkoi hieman herpaantua ja Alva alkoi jutustella ääneen. Sylissä piti saada kivuta myös vähän ylemmäs, jotta näkymä ympärille oli parempi. Näin oli myös helpompi huudella salin muille vauvoille.<br />
<br />
Tunnin kohdalla Alvaa alkoi tylsistyttää ja äidin sekä vauvan oli aika nousta ylös. Sitten alkoi tulla pieni nälkä ja isi kävi lämmittämässä maitopullon salin edestä löytyvässä mikrossa. Yhtäaikaa alkoi myös väsymys painaa ja tuttipullolle huudettiin muutaman sekunnin väsymysitkut. Harmi meni kuitenkin nopeasti ohi ja leffakin ehti pyöriä loppuun saakka, ennen kuin pullo oli syöty tyhjäksi. Ja mikä positiivisinta, itse leffa ei mennyt ohi kuin minuutin pari sieltä täältä, eikä kenellekään jäänyt reissusta traumoja.<br />
<br />
Vauvakino oli siis ihan mukava kokemus, vaikkei keskittyminen joka sekunti aivan huipussaan ollutkaan. Mutta nyt kun konsepti on tuttu, voi leffaan lähteä rohkeasti uudemmankin kerran. Sen verran nämä uudet vauvajutut tuoretta äitiä kuitenkin vielä ujostuttavat, että pidän ensi kerrallakin sormet ja varpaat ristissä, ettei juuri sille reissulle satu itkupotkuraivareita tai housunkauluksesta hiipivää kakkapommia. Niitäkin meidän vauva osaa järjestää.</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-39367482519637839792017-04-20T13:51:00.001+03:002017-05-14T23:54:58.294+03:00Suklaadippi - uusi jälkkärilemppari<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Parhaita jälkkäreitä ovat yhdistelmä terveellisiä ja epäterveellisiä ainesosia, koska terveelliset ainesosat tekevät hyvän mielen (olon) ja epäterveelliset hyvän maun. :D No tässä tapauksessa kylläkin myös terveys maistuu hyvälle, koska tuoreita hedelmiä herkullisempaa on vain tuoreet hedelmät suklaalla höystettynä. Ja mitä mitä, tässä jälkkärissähän on molemmat!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-zrNzGOtzHGU/WPeQVqAbSoI/AAAAAAAAEOU/TWZDEqaOQwoHw74WIivlGOXxJ8l7h5-OwCLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_01.jpg" imageanchor="1"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-zrNzGOtzHGU/WPeQVqAbSoI/AAAAAAAAEOU/TWZDEqaOQwoHw74WIivlGOXxJ8l7h5-OwCLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_01.jpg" /></a></div>
<br />
Ystäväni yökyläili meillä reilu kuukausi sitten ja vinkkasi luultavasti maailman helpoimman suklaadipin ohjeen. Ohje on myös helposti muunneltavissa oman maun mukaiseksi. Dippiin tarvitaan vain 2dl kuohukermaa ja 1-2 levyä suklaata. Aika hyvä kombo on laittaa puolet tummaa ja puolet maitosuklaata. Valkoinen suklaa maistuisi varmasti myös, mutta sitä en ole vielä ehtinyt kokeilemaan. Yhden kerran kokeilin sekoittaa tummasuklaadipin joukkoon hippusen suolaa ja se toimi kyllä hyvin!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-qTJXlJt3mZQ/WPeQgwaPb5I/AAAAAAAAEOY/g42Empo9p2AtRhTyXG4D6rlMFkWAxXYQACLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_02.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-qTJXlJt3mZQ/WPeQgwaPb5I/AAAAAAAAEOY/g42Empo9p2AtRhTyXG4D6rlMFkWAxXYQACLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_02.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Lumme-keittokulhot - RLP design</td></tr>
</tbody></table>
Dippi valmistuu kattilassa melko nopeasti. Ensin vain kuumennetaan kuohukerma kevyesti hämmennellen ja joukkoon sulatetaan/sekoitetaan haluttu määrä suklaata. Suklaan määrä vaikuttaa dipin paksuuteen ja täyteläisyyteen. Mielestäni paras suhde on 2dl kermaa ja vajaa 2 levyä suklaata. Dippi nautitaan hedelmien kanssa hieman jäähtyneenä. Kylmänä jääkaapissa dippi kovettuu, niinpä sitä voi käyttää myös kuorrutteena.<br />
<br />
Yllätyin, kuinka hyvin suklaa sopii myös viinirypäleiden kanssa. Banaani-suklaayhdistelmän tiesin toki huipuksi jo entuudestaan. Yleensä pilkon mukaan myös mangoa ja cantaloupemelonia (tällä kertaa hunajamelonia). Nyt sitten vaan odottamaan mansikoiden kypsymistä, ja myös kesän lempparijälkkäri on valmis.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-l2MHNjtLGC0/WPeRGmrOKsI/AAAAAAAAEOg/MpoUR5IQsYgxX2IT9vl-2FST0Vze_7YGwCLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_03.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-l2MHNjtLGC0/WPeRGmrOKsI/AAAAAAAAEOg/MpoUR5IQsYgxX2IT9vl-2FST0Vze_7YGwCLcB/s1600/suklaadippi_suklaafondue_todaystoday_03.jpg" /></a></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-54070426881483704262017-04-12T21:24:00.000+03:002017-05-14T23:54:51.452+03:00Huoneet vaihtoon?<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-oJ4yQ2HB_Ik/WO5asR55N6I/AAAAAAAAENY/41TyBY9grzg28n8CfwvuIL6qy7PyjMScgCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_light_box.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-oJ4yQ2HB_Ik/WO5asR55N6I/AAAAAAAAENY/41TyBY9grzg28n8CfwvuIL6qy7PyjMScgCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_light_box.jpg" /></a></div>
<br />
