Uusi vaihe

tiistai 3. huhtikuuta 2018
Olo on tällä hetkellä hyvällä tavalla hölmistynyt. Vähän jännittää ja mietityttää, vaikka tavallaan olenkin iloinen ja ihan luottavaisin mielin. Tällaista se nyt on - lapsen jättäminen ensimmäistä kertaa päivähoitoon.

Olen melko varma, että ainoa jännittäjä tänään olen minä, mutten silti saa järkeiltyä itseäni keskittymään kunnolla mihinkään. (Se lienee äidin kohtalo näissä elämänmuutosvaiheissa.) Ajatukset hyppivät väkisinkin omaan ipanaan, kun mietin, missä hoitojengi tällä hetkellä mahtaa viipottaa, mitä puuhastella, ja millä fiiliksellä Alva on menossa mukana. Onneksi aamupäivällä heitetyt heipat olivat iloiset, kun vilkuttelin hoitopaikan pihassa kinosten taa puiston suuntaan katoavalle porukalle. Pysyin jopa itsekin kasassa, vaikka olisin helposti voinut tirauttaakin parit kyyneleet, ellen olisi tsempannut.

Olen iloinen, että omat työni alkavat vasta viikon päästä, koska ilmiselvästi hoidon aloittaminen vaatii myös äidiltä aikaa tottua ajatukseen. Jos ihan rehellisiä ollaan, en aivan täysillä vieläkään uskalla antaa itseni sisäistää, että tästä eteenpäin hoitoon vieminen ja heippojen heittäminen on päivittäistä. Jännä nähdä, minkä verran ottaa aikaa oppia nauttimaan asiasta. Toivottavasti, ja myös todennäköisesti, töihin palaaminen antaa sen verran mukavaa ja haastavaa ajateltavaa, että ainakin pahin ikävä kaikkoaa. Mennään tämä ensimmäinen viikko nyt näin harjoitellen.

Onneksi saimme viettää koko perhe viime viikon tiiviisti aikaa yhdessä sovitettuamme miehen talviloman pääsiäisen yhteyteen. Äiti voikin nyt lohduttautua ajatuksella, että johan siinä ipana alkoi kyllästyä isin ja äidin hölmöihin juttuihin ja kaipasikin tuoreempaa seuraa. Tätä teoriaa tukee myös Alvan tämänaamuinen ratkaisu siirtyä hoitopaikan aamiaispöydästä rohkeasti suoraan leikkihuoneeseen muiden hoitokavereiden kanssa. Äiti sai jäädä ihan rauhassa yksin olkkarin sohvalle ihmettelemään.

Tästä se lähtee, uusia asioita ja vaiheita edessä, koko elämä. :)

Lomalla juna oli jännittävä uusi matkustusmuoto ja niitä oli kiva ihmetellä pitkään ja hartaasti myös Hotelli Tornin ikkunasta Tampereella.

Kommentoi
Lähetä kommentti