Spätzleja, knödeleita ja apfelschorlea Görreshofissa

Saksalaiset sanat ovat kieltä hallitsemattomalle melkoisen monimutkaisia, toisin kuin eilen koettu saksalainen keittiö. Useimmiten turistivapaa Görreshof tarjosi aidon saksalaisen ruokaelämyksen, joka ihan pikkuriikkisten ennakkoluulojeni vastaisesti oli oikein positiivinen.

Spätzlet, knödelit ja muut oudot ruokien nimet eivät sanoneet minulle mitään ennen eilistä ravintolakäyntiä, mutta nyt voin suositella niitä muillekin Saksaan matkaaville. Vaikkeivät omenasprizzerilla alas huuhdotut herkkusienikastikkeessa tarjoillut yrttivoispätzlet ja metsästäjän jauhelihapaistos kuulosta kovin todennäköisiltä valinnoilta normaaliravintolakäynnilläni, olivat ne hyvä valinta eiliseen iltaan. Pihvit olivat oikeaa lihaa (kaukana kaupan eineshyllyn antimista) ja makaronien ja raviolien välimaastoon asettuvat, yrttivoilla silatut spätzlet ottaisin mielelläni vaihtoehdoksi makaronille kotosuomeen.

Parasta Görreshofissa oli aito tunnelma. Ravintola löytyy Schwabingista, Münchenin keskustasta vähän pohjoiseen, missä turistit liikkuvat harvemmin. Ravintolan työntekijät olivat pukeutuneet perinteisiin dirndl-asuihin ja iloinen puheensorina täytti tilan. Teennäistä turistien hauskuuttamista emme kokeneet, vaikkei omistaja voinutkaan olla lipsauttamatta, että hän ihailee Saku Koivua, kun kerroimme olevamme Suomesta. Suuri apu ruokia valitessamme oli saksalaisvahvistuksemme Alexandra ja hänen saksalaistunut alkujaan suomalainen poikaystävänsä Arvo (ylin kuva vasemmalla), jotka suosittelivat ja suomensivat listalta parhaat herkut.

Jäljellä on vielä yksi messupäivä ja ylihuomenna matkaamme takaisin kotiin. Pieni ikävä kotijoukkoja kohtaan alkaakin jo nostaa päätään..on se vaan niin mukavaa, kun koiralapset ovat joka päivä kotiin saapuessa ovella vastassa. Ja joskus apuna töissäkin, halusivatpa sitten herätä aikaisin arkiaamuna tai eivät. ;)

Messuilla Münchenissa

Jos joku on sattunut ihmettelemään lähes viikon kestänyttä hiljaisuutta, tunnustan, että tämä johtuu osin laiskuudestani. Toinen syyllinen on aikajärjestelmämme, joka rajoittaa vuorokauden aikana käytettävät tunnit kahteenkymmeneenneljään. Ikuinen riesa..

Kuluneena viikkona kaiken aikani on vienyt työreissu, joka tällä kertaa suuntautuu Müncheniin. Täällä on meneillään Inhorgenta-nimiset kansainväliset kello- ja korumessut ja olemme ensi kertaa mukana omalla osastolla. Itse kaupunkiin tutustuminen jää kaiken ajan vievinä messupäivinä kovin vähäiseksi, mutta kyllä korualan ihmiselle riittää nähtävää messuhallien seinien sisäpuolellakin.

Saksalaiseen keittiöön aiomme kuitenkin tutustua tänä iltana, kun saksalainen messuvahvistuksemme Alexandra vie meidät syömään aitoon saksalaiseen ravintolaan. Nähtäväksi jää, millaisia herkkuja illan menu tarjoaa.