Leikimme Alvan kanssa tänään hänen omassa huoneessaan, joka on käytännössä pieni alkovi makkarimme vieressä. Koska vauva ei paljoa tilaa tarvitse, päädyimme alunperin kyseiseen huonejakoon. Ratkaisu onkin ollut ihan toimiva. Olemme kuitenkin puhuneet, että myöhemmin huoneita kannattanee vaihtaa, jotta lapsella on enemmän tilaa leikkiä ja touhuilla. Aikaikkunaksi oli ajateltu muutamaa vuotta, mutta tänään minulle iski yhtäkkiä valtava hinku vaihtaa huoneiden paikkoja mahdollisimman pian. Mitään erityisen painavaa syytä asian kiirehtimiselle ei oikeasti ole, mutta mieleeni juolahti vain monta sisustusideaa, jotka voisi toteuttaa, mikäli huoneet menisivät vaihtoon.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-jmKH-iOviIg/WO5ludsdHeI/AAAAAAAAEOE/ZZcJjY0eenMBgHxt-AcOkiBj5EbCNMyPgCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_virkattu_converse.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-jmKH-iOviIg/WO5ludsdHeI/AAAAAAAAEOE/ZZcJjY0eenMBgHxt-AcOkiBj5EbCNMyPgCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_virkattu_converse.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-aN8FPK3ujcE/WO5b4037IlI/AAAAAAAAEN0/iGOQ8UGGBTIfxpxMa3t4FlKzyRIl2r4aQCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_tyllimekko.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-aN8FPK3ujcE/WO5b4037IlI/AAAAAAAAEN0/iGOQ8UGGBTIfxpxMa3t4FlKzyRIl2r4aQCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_tyllimekko.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-gvSkZq121Lc/WO5a8MEpXaI/AAAAAAAAENg/uW3FxkJ8tuMCPBdvGcZLDzx7X6k3WHK_gCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_finlayson_elefantti_pentik_pupu.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-gvSkZq121Lc/WO5a8MEpXaI/AAAAAAAAENg/uW3FxkJ8tuMCPBdvGcZLDzx7X6k3WHK_gCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_finlayson_elefantti_pentik_pupu.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Onneksi huonekalut ovat sen verran raskaita ja työläitä siirrellä, etten ihan yksinäni viitsinyt yllätyksenä yläkerran järjestystä räjäyttää - muuten olisin sen saattanut tehdä. Laitoin kuitenkin varovaisen tekstarin miehelle ja sanoin, että nyt saattoi iskeä pieni inspiraatio, ja että isin apua kaivattaneen lähiaikoina. Jospa siis hetken vielä suunnittelen asiaa, ja jos vaihdos tuntuu järkevältä, yritän vakuuttaa myös muut huushollin asukkaat idean kannattavuudesta. Siihen saakka elelköön Alva alkovissaan. Makoisastihan siellä ovat unet maistuneet ja leikkimäänkin vielä mahtuu.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-8pPKo0Ik1sE/WO5bGVKuJ6I/AAAAAAAAENk/KIX1jXo06BA11gi23Ru4XNQ8tNEesg-gwCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_miffy_valaisin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-8pPKo0Ik1sE/WO5bGVKuJ6I/AAAAAAAAENk/KIX1jXo06BA11gi23Ru4XNQ8tNEesg-gwCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_miffy_valaisin.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-vpZ1loKcSQo/WO5bI0Kd6ZI/AAAAAAAAENo/5vwl9dn6_BwFC4LKitzPR3eUcxiZt24hQCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_petit_monkey_jaakarhu_valaisin.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-vpZ1loKcSQo/WO5bI0Kd6ZI/AAAAAAAAENo/5vwl9dn6_BwFC4LKitzPR3eUcxiZt24hQCLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_petit_monkey_jaakarhu_valaisin.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-iXYigUr3wb8/WO5bLqvTpJI/AAAAAAAAENs/nIwkPlbQ4-k62Mv9rxvmGBcWtvZfoBM6ACLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_kirjain.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-iXYigUr3wb8/WO5bLqvTpJI/AAAAAAAAENs/nIwkPlbQ4-k62Mv9rxvmGBcWtvZfoBM6ACLcB/s1600/vauvan_huone_todaystoday_kirjain.jpg" /></a></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-22768250718310116892017-03-23T23:07:00.001+02:002017-04-27T19:37:35.873+03:003kk - synnytyksestä tähän päivään<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-EZASiwAJMtY/WNQujZu5c_I/AAAAAAAAEMo/eX8UvI6jLEUtpe1qR-M_oZJvkDHgBFgGgCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3kk_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-EZASiwAJMtY/WNQujZu5c_I/AAAAAAAAEMo/eX8UvI6jLEUtpe1qR-M_oZJvkDHgBFgGgCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3kk_2.jpg" /></a></div>
<br />
Miten voi olla totta, että elämme jo maaliskuun loppua ja Alva täyttää tänään kolme kuukautta! Omissa ajatuksissani kalenteri on edelleen jumittuneena jonnekin tammikuulle ja kuvittelen kanniskelevani samaa pikkumytykkää, jota vasta tovi sitten pidin hyvin varoen sylissäni Kysin synnärillä. Täytyi tänään oikein istua alas miettimään, mitä kaikkea viime kuukausina onkaan tapahtunut.<br />
<br />
<b>Raskauden loppupuolelta</b> mieleeni muistuvat lähinnä unettomat yöt ja jatkuva kipu. Iso vatsa tuntui painavan kamalasti, eikä mikään asento tuntunut mukavalta. Vietin pidemmän aikaa huonosti nukuttuja ja osin valvottuja öitä ja päivät menivät väsyksissä milloin missäkin välissä torkkuen. Pitkä lista hommia, joita haaveilin tekeväni raskauden loppuaikana, jäivät toteuttamatta väsymyksen vuoksi. Vaikka raskausaika meni muuten kohdallani helposti, jäi etenkin loppuajasta sen verran väsyttävät muistot, etten ehkä kuulu niihin äiteihin, jotka riemulla kertovat nauttineensa ja hehkuneensa raskausaikana enemmän kuin koskaan.<br />
<br />
