Image Slider

Hymy tule takaisin!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Siitä on nyt aikalailla tasan 20 vuotta, kun viimeisen kerran väläytin koulukuvassa leveän hammashymyn. Luokka-aste oli kolmas, vaaleat pitkät hiukset oli nostettu puoliponnarille päälaelle ja ylläni oli keltainen paita sekä mummon ompelema mustavalkoruudullinen liivi. Muistan kuvan hyvin, vaikkei sitä minulla itselläni enää tallessa olekaan. Muistan hyvin myös sen, etten tuon jälkeen ole paljoa hampaitani esitellyt. Kameran lähestyessä suuni puristuu yhä tänäkin päivänä tiukasti kiinni.

Omien hampaidensa häpeileminen ei ole harvinainen ilmiö, mutta sitäkin surullisempi. Silti häpeily ja vinot hampaat ohitetaan usein pikkuvikana ja täydellisen rivistön tavoittelua voidaan pitää pinnallisena. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole niin mustavalkoinen, kun sitä pohtii hieman syvemmin. Usein häpeäntunne on niin juurtunut, että se vaikuttaa jopa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuinka monesti olenkaan rajoittanut itseäni hymyilemästä ja nauramasta vapaasti, kun yhtäaikaa yritän pitää hauskaa ja piilottaa hampaani. Kerran juttelin työkaverini kanssa meidän molempien tyytymättömyydestä omia hampaitamme kohtaan ja kun kesken keskustelun nauroimme, nostin automaattisesti käsissäni olevan paperinipun suuni eteen. Työkaveri toki bongasi eleeni ja molempia nauratti aika paljon lisää. (Piilotin hampaani edelleen.) Vaatii paljon luottamusta nähdä hampaitaan häpeilevän vapautunut nauru. Tai sitten se vaatii häpeilijältä vakaan päätöksen olla välittämättä omista hampaistaan. Sitäkin olen kokeillut. Muttei se ole aitoa. Siltikin tiedostan tyytymättömyyteni ja ilon rinnalla on epämukavuus.

Kävin läpi vanhoja valokuvia katsoakseni, kuinka monta tarkoituksenmukaista hammashymyä löydän. Tulos oli pyöreä 0!
Tuttuakin tutumpi "voisinko puristaa huulet vielä vähän kovemmin yhteen" -hymy löytyi kyllä monestakin kuvasta.

Miksi siis haluankaan oikoa hampaani? Siksi, että olen sitä mieltä, että henkisen hyvinvoinnin huoltaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen kuntoilu, ja jos se tapahtuu vapauttamalla oma hymynsä, josta parhaimmillaan saa kaupanpäälle vielä fyysisestikin paremman olon, on omiin hampaisiinsa panostaminen erittäin oiva investointi - ja aikamoinen elämänlaadun kohottaja! Fyysisestä paremmasta olosta puhun siksi, että harvoin vinot hampaat ovat pelkästään kosmeettinen vaiva. Yleensä mukana tulee, kuten omassakin tapauksessani, purentaongelmia, hampaiden narskuttelua ja kulumista, pää- ja niskasärkyjä, leukojen lonksumista jne.

Hampaitani oiottiin lapsena yöraudoilla, noilla 90-luvun metallisilla hirviöhäkkyröillä (vai vieläkö niitä käytetään?), jotka sidottiin naamaan lenkillä niskan takaa. Häkkyrät painoivat nukkuessa, niiden kanssa tuli kuolattua järjettömiä määriä ja voi että se teki kipeää, kun joskus (itse asiassa montakin kertaa) takahampaan ympäri taivutettu metallilenkki, jossa raudat olivat kiinni, irtosi kesken unien. Sitten sitä piti mennä asentamaan uudestaan hammaslääkäriin, eikä se asennuskaan kaikkein kivointa puuhaa ollut. Pahimmat traumat on kuitenkin jääneet hammasjäljennösten tekemisestä, kun suu tungettiin muotin kera täyteen kamalan makuista mönjää, jota meni kurkkuun ja meinasin vedet silmissä oksentaa ja heti perään tukehtua yskänpuuskaan. Eipä tarvitse ihmetellä, mistä parikymmentä vuotta kestänyt hammaslääkäripelkoni sai alkunsa. Sitä paitsi yöraudat eivät koskaan oikeastaan edes oikoneet hampaitani, tekivät ilmeisesti vain hieman lisätilaa ahtaaseen hammaskaareen. Ei kuitenkaan edes tarpeeksi.

Tänä päivänä oikomishoito on onneksi jotain aivan muuta ja nyt, vuosikausien harkinnan ja haaveilun jälkeen, se on vihdoin toteutumassa omille hampailleni! Hoito toteutetaan yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa ja olen siitä älyttömän innoissani, vaikka edessä onkin melkein vuoden pituinen projekti. Aion kuitenkin jaksaa odottaa (en välttämättä joka hetki kärsivällisesti, mutta kuitenkin), sillä tiedän lopputuloksen olevan niin palkitseva. Hampaani oiotaan Invisalign-oikomishoidolla, josta itse kuulin ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten. Hoidon ideana on oikoa hampaat miellyttävästi lähes näkymättömillä, irrotettavilla oikomismuoteilla. Muotteja käytetään päivittäin aina muulloin paitsi syödessä ja ne vaihdetaan uusiin parin viikon välein. Olen nyt harjoitellut elämää muottien kanssa parin viikon verran ja totutteluahan tämä ensialkuun on, mutta hyvin on kuitenkin sujunut ja tästä se alkaa - matka kohti vapautunutta hammashymyä!