Ammatissa: Kahvilapäällikkö Miia Tuomainen, Arnolds Matkus

Kävin muutama viikko sitten tutustumassa Arnolds Matkukseen ja kahvilan arkea pyörittävään 23-vuotiaaseen kahvilapäällikköön, Miia Tuomaiseen. Joillakin ihmisillä on uskomaton taito levittää ympärilleen positiivisuutta pelkällä olemuksellaan ja Miia on ehdottomasti yksi niistä, jotka tämän taidon omaavat. Hymyilin haastattelun jälkeen koko illan, ja saattoihan niillä kahvilassa maistelemillani herkuillakin olla pieni osuus asiaan. ;)

Arnolds on ympäri Suomen tunnettu kahvilaketju. Koko maassa kahviloita on 36 kappaletta, joista yrittäjä Elsie Komulaisen omistamat kaksi ovat Kuopiossa. Matkuksen Arnolds on uusin laatuaan koko Suomessa, ja kuten Miiakin kertoi uuteen kahvilaan panostetun paljon, näkyy, tuntuu ja maistuu se myös asiakkaille. Arnoldsin henkilökunta on mukavaa ja iloista, herkut taattua Arnolds-laatua ja kahvilan ulkoasu viihtyisä ja erottuva.

Kinuskidonitsi on ehdoton suosikkini, nam!

Kaikki Arnolds-kahvilat on rakennettu tiukkojen ketjun asettamien sääntöjen mukaan. Jokaisessa liikkeessä täytyy olla sama vitriinijärjestys, sama pöytäjärjestys, yhtä korkea tuotteen sekä palvelun laatu ja jopa tuoksun täytyy täsmätä. Yhteisten sääntöjen ansiosta kahvilakokemus on asiakkaalle aina samanlainen riippumatta siitä, missä Arnoldsissa hän kulloinkin vierailee. Persoonallisen liikkeestä tekevät työntekijät ja ainakin Matkuksen Arnolds on persoonaltaan iloinen ja palvelualtis.

Arnolds Matkuksessa työskentelee tällä hetkellä neljä kahvilatyöntekijää, kaksi harjoittelijaa sekä kahvilapäällikkö Miia. Naiset muodostavat tehokkaan tiimin, jossa jokaisen työntekijän panostus on yhtä tärkeää. Myös hyvä tiimihenki on tiiviinä ryhmänä työskennellessä kullanarvoista ja tämän toteutumisen Miia nimeää yhdeksi parhaista puolista työssään. "Tällainen tiivis työporukka on ehdottomasti paras motivaation kohottaja ja on ihanaa, kun on huippu porukka tukena kiireisinäkin aikoina!", Miia iloitsee. Tärkeää on myös puhua avoimesti asioista ja säilyttää avoin henki aina tulevaisuudessakin. 

Aluksi Miia esitteli minulle kahvilan ja sieltä saatavat tuotteet. Itselleni oli aivan uutta, että Arnoldsilta saa myös herkullisia Toasteja, Frozen Yogurttia, Smoothieita, Muffineja ja kanelikierteitä eli Spinnyja. Bagelit ja donitsit olivat toki ennestään tuttuja juttuja.

Kahvilapäällikön päivä rakentuu monenlaisista askareista ja harvoin päivät ovat täysin toistensa kaltaisia. Miian saama lempinimi, Touhutiina, kuvaakin hyvin päällikön työpäivää, tehtäviin kun kuuluu muunmuassa huoltohommat, tuotteiden valmistaminen ja niiden myyminen, paikkojen järjestäminen, siivoaminen, lahjakorttien käsittely, tilausten tekeminen, tukkuun päin asioiminen, tavaroiden riittävyydestä huolehtiminen, kampanjoiden toteuttaminen ja myymälän somistaminen sekä ketjulle raportoiminen. Kahvilapäällikkö siis huolehtii koko homman toimivuudesta. Kaiken tämän lisäksi Miia tekee paljon yhteistyötä kauppakeskuksen kanssa esimerkiksi osallistumalla satunnaisesti markkinointityöryhmiin. Näiden tarkoituksena on tiiviissä yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa tehdä hommia kauppakeskuksen tulevaisuuden eteen.