En ollut oikeastaan missään vaiheessa pelännyt synnytystä etukäteen, enkä sitä kovin paljoa ennakkoon ajatellutkaan. Odottelin h-hetkeä enimmäkseen ”tuli mitä tuli, kaikesta selvitään” -asenteella ja pohdiskelin lähinnä, miltä tuntuisi, kun näkisimme pikkutyttäremme ensi kertaa. Ainoa jännityksen aihe etukäteen oli synnytyksessä mahdollisesti tarvittava kivunlievitys ja erityisesti epiduraali, sillä ajatus selän piikittämisestä ja sinne lääkeaineen letkulla työntämisestä inhotti suunnattomasti. (Mikä saattaisi jonkun mielestä olla hieman naurettava pelko tyypillä, jonka koko selkä on tatuoinnin peitossa.:D) Tästä olinkin maininnut kätilölle etukäteen, ja pyytänyt, että laittavat tarvittavat aineet, mutta minä en halua niistä sen enempää kuulla tai välineitä itse nähdä.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-uvMUtgGvT_8/WNQ2sYKRidI/AAAAAAAAENI/WQHk1HQKtAIxmB3x7cBz3T6yEnB1GtiXgCLcB/s1600/rv36_todaystoday_raskauskuvaus.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-uvMUtgGvT_8/WNQ2sYKRidI/AAAAAAAAENI/WQHk1HQKtAIxmB3x7cBz3T6yEnB1GtiXgCLcB/s1600/rv36_todaystoday_raskauskuvaus.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Rv 36</td></tr>
</tbody></table>
<b>Aivan viimeisillään raskaana ollessani</b> kuulin vatsasta silloin tällöin pieniä poksahduksia ja odottajan ylimmän ystävän (Googlen, kuten äidit tietävät;) kanssa olin yrittänyt selvittää, olivatko muut kokeneet vastaavia ja mistä tämä johtuu. Joitakin melkoisen epätieteellisen oloisia vastauksia luettuani annoin asian olla ja ajattelin, että kylläpä sen sitten huomaa, kun kunnolla poksahtaa ja niin toden totta kävi. Kaksi päivää lasketun ajan jälkeen heräsin aamuyöllä viiden aikoja siihen, kun tunsin ja mielestäni myös kuulin mahani todella poksahtavan ja arvasin, että lapsivesi seuraisi pian perässä. Olin jälleen saanut nukuttua vain jokusen tunnin, mutta nousin ylös yllättävän virkeänä ja sanoin miehelle, että tämä voi jäädä vielä halutessaan nukkumaan.<br />
<br />
Kuten meitä oli kehotettu, soitin Kysiin ilmoittaakseni tilanteesta ja kuullakseni toimintaohjeet. Koska kaikki oli hyvin, saimme jäädä vielä kotiin. Sairaalaan oli aika siirtyä, kun oma olo kävisi sietämättömäksi tai viimeistään iltapäivällä kolmen aikoja. Koska minulla oli vielä sairaalakassi osittain pakkaamatta ja halusin käydä suihkussa ennen lähtöä, aloin samantien touhuamaan. Mies halusi herätä avuksi ja laitteli minulle myös aamupalan, jota söin samalla kun kuivatin hiuksiani. Muistan supistusten tehneen jonkin verran kipeää jo suihkussa ollessani, sillä jouduin välillä pysähtymään heijailemaan itseäni eestaas samalla hyräillen, jotta olo helpottuisi.<br />
<br />
Aamun tunnit sujahtivat aika nopeaan ja jossain vaiheessa kivut kävivät melko koviksi. Halusin mennä pitkäkseni sohvalle ja pyysin saada särkylääkettä. Ennen puolta päivää supistukset todella voimistuivat ja juuri kun aloimme tehdä lähtöä sairaalaan, minua alkoi oksettaa. Taisin oksentaa sankoon sohvan reunalta parikin kertaa, ennen kuin tosiaan pääsimme ovesta ulos ja pakkauduimme autoon. Kysiin saavuimme yhdentoista aikoihin.<br />
<br />
<b>Pääsimme melko nopeasti synnytyssaliin</b>, vaikka sairaalaan saavuttuamme meille kerrottiin kaikkien salien olevan juuri varattuina. (Samana päivänä Alvan kanssa syntyi Kysissä 10 vauvaa.) Jo tuossa vaiheessa supistukset tekivät tosi kipeää, enkä jaksanut enää jaloitella vessakäyntiä enempää. Kivunlievityksenä sain alkuun ilokaasua ja hieman myöhemmin jännittämäni epiduraalin, jonka laittamista en onneksi niissä kivuissa enää paljoa huomannutkaan. Kahden maissa tunnistin itse tarpeen ponnistaa ja kätilö antoi luvan.<br />
<br />
Aluksi kaikki sujui hyvin (epiduraalipuudutuksen toispuoleiseksi jääneestä vaikutuksesta huolimatta), mutta yhtäkkiä supistukset alkoivat heiketä ja samalla vauvan sydänäänet laskea. Tämän jälkeen alkoikin tapahtua vauhdilla. Yhtäkkiä huoneessa oli minun ja mieheni lisäksi viisi henkilöä ja synnytys tuli viedä loppuun imukupilla avustaen. Tämän vuoksi jouduttiin myös suorittamaan eipisiotomia. Synnyttäjän näkökulmasta toimenpide ei muuten ollut kovin kummoinen, mutta valitettavasti kohdallani kävi huono tuuri ja leikkaushaava aiheutti minulle verenhukan. Menetin synnytyksen aikana melkein kaksi litraa verta ja tämän vuoksi muistikuvani loppusynnytyksestä ovat hieman hatarat. Jossain vaiheessa meinasin menettää tajunnan ja joku hoitajista huutelikin minulle, että pysypä hereillä nyt. Mieskin sai oman tehtävän, kun hän sai huolehdittavakseen lisähapen antamisen minulle.<br />
<br />
Kaikista kommervenkeistä huolimatta meille syntyi ihana, terve tyttövauva klo 17:40 ja sain vauvan heti synnyttyään hetkeksi rinnalleni. Pian hänet kuitenkin siirrettiin isin syliin ihokontaktiin, sillä edessä oli vielä jälkeisten synnytys ja minun ompelemiseni. Täysin ongelmitta ei myöskään loppu sujunut ja supistuksia lisäävän lääkkeen annosta jouduttiin kasvattamaan. Lopulta istukka jouduttiin kiskomaan ulos aika voimalla ja muistan hämärästi tämän vaiheen olleen synnytystäkin kivuliaampi, vaikka olin puoliksi taju poissa. Jälkeen päin olen monesti sanonut, että onneksi olin itse synnyttäjän roolissa, koska miehen kertoman perusteella en ehkä olisi pystynyt synnytystä sivusta seuraamaan. En siis itse todellakaan halua nähdä piikkejä, verta, veitsiä, neuloja tai mitään muutakaan, joten ihan hyvä, että roolit ovat näin päin.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-BqM79twjP9I/WNQu6fNL8XI/AAAAAAAAEMs/qPUp98yY0RQHSPUQu2R6veZZS0DE60SDACLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_0pv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-BqM79twjP9I/WNQu6fNL8XI/AAAAAAAAEMs/qPUp98yY0RQHSPUQu2R6veZZS0DE60SDACLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_0pv.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Vastasyntyneenä</td></tr>
