Image Slider

Keittiössä

sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Lähes päivälleen vuosi sitten aloittelimme kotimme remonttia ja ensimmäisenä kyytiä sai vanha keittiö. Siellä oikeastaan ainoat remppaa vaille jääneet asiat olivat katto (tosin sekin maalattiin) sekä vanha puuhella. Muuten kaikki revittiin lattiaa ja seiniä myöten pois ja laitetiin uusiksi. Karmea homma näin jälkikäteen muisteltuna.

Elelimme ilman keittiötä lähes jouluun saakka ja voi sitä riemua, kun pääsimme ensi kertaa kokkailemaan uuteen itsesuunniteltuun ja laitettuun keittiöön. Nyt talossa vuoden asuttuamme ja keittiössäkin yhdeksän kuukautta kokkailtuamme olen edelleen, tai ehkä yhä vain enemmän tyytyväinen, että jaksoimme silloin ahertaa. Keittiö on hyvä käyttää ja kehtaahan sitä muillekin näyttää.

Remontin aikan pähkäilimme hyvän tovin, minkä materiaalin valitsisimme keittiötasoksi. Haaveissa oli puu, mutta koska siitä ei ollut kokemusta, valinta mietitytti. Nyt kun olen nähnyt, ettei silloin pelätyt kauhukuvat kippuralle kuivuneesta, halkeilevasta tai viinistä ja ruoasta värjäytyvästä, kolhuille ja urille kuluuneesta bakteeripesäkkeestä pidä tippaakaan paikkaansa, en vaihtaisi puutasoa mihinkään.

Jännittävin vaihe tasoa asennukseen valmisteltaessa oli sen öljyäminen ja värjääminen, koska pelkäsin, että väristä tulee väärä ja epätasainen. Pelkäsin kuitenkin turhaan ja tasosta tuli täydellinen, juuri sellainen kuin olin haaveillutkin. Käytössä se on ollut mainio, helppo puhdistaa, kestävä ja edelleen yhtä kaunis. Kovin helppohoitoinenkin se on ollut, sillä vasta tänään öljysin tason ensimmäisen kerran asennuksen jälkeen. (Varsinaisesti taso ei vielä edes vaatinut huoltoa, mutta halusin ennaltaehkäistä tilanteen.;) Varsin suositeltava valinta siis.

koivuinen keittiötaso, Puukeskus
Juuri käsitelty taso kiiltää, mutta muuttuu kuivuessaan mattapintaiseksi.
Mummolasta peritty, ikivanha Lokki-valaisin lentelee vielä vähän vanhemman Pirkka-pöytäryhmän yllä. (Pöytäryhmä on muuten yhä alkuperäisensä värinen, sillä en koskaan jaksanut tai viitsinyt tai halunnut (en tiedä) käsitellä sen mäntyisiä osia suunnitelmastani huolimatta valkoisiksi. En kuitenkaan lupaa, ettenkö vielä joskus käsittelisi. Saa nähdä..)
Tein eilen niin hyvää kinkkupiirakkaa, että nyt se on muisto vain.. Kuvassa vielä hieman keskeneräinen. ;)
Hotelli Ritzin nimikkosamppanja eksyi kotiimme kesäisten viininmaistajaisten myötä. Jos muuten haluat kokeilla muita kuin Alkon hyllyn tuotteita, yksi näppärä sivusto löytyy osoitteesta www.viinitkotiin.com

Tänä viikonloppuna on siis tullut puuhasteltua keittiössä niin kokkailu- kuin huoltopuuhissakin. Ensi viikolla aivan muita puuhia, sillä matkustan viikoksi työreissuun Hong Kongiin. En olekaan koskaan aiemmin ollut niin kaukana kotoa. Minkähänlaista lie on elämänmeno siellä suunnalla maapalloa.

Ihanaa alkavaa viikkoa kaikille! <3

Sinisiipi

lauantai 13. syyskuuta 2014
On taas se aika vuodesta, kun Lumoava tyrkkää ulos syksyn uutuuskorunsa. Joukossa on uusi korusarja myös minulta, Sinisiipi nimeltään. Kastehelmi-korusarjani tapaan myös Sinisiiven tie valmiiksi tuotannossa olevaksi korusarjaksi on ollut pitkä. Aloitin korun suunnittelun jo Muotoiluakatemiassa opiskellessani, jolloin koru kantoi eri nimeäkin. Vuosien saatossa sarja on muotoutunut nykyiselleen ja olen todella iloinen, että se on nyt valmis. Alla Sinisiipi-sarjan video ja lisää uusia ja vanhoja koruihanuuksia osoitteessa www.lumoava.fi.


Syksyn mukavin mekko

perjantai 5. syyskuuta 2014
Otsikko kertonee kaiken oleellisen ja kuvat havainnollistanevat loput. Näitä voisin ottaa useammankin eri väreissä! Iiiihanan pehmeä, lämmin ja mukava. <3 Ja menee pöksyjen tai sukkisten kanssa talvellakin.

Adidas Originals sweat dress / trikoomekko



DIY - Tuikkupurkkeja säilyketölkeistä

tiistai 2. syyskuuta 2014
No ehkei tätä ihan DIYksi voi kutsua.. tai jos voi niin superlaiskan superhyperhelpoksi sellaiseksi. Alun perin tosin tarkoitus oli tehdä vähän monimutkaisempikin viritelmä, mutta kesken askartelun huomasinkin, että vähemmän on enemmän.

Syksy lähenee ja on yhä ihanampaa tunnelmoida kynttilänvalossa. Muistan lukeneeni lapsena ohjeen säilyketölkeistä tehtyihin kynttilälyhtyihin ja siitä saakka olen miettinyt, että joku päivä ne vielä toteutan. Nyt törmäsin samaiseen ohjeeseen Kodinkuvalehdessä ja tänään päätin ottaa härkää sarvista ja kävin askartelemaan.

Tarkoitukseni oli toteuttaa romanttiset sydämenmuotoon reikäkuvioidut säilyketölkkilyhdyt pihalle puunoksalle, mutta koska en löytänyt metallinkeräyksestämme kuin pikkupurkkeja, päätinkin tehdä pöytätuikkupurkit sisälle. Kun olin puhdistanut tölkit etiketeistä ja liimasta, rupesin ihailemaan niitä ja pähkäilin pitkään, haluanko sittenkään rikkoa tölkin kaunista pintaa. Lopulta päätin, että en.

Niinpä meillä on nyt pöydällä pienet säilyketölkit, joihin olen pudottanut tuikkukynttilät ja onhan ne aika tunnelmalliset ihan vaan noinkin. Ehkä pienen lisän tölkit saavat reunoihinsa, jos joskus muistan piipahtaa askartelukaupassa hakemassa virkattua valkoista pitsinauhaa (itse en osaa virkata). Nauha näyttäisi oikein nätiltä tölkkien yläreunan ympärille kiinnitettynä.