Image Slider

Ruutuja!

keskiviikko 29. heinäkuuta 2015
Kyllä lomalla on mukavaa, kun saa puuhastella aamusta iltaan ja tehdä valmiiksi kaikkia kauan odottaneita askareita. Keväällä pähkäilimme eteisenlattian maalaamista ja sen silloin osittain toteutimmekin, mutta vasta nyt lattia on maalattu lopulliseen muotoonsa. Lähtötilanne oli alla näkyvä puunvärinen, liimakerroksen alta rapsuteltu, kolhuinen vanha puulattia, joka sai viime maaliskuussa muuten säilyttää elämisenjälkensä, vain vaaleanharmaa maali sudittiin pintaan. Tuon tehtyämme jäimme miettimään ruutukuvion maalaamista ja sen verran se jäi houkuttamaan, että pari iltaa sitten haaveen toteutimme.


Aloitimme määrittämällä sopivan kokoisen alueen ruudukolle ja laskemalla, minkä kokoiset ruudut alueelle mahtuu, kun toiveena oli, että lyhyemmälle sivulle tulisi 4 kokonaista vaaleaa ruutua. Ruutujen kulmasta kulmaan pituudeksi tuli näin 37cm (ruudun sivun pituus on 26,5cm). Piirsimme lyijärillä lattiaan kehyksen ja merkkasimme reunimmaisten ruutujen kulmien paikat kehykseen 37cm välein. Tämän jälkeen kehikon merkkien avulla piirsimme suoria viivoja kulmittain kehikon sivusta sivuun, jolloin ruudukko muodostui lattiaan. Tähän hommaan tuhraantui tovi, koska halusin olla tarkka, mutta kaikista hitain homma, teippaaminen, alkoi vasta tämän jälkeen.

Teippaamisessa piti olla erityisen tarkka, jotta jokaisen ruudun kulma asettui oikeaan kohtaan ja jotta teippi varmasti tarttui huolella lattiaan kaikkien lommojenkin kohdalta. Muutaman ruudun jälkeen sain kiinni ideasta, kuinka maalarinteipin pää kannattaa leikata hieman vinoon, jotta sillä on helppo jatkaa ruudun seuraavan sivun teippaamista. Vaikka tämä todella nopeutti hommaa, taisin silti ährätä teippien kanssa pari tuntia, selkä ja polvet kyyristelystä kipeinä. Mutta onneksi ähräsin.


Tämän jälkeen alkoi prosessin helpoin osuus, jonka ystävällisesti luovutin miehelle, kun en enää jaksanut kyykkiä lattialla. Eikä siinä tosiaan kauaa nokka tuhissut, kun ensimmäinen kerros maalia jo oli lattian pinnassa. Parin tunnin kuivumisajan jälkeen mies maalasi ruudut vielä toiseen kertaan. Tässä vaiheessa minua jännitti kamalasti, mitä teippien alta lopulta paljastuisi.


Yömyöhään samana iltana oli maali kuivunut sen verran, että pääsimme irrottamaan teipit ja viimeistään tässä vaiheessa olin tyytyväinen, että olin asetellut ja painellut teipit lattiaan huolella. Koska lattia on kolhuinen ja siinä on paikoittain isojakin rakoja, oli maali väkisinkin karannut muutamasta kohdin pikkuisen omille teilleen, mutta nämä virheet näkyivät vain lattianrajasta tuijottaessa. Silti halusin könytä puukon kanssa ja siistiä nämä muutamat kohdat nyt, kun maali ei vielä ollut kokonaan jymähtänyt kiinni ja helpostihan ne lähtivät.


Lopputulokseen olemme oikein tyytyväisiä, sillä ruudukko tuo mukavasti vaihtelua keskikerroksen muuten hyvin seesteiseen ja vaaleaan lattia/seinä/katto-väritykseen. Maalatessa emmin, valitsinko sittenkin ruutuihin asteen liian tumman sävyn, mutta nyt valinta tuntuu oikealta. Lattiamme on maalattu Betolux Akvalla sävyllä G499, portaikot H499 ja ruudukko K499. Välistä jäi sävy J499.

Suurin osa lattialistoistakin on löytänyt paikoilleen, kattolistat puuttuvat yhä. Nyt taidan vetäytyä maalailemaan oikeassa reunassa näkyviä tummansinisiä vesiputkia. Niistä kun oli joku edellisistä talonomistajista maalannut vain puolet valkoiseksi ja loput oli koteloitu kömpelösti piiloon. Mielestämme ovat kauniimmat näkyvillä, kunhan vähän siistitään.

Laula kaunis satakieli...

perjantai 3. heinäkuuta 2015
Joskus kun mietin, onko mitään järkeä tehdä töitä viikon jokaisena päivänä tai istua lähes vuorokausi yhteen menoon tietokoneella vain suunnitellakseen koruja, antaa täysin tuntematon ihminen minulle vastauksen. Sillä silloin kun on niin onnekas, että saa työkseen tuoda toisille iloa, voimaa, herättää tunteita, auttaa muistamaan tai elpymään, on siinä paljonkin järkeä.

Ehdottomasti arvokkain palaute, jonka suunnittelijana voin työstäni saada, on se, että oma koruni on koskettanut ja saanut kantajansa kaulalla jonkin suuremman merkityksen. Kiitos sinulle, joka kerroit minulle tänään koskettavan Satakieli-kertomuksesi. <3

"Hei,

Katselin vanhimmalle tytölle lahjaa sivuiltanne. Siitä tuli mieleen kiittää Satakieli riipuksesta, siitä lintuhäkistä. Näin sen viime joulukuussa jossain mainoslehtisessä ja todellakin ihan siltä samalta istumalta kesken lukemisen lähdin ostamaan sen.

Siskoni kuoli 1.12. viime vuonna ja saattohoidin hänet loppuun asti. Kun näin kuvan korusta siihen symboloitui heti häkki, jossa olimme syövän kanssa. Kuoleman myötä molemmat pääsimme pois häkistä, kuten korussa on ne kaksi lintua.

Koru on erityisen rakas ja merkityksellinen minulle. Kiinnittää myös kaikkien huomion ja kerää kehuja kaikkialla. Pidän työssäni sitä, joka on terapiatyötä ja potilaat keksii paljon omia tarinoita korun ympärille.


-P-"