</tbody></table>
<b>Illalla kymmenen aikoihin pääsimme lopulta pois synnytyssalista</b> ja vaikkei kokemus ihan kaikista helpoin ollutkaan, oli lapsen syntymä silti jotain niin käsittämätöntä, ettei minulle jäänyt huonoja muistoja tai pelkoja. Heikon kuntoni vuoksi minut kärrättiin osastolle sängyssä vauva kainalooni kapaloituna ja mies vieressä kävellen. Koska osastolla oli tuona päivänä monta muutakin vastasyntynyttä, emme toiveestamme huolimatta saaneet perhehuonetta. Tuntuikin aika kurjalta, kun mies joutui lähtemään kotiin ja vauva vietiin yöksi hoitajien hoidettavaksi. Olin samassa huoneessa yhden aiemmin päivällä synnyttäneen äidin ja hänen vauvansa kanssa ja vaikka olin samalla tosi iloinen heidän onnestaan, olin surullinen, etten itse voinut hoitaa omaa vauvaani.<br />
<br />
Ekana yönä minulle tiputettiin lisäverta ja käsissäni oli monta eri tipan paikkaa. En kyennyt käymään edes vessassa ja tajusin ensi kertaa elämässäni, miltä tuntuu, kun on täysin toisten autettavana. Onneksi hoito oli erinomaista ja kaikki kätilöt ja hoitajat olivat ihania. Hyvästä hoidosta huolimatta toinen sairaalayöni meni kokonaan valvoen ja itkien ja seuraavana päivänä mieheni pyysi, voisimmeko nyt saada perhehuoneen ja onneksi toiveemme pystyttiin toteuttamaan. Samana päivänä selvisi myös, miksi olin särkylääkkeistä huolimatta niin hemmetin kipeä. En päässyt selkäkivun vuoksi edelleenkään itse sängystä ylös ja lopulta osasin alaselän sijaan paikantaa kivun häntäluuhun. Lääkäri kävi tutkimassa minua ja totesi, että todennäköisesti häntäluuni oli murtunut synnytyksessä. Murtumasta parantuminen olikin ylivoimaisesti pahinta toipumisprosessissa ja kipua jatkui viikkokausia senkin jälkeen, kun olin muuten jo täysin toipunut. Kovalla alustalla istuessani häntäluuta juilii edelleen kolme kuukautta synnytyksen jälkeen.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://3.bp.blogspot.com/-bApz9lAwhqo/WNQvHtbOmBI/AAAAAAAAEMw/55hCQMin91oWtrVrDoMKRG22llJ45NJiwCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_2pv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-bApz9lAwhqo/WNQvHtbOmBI/AAAAAAAAEMw/55hCQMin91oWtrVrDoMKRG22llJ45NJiwCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_2pv.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Kahden päivän iässä</td></tr>
</tbody></table>
Kun saimme perhehuoneen, pystyi vauva olemaan koko ajan meidän hoidettavanamme ja liikutun edelleen kyyneliin, kun muistelen, kuinka ihanasti mies Alvaa hoiti. Itse olin edelleen heikko, todella kipeä ja huono liikkumaan, enkä oikein uskaltanut tai jaksanutkaan nostella vauvaa. Niinpä mieheni oli aluksi huomattavasti näppärämpi vauvan käsittelijä kuin minä. Viidentenä päivänä pääsimme lopulta kotiin, vaikka lääkäri kävi alhaisen hemoglobiinini vuoksi vielä ehdottamassa lisäveren tiputusta. Oloni oli edelleen heikko, sillä arvot olivat nousseet alimmasta 70:stä vain noin 80:een, mutten silti halunnut enää jäädä sairaalaan.<br />
<br />
Vaikka toipumiseni lähti hyvin käyntiin kotiin päästyämme, oli miehellä pitkän aikaa itseäni suurempi rooli vauvanhoidossa. Mies muun muassa hoiti aluksi kaikki yösyötöt pullosta sekä vaipanvaihdot, koska en edelleenkään päässyt kunnolla yksin ylös sängystä. Pikkuhiljaa hoitovuoroja pystyttiin kuitenkin alkaa jakamaan ja kun mies palasi töihin, olin onneksi jo niin toipunut, että sain hoidettua vauvan öisin kokonaan itse. Kuitenkin viikonloppuisin mies antaa minun nukkua ja ottaa edelleen yöherätyksen itselleen ja se on minusta todella ihanaa.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-mlTm_aZgymE/WNQvRafxC8I/AAAAAAAAEM0/SA8MBBaYD-ouWZ3RWIGORINnHv5Ot0c2wCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3vko_6pv.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-mlTm_aZgymE/WNQvRafxC8I/AAAAAAAAEM0/SA8MBBaYD-ouWZ3RWIGORINnHv5Ot0c2wCLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3vko_6pv.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">3vko 6pv</td></tr>
</tbody></table>
<b>Kolmessa kuukaudessa Alva-vauva on kasvanut</b> lähes 6kg painoiseksi ja melkein 60cm pitkäksi pikkupötkyläksi, joka jokeltelee iloisesti, hymyilee ja virnistelee ja välillä huutaa niin, että kaikkien korviin koskee. Päiviin on alkanut muotoutua jo jonkinlaista rytmiä, tai ainakin illat ja yöt sujuvat jo suht samalla kaavalla. Neiti alkoi jo varhain tuijottaa tiukasti silmiin ja seurustella. Vuorovaikutustaitojen sanottiinkin olevan yhden kuukauden iässä 2-3kk tasolla. Se on välillä aiheuttanut känötystä, kun myttynen on jatkuvasti vailla huomiota ja viihdyttäjää. Nyt neiti onneksi kuitenkin viihtyy jo itsekin sitterissä tai leikkimatolla joko omia käsiään tai leluja ihmetellen. Koirien touhujakin on jo osattu pari kertaa pysähtyä katselemaan. Hauskin on kuitenkin oma naama peilissä, sille pitää aina hymyillä leveästi.<br />
<br />