Koska työ on vastuullista ja usein hallittavana on monta projektia päällekkäin, nimeää Miia yhdeksi kahvilapäällikön tärkeimmäksi ominaisuudeksi hyvän stressinsietokyvyn. Myös kahvilan toiminnan ja tuotteiden perinpohjainen tunteminen on välttämätöntä. Hyväksyttävä on myös työn fyysisyys, joka osaltaan lisää vastuullisen ja haastavan työn raskautta. Ehdottoman tärkeää on myös organisointikyky, jotta koko työryhmä pysyy oikeassa rytmissä ja koko kahvila kokonaisuutena hallinnassa. Kuten kahvilatyöntekijöilläkin, myös -päälliköllä tulee olla kyky järjestellä asioita ja paikkoja ihan kahvilan siistiydenkin tähden. Miia muistuttaa myös, että jatkuva laadunvalvonta sekä muun muassa säännöllinen laitteiden toiminnan varmistaminen on tärkeää, jotta mahdolliset puutteet saadan hoidettua kuntoon.

Miia on työskennellyt Arnoldsille lokakuusta 2011 saakka ja kahvilapäälliköksi hän kouluttautui keväällä 2012. Yhdeksi haasteeksi työssään Miia mainitseekin uransa tuoreuden, sillä kokemuksen tuoman varmuuden voi saavuttaa vain työvuosilla. Vaikka uusi kauppakeskus ja viimeisen päälle laitettu uusi kahvila ovat hyvin herkullinen ympäristö aloittaa hommat, tuo sekin työhön oman haasteensa. Täysin uudessa ympäristössä kun on hankala ennakoida muun muassa tilausten ja tavaran määrää, kun varsinaista vertailupohjaa ei ole. Raskaita ja ajankäytöllisesti hyvin haastavia ovat päivät, joina on kuormanpurkua, sillä tavaroita ei voida kauppakeskuksen tilojen aiheuttamista haasteista johtuen ajaa suoraan liikkeen takaovelle. Myös konehuollot ovat aikaavieviä hommia ja niiden vastuuta Miia jakaa mielellään muullekin työporukalle.

Parhaiksi puoliksi työssään Miia kertoo hyvän työporukan ja -ilmapiirin. Myös mahdollisuus kehittää itseään, työympäristöään ja työntulosta joka päivä motivoi. Oman työnjäljen arvostaminen ja arvioiminen onkin tärkeää, kun työhön kuuluu homman kasassa pitäminen ja ketjun asettamien tavoitteiden toteuttaminen. Kahvilapäällikkö toimiikin tärkeänä linkkinä ketjun ja työntekijöiden välillä, jonka vastuulla on myös laadun ja kannattavuuden tarkkailu.

Kahvilapäällikön urasta haaveilevia Miia kehottaa hakeutumaan itsensä tavoin koulunpenkille ja sitä kautta rohkeasti työelämään. Kahvilapäällikön työtehtävien hoitamiseen vaaditaan usein Restonomin koulutus (AMK, Hotelli- ja ravintola-alan liikkeenjohdon koulutus), sillä työssä vaaditaan asiakaspalvelu- ja kielitaidon lisäksi asiantuntemusta muun muassa kahvilatyöstä, logistiikasta, markkinoinnista, taloudesta sekä keittiöhommista. Käytännön harjoitteluja Miia pitää erityisen tärkeinä, sillä vain niitä tekemällä oppii ja näkee, mitä työelämä oikeasti tekijältään vaatii. Joillekin saattaa tulla yllätyksenä, kuinka raskasta oikeasti onkaan seisoa kahdeksan tuntia putkeen ja samalla palvella hymyissä suin ja hyvillä mielin sekä asiantuntevasti kaikkia asiakkaita (kiireaikoinakin).

Oman suosikkibagelinsa voi rakentaa kuudesta eri leipävaihtoehdosta ja kymmenistä eri täytevaihtoehdoista.

