13.8.2007 - 30.12.2015 Perheenjäsen. Ystävä. Rakas koiralapsemme.
Tähän joululomaan mahtui koko tunteiden kirjo. Kosolti iloa ja surua, onnea, toivoa ja suurta pelkoa, mutta ennen kaikkea se oli pullollaan rakkautta. Äärimmäisen tärkeitä viimeisiä hetkiä yhdessä. Pienen sydänpotilaamme happikaapissa viettämä jouluaattoa edeltävä yö ja toinen samanmoinen kolme päivää myöhemmin valmistivat meitä luopumaan. Näin tiesimme valmiiksi surunmurtamina odottaa, kun Amadeus viimeisen kerran keskiviikon vastaisena yönä tassutteli jalkojeni juureen ja nukahti lopullisesti silityksiin. Äidin rakas kultapoika.
Sanoiksi pukeminen sattuu vielä yllättävän paljon ja kyyneleet kirpoavat tuon tuosta. Eikä vähiten silloin, kun mies kertoi tämän kappaleen alkaneen soida hänen istuessaan autoon, kun hän haki kaupasta Amadeuksen viimeisenä päivänä pikkukoiramme lempiruokaa:
Rajaton – Seimen ääressä
Kommentoi
Lähetä kommentti