Iskän kanssa kylpeminen on ihanaa, mutta parasta on olla auton kyydissä, sillä kaikki maailman harmit ja itkut unohtuvat 20 metrin ajamisen jälkeen. Tosin jos ei uni ole tullut ekassa risteyksessä, pitää siitä yleensä muistuttaa pienellä käninällä. Imetys, joka kohdallame on osittaista, on alkanut alun vaikeuksien ja monien sekä Alvan että äidin itkujen jälkeen sujua vähän paremmin. Ekoista rokotuksistakin on selvitty kunnialla ilman kummempia oireita. Kaiken kaikkiaan aivan loistotyyppi ja mielestämme melko helppokin tapaus pikkuneitimme on, emmekä voi kuin joka päivä ihmetellä, kuinka joku voi olla niin ihana ja niin rakas. Ja kuinka vanhemmuus voi olla niin suuri onni. Vaikka elämään vauvan kanssa on mahtunut paljon jännitystä, pelkoa, kipua, riittämättömyyden ja avuttomuudenkin tunnetta, on takana silti elämäni ihmeellisimmät, onnellisimmat ja rakkaudentäyteisimmät kolme kuukautta!<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://2.bp.blogspot.com/-NYfBMJrdH6A/WNQvcSpVqRI/AAAAAAAAEM4/jqaU32_NU0g0WAvjP1QrvxGWecCMQjKdACLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3kk.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-NYfBMJrdH6A/WNQvcSpVqRI/AAAAAAAAEM4/jqaU32_NU0g0WAvjP1QrvxGWecCMQjKdACLcB/s1600/synnytyksen_jalkeen_todaystoday_3kk.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">Tasan 3kk Ninja-koiraa ihmetellessä</td></tr>
</tbody></table>
</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-4387988372631428822017-03-19T23:30:00.001+02:002017-04-20T13:52:27.997+03:00Vauvan lintumobile<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Erinäisten epäonnisten <a href="http://www.todaystoday.fi/2016/11/ei-niin-onnistunut-soodataikina.html" target="_blank"><i>soodataikinasekoilujen</i></a> jälkeen jouduin valitsemaan uuden materiaalin, josta valmistaisin vauvallemme mobilen sängyn yläpuolelle. Koska materiaalien työstövälineet kotosalla ovat rajalliset, päädyin paperiin. Lisäksi tarvitsin ompelulankaa, paksua rautalankaa, maalia, palan teippiä ja korurasian pohjalla irrallaan lojuneita helmiä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-0RAPNSBHvWU/WM70Iu6dOAI/AAAAAAAAEMA/FTSOwjLsmEMiv_RIasbcKs_lIHL-f0FlgCLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-0RAPNSBHvWU/WM70Iu6dOAI/AAAAAAAAEMA/FTSOwjLsmEMiv_RIasbcKs_lIHL-f0FlgCLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_1.jpg" /></a></div>
<br />
Koska en keksinyt, mistä saisin hankittua sopivan kokoisen, nätin puisen tai metallisen kehän, pyysin miestä leikkaamaan sellaisen varastossa lojuneesta paksusta rautalangasta. Rinkulan päät kiinnitettiin yhteen pikkupätkällä folioteippiä ja koko komeus spreijattiin valkoiseksi.<br />
<br />
Kartongista leikatut linnut saivat muotonsa piparkakkumuotista ja siivet taittelin silkkipaperista joulun alla askartelemieni <a href="http://www.todaystoday.fi/2016/12/silkkipaperiviuhkat-joulukuuseen.html" target="_blank"><i>silkkipaperiviuhkojen</i></a> ohjeella. Koska kotona oli vain valkoista kartonkia ja halusin osan linnuista värillisinä, maalasin muutaman kartonginpalan kalustemaalilla ennen kuin leikkasin niistä lintuja. (Vaikka kalustemaali ja korttipaperi kuullostaa epäilyttävältä yhdistelmältä, maalin alla kippuralle vetäytyvä paperi palasi kuivuttuaan hienosti muotoonsa.)<br />
<br />
Koska paperiset linnut ovat niin kevyitä, pystyi ne kiinnittämään kehään ohuella ompelulangalla. Ennen kiinnittämistä kiepautin kunkin linnun lankaan koristeeksi kolme helmeä. Lintujen lukumäärä tai väritys ei ole aivan sattumanvarainen, sillä mobilesta löytyvät äiti- ja isilintu, pieni Alva-tyttömme sekä kolme koiralasta.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-zJPUR6q9Z_k/WM71lSWY6zI/AAAAAAAAEMU/QVpgd2PwqC8LRBY4FdbQQ__9jj2dedfNACLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-zJPUR6q9Z_k/WM71lSWY6zI/AAAAAAAAEMU/QVpgd2PwqC8LRBY4FdbQQ__9jj2dedfNACLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_2.jpg" /></a></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-yzwfhBMRKT8/WM70cbADnCI/AAAAAAAAEME/I2-ijOOkdDIrYBCbNlSxKYKoZlmje-KqwCLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-yzwfhBMRKT8/WM70cbADnCI/AAAAAAAAEME/I2-ijOOkdDIrYBCbNlSxKYKoZlmje-KqwCLcB/s1600/lintu_mobile_todaystoday_diy_3.jpg" /></a></div>
<br />
Mobilea on nyt ehditty testaamaan kuukauden päivät, ja Alvan mielestä sen heilumista on oikein hauska tuijotella. Siinäpä se saakin roikkua sängyn yllä kunnes neitinöttönen osaa nousta seisomaan. Siinä vaiheessa on aika nostaa mobile pois pienten käsien ulottuvilta.</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-5144049057785765852017-03-07T20:23:00.002+02:002017-04-12T21:24:13.792+03:00♥ Alva ♥<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
Reilu viikko sitten juhlimme pikkumytykkämme ristiäisiä. Kasteen mukana tyttäremme sai kolme etunimeä, joista ensimmäinen, Alva, on kutsumanimi. Tämän nimen olimme paljastaneet jo syntymän jälkeen, kun totesimme, että Alvalta tämä typy tosiaan näyttää. Kaksi muuta nimeä ovat muunnokset minun äitini sekä mieheni äidin toisista nimistä. </div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<br /></div>
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-h15xVTZkg_8/WL6pgd0SRlI/AAAAAAAAEK8/xL9q3UbtgHwjlTcpSbIBGVSrpWjhFWO3ACEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_1.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-h15xVTZkg_8/WL6pgd0SRlI/AAAAAAAAEK8/xL9q3UbtgHwjlTcpSbIBGVSrpWjhFWO3ACEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_1.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-uZZjh3WoYw0/WL6phCfCETI/AAAAAAAAELQ/7pYTgft5c9oWG2vdJrhrS5F4TVSWzx04ACEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_2.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-uZZjh3WoYw0/WL6phCfCETI/AAAAAAAAELQ/7pYTgft5c9oWG2vdJrhrS5F4TVSWzx04ACEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_2.jpg" /></a></div>