Kahvilapäällikön työpäivä Arnoldsilla on yleensä muiden työntekijöiden tavoin viisi-kahdeksantuntinen, mutta joustavuutta vaaditaan. Aamua ja iltaa vuorotellaan muiden kanssa, sillä Miia pitää tärkeänä saada työskennellä samanlaisia vuoroja kuin muutkin työntekijät. Näin hän on perillä ja yhdessä muiden kanssa kohtaamassa kahvilan arjen mukanaan tuomia haasteita. Toki toimistotöistä vastaavan kahvilapäällikön täytyy varata myös aikaa liikkeen pyörittämiseen liittyvien asioiden hoitamiseen, joita tehdään sekä perinteisen toimistoajan sisä- että ulkopuolella.

Arnoldsin lahjakahvipussilla sulattaisi kenentahansa kahvin ystävän sydämen.

Kun kysyn, keneltä kahvilapäällikkö saa palautetta työstään, kertoo Miia iloisena asiakkaiden palautteenantoalttiudesta. Asiakkaiden palaute on tärkeä apu kehittymisessä, koska usein työntekijä sokaistuu omalle työlleen. On rikkaus, että asiakkaat uskaltavat antaa risuja ja ruusuja, jotta omat silmät pysyvät auki. Myös yrittäjältä, kauppakeskukselta ja omilta työntekijöiltä saatu palaute on tärkeää. Yhteisiä keskusteluja koko työtiimin voimin pidetäänkin säännöllisesti. Tavoitteena on säilyttää jatkuva ja avoin kommunikointi, mikä on hyvin tärkeää hyvän työilmapiirin kannalta.

Miia kertoo inspiroituvansa hyvästä fiiliksestä. Hän on ympäristönsä ja itseänsä ympäröivien ihmisten kautta elävä persoona, joka viihtyy, kun muutkin viihtyvät. Palkitsevaa on, kun joku oppii uutta ja se auttaa koko työporukkaa oppimaan, kehittymään ja viihtymään työssään.

Frozen Yogurt hunajalla - suosittelen!

Lukijoille Miia haluaa toivottaa ihanaa kesän odotusta. "Muistakaa pitää huolta kunnosta, syödä hyvin, mutta myös kesääkin kohti antaa itselle niitä herkutteluhetkiä. Elämä on nauttimista varten!" Miia muistuttaa.

Miialle supersuuret kiitokset, että sain vierailla kahvilassa herkuttelemassa ja tutustumassa kahvilapäällikön työhön! Seuraavassa Ammatissa-postauksessa vierailenkin meikkaajamaskeeraajan juttusilla. Miia Tuomainen haastaa nimittäin seuraavana työstään kertomaan MakeUp Storen Outi Nurmisen!

Ihanaa Ystävänpäivää!

Ihanaa, lämmintä, sydämellistä, herkullista ja sokerikuorrutteista Ystävänpäivää kaikille ihanille! Tänään on hemmottelun, muistamisen, kiittämisen ja tärkeiden ihmissuhteiden juhlistamisen päivä. Tänään kuuluu rakastaa SUURELLA SYDÄMELLÄ!! <3 

(Toimikoon kuva myös vihjeenä siitä, kuinka päivää juhlistetaan meidän kotonamme ja tietysti siitä, että hetikohtapian on luvassa melkoisen herkullinen Ammatissa-postaus. ;)

DIY - Kaupunki hyllyllä

Viime vuosina sisustuksissa yleistyneet seinätarrat ovat jostain syystä kiehtoneet minua jo pitkään. Omaan sisustukseeni en kuitenkaan moisia ole koskaan hankkinut. Osittain syy lienee siinä, ettei tarralle ole koskaan löytynyt luontevaa paikkaa, tai etten ole törmännyt tarraan, joka miellyttäisi minua tarpeeksi. Jokin aika sitten löysin sattumalta ulkomaalaisesta designnettikaupasta tarran, joka vei sydämeni kertaheitolla. Tarran ainoa vika oli sen värimaailma, joka ei millään istuisi sisustukseemme.

Hetken asiaa pohdittuani päätin luoda idean pohjalta oman versioni, jonka väri- ja muotomaailma istuisi täysin omaan makuuni ja sisustukseemme. Syy, miksi ihastuin kaupunkiaiheeseen tarraan, oli paitsi koko komeuden pelkistetyn graafinen oivaltavuus ja omanlainen hellyyttävyytensä, mutta myös ajatus, ettei seinätarran suinkaan tarvitse peittää seinää lattiasta kattoon tai etsiä muutenkaan omaa paikkaansa tyhjältä seinältä. Kaupunkihan suorastaan huusi päästä paikoilleen valkoisen hyllyn päälle, joka ei muuten näytä hullummalta, vaikkei hyllylle mitään muuta haluaisi aina asetellakaan. Tarraa emme ole vielä teettäneet, mutta pakkohan sitä oli jo mallailla omalle seinälle pienellä kuvankäsittelyllä. ;)

Yllä eu.fab.comin värikäs seinätarra, josta idea lähti. Alla oma versioni kaupungista hyllyllä.

Mustaa pitsiä

Tänään on ollut ihanan puolirento lauantai. Olen ollut kotona kolmisin koirakavereiden kanssa, ja niinpä päivä onkin mennyt lähinnä pienten puuhailujen sekä työn merkeissä. Toki myös karvakamujen kanssa puuhaillessa.

Ehdin myös vähän tehdä tyttöjenjuttuja, josta tahdonkin vinkata muillekin. Löysin sattumalta Prismasta (kuuluu myös kuulemma ainakin Citymarketien sekä Anttiloiden valikoimiin) Sally Hansenin kynsitarroja, ja kun hyllyssä etummaisena komeili musta pitsitarra, enhän voinut olla nappaamatta sitä mukaani. Kyse on siis koko kynnelle aseteltavista koristekuviotarroista, jotka sopivat oman kynnen tai rakennekynnen päälle. Paketti sisältää 16 erikokoista tarraa, viilan sekä puutikun ja siinäpä kaikki päällyslakkaa lukuun ottamatta, mitä hommaan tarvitsee. Paketista löytyy myös tarkat ohjeet tarrojen asetteluun.

kuva, sallyhansen.com

Periaatteessa homma oli helppo. Tarra irrotettiin pahvista, aseteltiin kynnelle, muotoiltiin ja päälle siveltiin väritöntä päällyslakkaa. Pientä haastetta meinasi kuitenkin aiheuttaa geelikynsieni kaareva muoto, sillä tarran kanssa sai olla tarkkana, jottei kaarteisiin jäänyt ryppyjä. Lopputulos on kuitenkin siisti ja aika vekkulin näköinen. Kestävyydestä en vielä itse osaa mitään sanoa, mutta jotkut lupailevat jopa kymmenen päivän kestävyyttä, jos välillä lisäilee päällyslakkaa. Saa nähdä, ovatko tarrat niistä hieman nihkein mielin pulittamieni 11 euron arvoiset..

Sally Hansen -kynsitarrat, Laced Up #43

Kovin hieno on myös laastariviritys keskisormessani, jonka jouduin laittamaan sormeeni perjantain kunniaksi. Puhdistin perjantaiaamuna töihin lähtiessäni autoa jääkerroksien alta ja sen sijaan, että olisin saanut senttien paksun jäämöykyn irti tuulilasista, onnistuin irrottamaan kolmanneksen omasta kynnestäni. Kipeää teki, mutta selviän kyllä. ;)

Rakastuin mä burgundiin

Puolivuottahan siinä meni, jotta viime syksynä uuden tulemisen kokenut burgundinpunainen tarttui minunkin matkaani. Koin viime viikonloppuna valaistumisen Matkuksen Emotionissa, kun kynsilakkahyllyllä kiilteli Goshin punainen kynsilakka sävyä 008 Berry Me. Pullo tarttui matkaan siinä silmänräpäyksessä ja kynsiin väri päätyi heti seuraavan päivän kynsienlaitto-operaatiossa.