<br />
Juhlapäivää vietettiin kotonamme aurinkoisena päivänä. Oli ihanaa saada läheiset koolle. Pikkuneitikin oli oikein mainio juhlija. Juhlissa ja monta kertaa niiden jälkeen olen miettinyt, että onnekas on meidän myttynen, kun on niin paljon rakastavia ja huolehtivia ihmisiä ympärillä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-j33EnZtd7t8/WL6ph_eDzaI/AAAAAAAAELU/L8Hcd10kVvMy-UEfQHtmdsd_u-eKZ0MQgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_3.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-j33EnZtd7t8/WL6ph_eDzaI/AAAAAAAAELU/L8Hcd10kVvMy-UEfQHtmdsd_u-eKZ0MQgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_3.jpg" /></a></div>
<br />
Alva sai neljä kummia. Sylikummi on paras ystäväni, jonka kanssa päätimme jo pikkutyttöinä, että aikuisina olemme toistemme lasten kummeja. Minä sain kummin kunniatehtävän muutama vuosi sitten ja nyt oli ystäväni vuoro.<br />
<br />
Kastetoimitusta rytmittivät kolme lauluesitystä, jotka saivat itse kunkin kyynelkanavat aukeamaan. Valitsimme kappaleiksi Anna Puun (san. Mariska) Mestaripiirroksen sekä lastenlaulu Ihme ja Kumman. Yhteislauluna oli kastevirsi 808. Vaikka olin etukäteen yrittänyt kuunnella kappaleita useampaan kertaan hillitäkseni liikutustani juhlapäivänä, ei minun tarvinnut kuulla kuin alkusävelet toimituksen aloittavasta Mestaripiirroksesta ja koko kasteen kestävä nyyhkytys oli taattu. Ystäväni lauloi käsittämättömän kauniisti.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-gds4LEN50AQ/WL6phyI0LKI/AAAAAAAAELc/K4yNWmFScM0xAcU6RWKcd5z4oO0Nd7Z4wCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_4.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-gds4LEN50AQ/WL6phyI0LKI/AAAAAAAAELc/K4yNWmFScM0xAcU6RWKcd5z4oO0Nd7Z4wCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_4.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-ePwiWbOyhXA/WL6ph67AuLI/AAAAAAAAELY/XLQE-cMR7c4T4ifAf0oQWJYT4P2mvtJTwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_5.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-ePwiWbOyhXA/WL6ph67AuLI/AAAAAAAAELY/XLQE-cMR7c4T4ifAf0oQWJYT4P2mvtJTwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_5.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-OAuCcApjmSo/WL6pjOwOeNI/AAAAAAAAELo/Q9kzZapxqfYulNmMrTVYemgxX5TPzypJgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_6.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-OAuCcApjmSo/WL6pjOwOeNI/AAAAAAAAELo/Q9kzZapxqfYulNmMrTVYemgxX5TPzypJgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_6.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-b7qX5ZAyX90/WL6pi46O_SI/AAAAAAAAELg/r8YQWoSMXKou2V9dHthU10X8UAJZwzZ0gCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_7.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-b7qX5ZAyX90/WL6pi46O_SI/AAAAAAAAELg/r8YQWoSMXKou2V9dHthU10X8UAJZwzZ0gCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_7.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-GLJjPvlmTKw/WL6piyTVWHI/AAAAAAAAELk/opRznR-WBdIfwjEwn_B4Gz5bjcoH2LYIwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_8.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-GLJjPvlmTKw/WL6piyTVWHI/AAAAAAAAELk/opRznR-WBdIfwjEwn_B4Gz5bjcoH2LYIwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_8.jpg" /></a></div>
<br />
Teimme juhliin pieniä kortteja, joiden toisella puolella oli yhteislaulun sanat ja toisella puolella tilaa kirjoittaa tervehdys juhlittavalle. Jokainen juhlavieras sai oman kortin. Tilaa oli varattu muun muassa Alvan lempinimelle, arvaukselle ensimmäisestä sanasta sekä lempiharrastuksesta ja toivotukset tulevaisuudelle. Oli aika hauskaa lukea kaikki kortit juhlien jälkeen. Aiomme säilyttää ne ja antaa Alvalle vasta vuosien päästä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-kRLtHXg0s7A/WL6pjMwMb6I/AAAAAAAAELs/VnQG_x3zPbIuvPuJc5bLaeKCx-RrR89FQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_9.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-kRLtHXg0s7A/WL6pjMwMb6I/AAAAAAAAELs/VnQG_x3zPbIuvPuJc5bLaeKCx-RrR89FQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_9.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-UfECS4SPrt0/WL6pgiUSTcI/AAAAAAAAELA/oXad6XFUvAU_cgghr1HAzLJVLpiBBdaHQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_10.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-UfECS4SPrt0/WL6pgiUSTcI/AAAAAAAAELA/oXad6XFUvAU_cgghr1HAzLJVLpiBBdaHQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_10.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-ETZGuqPZj8Q/WL6pgn22h7I/AAAAAAAAELE/ZHDlKBhhC2QsK4nhkROy9xJLO8OgapzTwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_11.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-ETZGuqPZj8Q/WL6pgn22h7I/AAAAAAAAELE/ZHDlKBhhC2QsK4nhkROy9xJLO8OgapzTwCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_11.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/--gBh9tFVi_4/WL6pg1BUNgI/AAAAAAAAELI/71zS58EcA4UZEyfJU4nRAOSlNn3SQ7XlQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_12.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/--gBh9tFVi_4/WL6pg1BUNgI/AAAAAAAAELI/71zS58EcA4UZEyfJU4nRAOSlNn3SQ7XlQCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_12.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: left;">