Burgundinpunaisia rakkauksia on kehittynyt tämän vuoden puolella tarkemmin mietittyäni jo kaksikin kappaletta, joista toinen tekee hyvää mielen lisäksi myös keholle: olen jäänyt aivan koukkuun Pirkan pehmeisiin karpaloihin. Marjat sopivat oivallisesti naposteluun, leivontaan, salaatteihin sekä myslin tai jugurtin joukkoon. Ja karpalon terveysvaikutuksethan ovat kiistämättömät. Vaikka tämä kuullostaa melko uskomattomalta kaltaiseni karkkihirmun suusta, niin nämä kirpakan makuiset kevyesti sokeroidut ja kuivatut marjaherkut päihittävät lähes leffavuokraamon irtokarkitkin. Painotan kuitenkin edelleen sanaa lähes.

tarjoilukippo Iittalan Kastehelmi

Kevään korvalla(ko?)

Hihhei helmikuu, kevättä kohti mennään! Vakuutuin tästä tosiasiasta viime viikolla, kun kuulin ensi kertaa lintujen virittelevän kevätlaulujaan heti aamutuimaan. Tämän onnellisen oivallukseni kunniaksi helmikuinen kalenterinsivuni näyttää paljon edeltäjäänsä iloisemmalta. Väriäkin on tullut mukaan, mikä tietysti vihjaa kuun puolivälin tienoille asettuvasta ystävänpäivästä.

Toivottavasti luontoäiti on tänä vuonna kanssani samaa mieltä siitä, että olemme jo kevään korvilla ja lämpömittarin lukemat pysyisivät edellisten päivien tavoin muutaman pakkasasteen tuntumassa. Tälle toiveelle on tosin olemassa itsekkäämpikin syy kuin metsäneläinten tarkeneminen kevätpuuhiissaan. Nimittäin tahdon itse tareta ulkona neuleen, valtavan villahuivin ja nahkakintaiden seuraksi pukemallani uudella nahkatakilla, jonka hankkimista en millään kyennyt lykkäämään pidemmälle kevääseen.

Joku saattaa muistaa viime vuoden puolella haaveilemani Kenzan rahkarotsin numero 9, joka minun oli alkuperäisestä suunnitelmastani täysin poiketen hankittava alennuksesta jo heti joulun jälkeen. En kuitenkaan kadu suunnitelmanmuutostani lainkaan, sillä uusi takki on jo nyt ottanut ennakkosuosikin aseman kilvassa vuoden 2013 aikana eniten käyttämäni vaatteen tittelistä. Aamut vain yksinkertaisesti käynnistyvät paremmin, kun heittää niskaan pehmoisen nahkatakin.

jofama by kenza hävittää julmetun juurikasvunkin, kun itseään peilistä katsoessa muistaa tuijottaa vain hienoa takkiaan :D

Hemmottelua hiuksille ja mielelle

Sain muutama vuosi sitten päätökseen melkoista päättäväisyyttä ja kärsivällisyyttä vaativan urakan. Kavatin nimittäin puolipitkän tukkani täysin oman väriseksi kyllästyttyäni vaalennus/tummennuskierteeseen, jota oli jatkunut jo useita vuosia. Sitäpaitsi kuten kuvitella saattaa, hiukset eivät jokaisen värjäyskerran jälkeen olleet aivan toivotunlaiset, saati sitten hyväkuntoiset.

Kyllästyin kuitenkin omaan beigehtävään tummanvaaleaan sävyyni ja halusin ilmeeseen freesausta. Tällöin tein hiustenvärjäyshistoriani aikana tähän saakka luultavasti elämääni eniten helpottavan ja loppupeleissä edullisimmaksi käyvän ratkaisun, joka ei kuitenkaan ole missään vaiheessa ollut mielestäni tylsä, eikä ainakaan epäonnistunut. Päätin ottaa tummanvaalean tukkani täyteen ohuenohuita tuhkanvaaleita raitoja, joita edelleenkin käyn lisäämässä hiusteni tyveen noin kolme kertaa vuodessa tukanleikkuun yhteydessä.