<a href="https://2.bp.blogspot.com/-YyApK_xHqmU/WL6pg1w7OgI/AAAAAAAAELM/4OcHmtjQva8CbzjtrboNdXcgOPM8-emxgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_13.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://2.bp.blogspot.com/-YyApK_xHqmU/WL6pg1w7OgI/AAAAAAAAELM/4OcHmtjQva8CbzjtrboNdXcgOPM8-emxgCEw/s1600/alva_ristiaiset_todaystoday_13.jpg" /></a></div>
<br />
Juhlan loppupuolella jouduin taas keräilemään itseäni, kun katsoimme porukalla lahjoja ja luimme kaikki kortit läpi. Niin ihania muistamisia ja kauniita sanoja pienelle tyttärellemme ja meille vanhemmille. Päivästä jäi todella onnellinen olo.<br />
<br />
<br />
<i>Kaikki kuvat, Kimmo Härkönen</i></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-91432522934896559032017-03-03T16:41:00.001+02:002017-03-23T23:08:50.589+02:00Mitä ihmettä - puolivälissä jo!<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
</div>
Otin eilen käyttööni yhdennettoista hammasmuotit. Ajatella, että oikomishoitoa on takana jo parikymmentä viikkoa, eli puolivälissä huidellaan!<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-82tLfJ82tu4/WLl3TCllf4I/AAAAAAAAEKs/BXeIn1aN6vkpuX3s5vvbQTKqyrB4WdEZgCLcB/s1600/todaystoday_pauliinak_invisalign.gif" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-82tLfJ82tu4/WLl3TCllf4I/AAAAAAAAEKs/BXeIn1aN6vkpuX3s5vvbQTKqyrB4WdEZgCLcB/s1600/todaystoday_pauliinak_invisalign.gif" /></a></div>
<br />
Joulukuussa oli tärkeä klinikkakäynti, sillä silloin hampaideni pintaan lisättiin hoidon kannalta suuria, mutta fyysisesti pieniä nappuloita - kiinnikkeitä - jotka tehostavat oikomista. Kiinnikkeitä tuli sekä ylä- että alahampaisiin kulmahampaiden ympäristöön yhteensä 10 kpl. Kiinnikkeet ikäänkuin valettiin hampaiden pintaan muotin avulla, joten niiden asentaminen oli ainakin potilaan näkökulmasta helppo juttu.<br />
<br />
Muotit suussa kiinnikkeitä ei tunne lainkaan, ja ajan kanssa niihin on tottunut muutenkin. Muutamia päiviä laiton jälkeen ne tosin tuntuivat hieman häiritseviltä syödessä, ne kun hankasivat huulien sisäpintaan. Suu kuitenkin tottui pikkunappuloihin nopeasti, eivätkä ne ole sen koommin olleet häiriöksi. Ruokailun jälkeen tosin tarkistan aina (tai pyydän jotakuta katsomaan), ettei niihin vain ole jäänyt ruokaa kiinni. :D<br />
<br />
Jouluna synnytyksen aikaan muottien käyttö oli viikon parin ajan hieman hajanaista ja jälkeenpäin jännitin, aiheuttaisiko tuo viivästystä oikomishoitoon. En nimittäin ollut uskaltanut vaihtaa seuraavaan muottiin suunnitellussa aikataulussa. Tammikuussa kontrollikäynnillä hammaslääkärin luona pelkoni osoittautui kuitenkin turhaksi. Hampaani olivat mukautuneet hienosti ja pystyimme lyhentämään yhden muotin käyttöaikaa hyppäämällä seuraavaan muottiin tavanomaista nopeammin. Näin saimme kirittyä kiinni synnytyksen aikaan tulleen viiveen muottien vaihdossa.<br />
<br />
Kerroin muuten syksyllä ikenieni vuotavan yhden hampaan kohdalta verta aina muotinvaihdon yhteydessä. Syyksi epäiltiin tuolloin raskautta ja totta se oli, sillä ikenien ärsytys katosi samantien synnytyksen jälkeen, eikä ole sittemmin vaivannut kertaakaan.<br />
<br />
Tammikuun käynnin yhteyteen minulle oli varattu aika myös elämäni ensimmäiseen hammaskivenpoistoon. Se oli vähän jännittävää, koska tarinat kyseisestä operaatiosta ovat harvemmin olleet kovin mieltä ylentäviä. Oikeastaan eivät koskaan. Olin varautunut kamalaan vihlontaan, ienten repimiseen ja korvia riipivään nirskutukseen, kun hammashoitaja hankaa hampaiden pintoja instrumentteja rystyset valkoisina puristaen. No eihän toimenpide ollut lainkaan tuollainen.<br />
Puhdistus tapahtui ultraäänen ja veden avulla ja vain lopuksi hampaat käytiin hienosäädön vuoksi läpi käsin. Oma hammaskivitilanteeni ei onneksi ollut mitenkään vaikea, ja vaikka olisi ollutkin, tuskin operaatio olisi silti tuntunut kovinkaan pahalta. Muutamaa hammasta vihloi jonkin verran ja joissakin kohdin ien tuntui herkemmältä, mutta mitään traumoja ei selvästikään jäänyt, kun en mitään kamaluuksia muista.<br />
<br />
Matkaa suoriin hampaisiin on vielä, mutta näin puolivälissäkin muutoksen tuntee itse jo todella selvästi. Laittaessani hampaat yhteen huomaan, kuinka ylä- ja alakaari alkavat hiljalleen istua vastakkain. Tätä ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Myös erityisesti etualahampaiden kaari tuntuu tasoittuneen kielellä kokeillessa, kun hampaat ovat matkanneet jo paljon lähemmäksi lopullista tavoitetta. Muotteihin olen tottunut jo aikapäiviä sitten, eikä niitä enää pyri piilottamaan puhuessa tai nauraessa. Mikäli hampaitani peittelen, johtuu se vain ikiaikaisesta alitajuisesta pyrkimyksestäni pitää hävetyt vinot hampaat piilossa. Voihan olla, että menee tovi hoidon päättyessäkin, että vanhat tavat unohtuvat ja vapaudun hymyilemään aidosti. Tosin mieheni sisko totesi jo joulukuussa, että taitaa oikomishoito toimia, koska nauroin kuulemma jo tuolloin paljon aiempaa rohkeammin hampaat näkyen.<br />
<br />