Tällä hetkellä kantamani väri on hyvin luonnollinen ja kestää kasvattaa tukkaa helposti kolmannesvuodenkin ilman, että juurikasvu näkyisi kaivolta kotiin. Olen myös onnistunut kehittämään - kiitos Design Fogan ihanan Marian - hiustenleikkaus- ja värjäyssessiosta mukavan hemmotteluhetken, jota alan odottaa jo heti viimeisimmän kampaamokäyntini jälkeen. Nykyään kuontaloni kauniin värin takana on siis Kuopion keskustasta löytyvän kampaamon, Design Fogan, Maria ja sieltä tarttuvan iloisen mielen takana hyvä palvelu sekä kaunis liike, joka on jo itsessään muusta perustylsästä kampaamomassasta edukseen erottuessaan näkemisenarvoinen.

kuva, foga.fi

Kun astuin tänään sisään liikkeeseen, vastassa tervehti kolmet hymyilevät kasvot. Vaaleat maanläheiset sävyt, kauniit designkalusteet, tuoreet leikkokukat maljakossa ja pöydällä tunnelmaa tuoneet kynttilät saivat oitis mielen rauhoittumaan. Tiedossa oli hemmottelua. Toiveiden kuulemisen jälkeen hiukseni kiedottiin rupattelun kera foliolappuihin, joiden sisällä vaaleat raidat syntyivät. Aineen vaikutusaikana minulle tarjottiin valitsemaani kuumaa kaakaota, tiikerikakkua ja päälle Fazerin Sininen -suklaakonvehti. Tänä aikana on mahdollisuus myös lukea lehtiä tai surffailla netissä jokaisen kampaamotuolin äärestä löytyvällä iPadilla. Kun tuli aika pestä väri pois, istahdin pesupaikalle shiatsuhierovaan tuoliin ja olin vähällä nukahtaa pesun yhteydessä tapahtuneeseen rentouttavaan päähierontaan. Tällä kertaa otin hiustenpesun yhteydessä ekstrana kosteuttavan ja korjaavan ampullihoidon, joka muuten hävitti kertaheitolla talven aikana naurettavuuteen asti yltäneen hiusteni sähköisyysongelman. Toivottavasti vaikutus kestää lopputalven usein paukkuvien pakkasten yli. (Hoitoja on muuten erilaisia useisiin eri tarkoituksiin. Kannattaa kysäistä, jos jokin hiusongelma vaivaa!)

kuvat, foga.fi

Pesun jälkeen hiukseni leikattiin ja muotoiltiin haluamaani tapaan. Viimeistään tässä vaiheessa arjen aiheuttama stressi kaikkoaa hetkeksi rupattelun ja naureskelun lomassa. Kyselin ja kuuntelin kysyvään katseeseeni vastauksena saamiani hiustenhoitovinkkejä. Myös tuotesuositukset kuuntelen aina tarkkaan, jotta osaan hoitaa pitkän leikkuuvälin aikana hiuksiani oikein. Pian tukkani oli taas kuosissa, saanut kiiltoa ja piiloon raidoitettu tyvi raikasti jälleen koko ilmeen. Takana oli taas yksi onnistunut kampaamokäynti ja edessä rennot kampaamovapaat neljä-viisi kuukautta.

kuvat, foga.fi

Tällä kampaamokäynnillä päätin oikein repäistä (repäistä totta tosiaan.. not :D) ja ottaa korvan yläpuolelle toiselle puolen tukkaa mustan tehosteraidan. Olen liian ihastunut tuhkanvaaleaan sävyyni värjätäkseni sitä miksikään muuksi, mutta jokin piristys oli saatava ja päädyin kaikkein turvallisimpaan ratkaisuun, eriväriseen "piiloraitaan". Musta suortuva näkyy riippuen siitä, kuinka hiukseni kampaan. Se ei missään nimessä ole hallitseva elementti, mitä en tahtonutkaan, mutta pienenpientä särmää se kuitenkin tuo tuhkanvaaleaan surffitukkaan, jonka luulen jatkossakin olevan oma juttuni.
(Kuva lopputuloksesta tulossa, kun saan taas maailmalla menevän kameran käsiini. :)