On muuten täysin totta, että Invisalign-hoito on hyvin huomaamaton. Tähän saakka kukaan ei ole huomannut (tai ainakaan erityisemmin yrittänyt tuijottaa) muotteja suussani. Nekin ihmiset, jotka hoidosta tietävät, ovat usein kysyneet, onko minulla muotit suussani ja pyytäneet näyttämään niitä lähempää. Edes kiinnikkeet eivät ole kummemmin herättäneet huomiota, vaikka ovat niin näkyvällä paikalla ja toki erottuvat, kun lähempää katsoo.<br />
<br />
<br />
<span style="color: #666666;">Yhteistyössä <a href="http://www.esteettinenhammashoito.fi/fi/etusivu/" target="_blank">Esteettisen Hammashoidon Klinikan</a> kanssa.</span></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-45353111074069406462017-02-24T11:35:00.001+02:002017-03-19T23:30:58.366+02:00Pieni suuri juhla<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
Tämä päivä menee juhlavalmistelujen merkeissä ja huominen juhliessa, kun vietämme pikkutyttömme ristiäisiä. Juhlat pidämme kotona parinkymmenen hengen voimin. Juhlien järkkäämistä koristeiden ja kattauksen puolesta helpottaa kummasti, kun kaupungista löytyy Confetti-kauppa ja iso osa (tarjoilu)astioista löytyy omasta takaa häidemme jäljiltä.<br />
<br />
Vaikka kantoliina on osoittautunut näppäräksi keksinnöksi vauvan kanssa, on mukavaa, että mummi on luvannut tulla tänään pikkuneidin seuraksi. Nousee äidin siivoustehokkuus kummasti, kun ei ole tekosyytä pysähtyä joka välissä seurustelemaan pikkumurun kanssa. :P<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://1.bp.blogspot.com/-nMkBWhRtMjs/WK_86UImJaI/AAAAAAAAEKQ/fF-H6YnRMOwV7LTRWiLorcg7tLYOyjG8wCLcB/s1600/tylli_pompom_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-nMkBWhRtMjs/WK_86UImJaI/AAAAAAAAEKQ/fF-H6YnRMOwV7LTRWiLorcg7tLYOyjG8wCLcB/s1600/tylli_pompom_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://4.bp.blogspot.com/-CU5Z4duxn9E/WK_88-J7DqI/AAAAAAAAEKU/xpdjx7aJEGIbFtqYpYCos8csVRB3YcewQCLcB/s1600/kultaiset_kertakaytto_aterimet_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-CU5Z4duxn9E/WK_88-J7DqI/AAAAAAAAEKU/xpdjx7aJEGIbFtqYpYCos8csVRB3YcewQCLcB/s1600/kultaiset_kertakaytto_aterimet_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://3.bp.blogspot.com/-JHBNI-tD_Ok/WK_8-HYIXBI/AAAAAAAAEKY/V3Gu2dUI1KcfzLAWKprINu81ARuE71yDACLcB/s1600/toot_sweet_pahvimukit_kultaiset_pillit_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://3.bp.blogspot.com/-JHBNI-tD_Ok/WK_8-HYIXBI/AAAAAAAAEKY/V3Gu2dUI1KcfzLAWKprINu81ARuE71yDACLcB/s1600/toot_sweet_pahvimukit_kultaiset_pillit_todaystoday.jpg" /></a></div>
<br /></div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-9203989201552596516.post-38385695925259198452017-02-23T22:03:00.001+02:002017-03-07T20:23:41.630+02:00Äiti<div dir="ltr" style="text-align: left;" trbidi="on">
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-jzPQ3wHeqgE/WK85MvrayCI/AAAAAAAAEJg/mUULqV-q7b0xBFt1WGljHYz6K25A16k3wCLcB/s1600/raskauskuvaus_newborn_vauvakuvaus_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-jzPQ3wHeqgE/WK85MvrayCI/AAAAAAAAEJg/mUULqV-q7b0xBFt1WGljHYz6K25A16k3wCLcB/s1600/raskauskuvaus_newborn_vauvakuvaus_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">rv 36 / vauva 3vko 6pv</td></tr>
</tbody></table>
23.12.2016 tapahtui jotain niin käsittämättömän upeaa ja koko loppuelämäni mullistavaa, että vieläkin on välillä vaikeaa uskoa tätä todeksi. Minusta tuli ÄITI. Reilut pari vuotta kestänyt odotuksemme palkittiin uskomattoman suloisella, terveellä tyttövauvalla. Kokoa pienellä lahjalla oli syntyessään 3900g ja 50cm.<br />
<br />
Nyt tasan kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen on outoa ajatella elämää ennen vauvaa, koska tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina. Myös raskausaika tuntuu hämmentävän kaukaiselta, vaikka vasta tovi sitten valittelin valtavalta tuntuneen vatsan aiheuttamia kipuja. Myös muutamiakin kommervenkkejä sisältäneen synnytyksen muistot ovat jo kultautuneet ja vielä jokunen viikko sitten iäisyydeltä tuntunut toipumisaika alkaa unohtua.<br />
<br />
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td style="text-align: center;"><a href="https://4.bp.blogspot.com/-QaCQThW7Je8/WK85aV6Ba9I/AAAAAAAAEJk/Vq4dSlLJOsgyGZuEhTH748zWsTVLbb-RgCLcB/s1600/newborn_vastasyntynyt_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://4.bp.blogspot.com/-QaCQThW7Je8/WK85aV6Ba9I/AAAAAAAAEJk/Vq4dSlLJOsgyGZuEhTH748zWsTVLbb-RgCLcB/s1600/newborn_vastasyntynyt_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption" style="text-align: center;">yhden päivän iässä</td></tr>
</tbody></table>
<table align="center" cellpadding="0" cellspacing="0" class="tr-caption-container" style="margin-left: auto; margin-right: auto; text-align: center;"><tbody>
<tr><td><a href="https://1.bp.blogspot.com/-FSZEwYKbTbw/WK85ew0UYzI/AAAAAAAAEJo/k5_Ilx6vCtMwSNjzQCl9VNDJ-m6j6bscgCLcB/s1600/newborn_vauvakuvaus_todaystoday.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: auto; margin-right: auto;"><img border="0" src="https://1.bp.blogspot.com/-FSZEwYKbTbw/WK85ew0UYzI/AAAAAAAAEJo/k5_Ilx6vCtMwSNjzQCl9VNDJ-m6j6bscgCLcB/s1600/newborn_vauvakuvaus_todaystoday.jpg" /></a></td></tr>
<tr><td class="tr-caption">3vko 6pv</td></tr>
</tbody></table>
Jos oikein pysähdyn ajattelemaan, millaisen matkan olemme kulkeneet yhdessä mieheni kanssa ja minne saakka nyt päässeet, liikutun kyyneliin...vaikka nythän se huikein reissu vasta alkaa. <3</div>
PauliinaKhttp://www.blogger.com/profile/11762292461364729077noreply@blogger.com4