Esteettisen Hammashoidon Klinikalla on muuten nyt kamppis, jossa Invisalign Lite -hoidon sekä kotivalkaisupaketin saa yhteishintaan 3900€ (norm. 4800€). Kannattaa tsekata, jos oikomishoito yhtään kiinnostaa.


Yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa.

Domino-mascarponemaljat

keskiviikko 12. lokakuuta 2016

Selailin jokunen ilta sitten Instagramia ja bongasin Fazerilta ohjeen Domino-mascarponemaljoihin. Tietysti näitä piti päästä testaamaan heti tilaisuuden tullen, eli eilen illalla. Veikeän näköinen herkku oli helppo valmistaa ja ovathan nämä aika hyviä. Ehkä omaan makuuni sitruunaa voisi olla hieman vähemmän ja mietinkin, millaisia makuvariaatioita maljoista voisi tehdä vaihtamalla rahkan makua. Myös Dominoissa löytyy makuvaihtoehtoja, joten olisi hauska kokeilla ohjetta toisella keksillä. Ja sitten tietysti lähti mielikuvitus laukkaamaan jo jäätelökakun suuntaan, jolloin mukaan tulisi lakukastike ja ja ja… Herkkusuu on aina herkkusuu. :D

Ohje maljoihin löytyy Fazerin sivulta.


Syyskuun (Junior) New Look

maanantai 10. lokakuuta 2016
Vietin syyskuun lopussa taas yhden työpäivän Matkuksessa New Look -muuttumispäivän merkeissä. Tällä kertaa olikin jonkin verran perustyöpäivää vauhdikkaampi meno, kun muuttujana oli 7-vuotias juniori! Juttua riitti ja leikkipaikatkin tuli testattua lähes joka välissä, kun siirryimme liikkeestä toiseen.

Nämä muutoksen ”ennen ja jälkeen” -kuvat tiivistävät aika mainiosti tämän junnun kaksi vaihetta,
jotka olivat viileä kuin viilipytty tai täynnä energiaa säteilevä naantalin aurinko. Mainio tyyppi. :D
Muuttumassa oli siis toista luokkaa käyvä sporttimimmi Vanessa, joka viihtyy urheiluharrastuksista johtuen useimmiten verkkareissa. Kuitenkin myös tyttömäiset asut ja kimallus ovat mieleen, kunhan vaatteissa pystyy touhuamaan täysillä. Nyt toiveissa oli söpö syystyyli, jolla kelpaa käydä niin koulussa kuin kaupungillakin.


Vanessan vaate- ja kenkästailauksesta vastasi Jesper Juniorin Anne, joka oli kasannut valmiiksi monta kivaa asukokonaisuutta. Itseäni ihastuttivat pehmeät kukkalegginsit, joissa on lämmin vuori. Pöksyillä tarkenee siis vielä syksylläkin. Myös Espritin pitkähihainen neulemekko värikkäillä raidoilla ja kimmeltävällä hopealangalla olisi varmasti kelvannut lapsena ylleni. Mekko on puuvillaa ja joustaa hyvin. Anne esitteli myös stretch-farkkuja, jotka reilun jousto-ominaisuutensa ansiosta sopivat hyvin vauhdikkaalle sporttimimmille. Vanessa oli kuitenkin sitä mieltä, että farkkuja hänellä jo on, joten niitä ei tarvita.


Valkoinen Espritin toppatakki oli mielestäni aivan yybersöpö. Poroin ja peuroin koristellussa takissa oli lisäksi lämmin tekokarvahuppu. Jos ei vatsa olisi tällä hetkellä koripallon kokoa, olisi ehkä pitänyt kokeilla, menisikö takin suurin koko itseni ylle. ;) Anne kun kertoi, että jotkut äidit ovat löytäneet itselleen takin lasten mallistosta 164-senttisenä. Yksi tällaisista tapauksista on Vanessan yllä nähtävä kaunis mustaharmaa villakangastakki, jolla kelpaa lähteä juhliinkin. Hupuksi muuntautuva muhkea kaulus suojaa talvella tuulessa ja tuiskussa. Sukkelasanainen Vanessa arveli ensin takin nähdessään, onko kyseessä kylpytakki, mutta puettaessa lämmin nuttu osoittautuikin pehmeäksi talvitakiksi. :D

Lasten talvikenkien sovitukseen Anne antoi hyödyllisiä vinkkejä, jotka pitänee laittaa korvan taa tulevaisuuden varalle. Talvikenkiä ostaessa tulisi valita koko, jossa on 1,5-2cm tyhjää tilaa varpaille. Näin jalka mahtuu liikkumaan sopivasti ja kasvunvaraa riittää koko talven ajaksi. Helpointa on tarkistaa kasvunvara ottamalla irtopohjallinen pois kengästä ja asettamalla jalka lattialla pohjallisen päälle.


Taitoluistelua sekä partiota harrastava Vanessa ehti hyvin testailemaan myös Matkuksen leikkipaikkoja. Ja kyllä taitavasta menosta ja meiningistä näkyi, että urheiltu on! Vanessan perhe kertoi, että ahkeran harrastamisen lisäksi menevä tokaluokkalainen on ollut kesällä ja syksyllä tosi reipas myös kotona. Vanessa on ollut korvaamattomana apuna äidin pitkän sairausloman aikana, joten ikioma prinsessapäivä oli iloinen ja ansaittu yllätys.


Prinsessahiuksia toteuttamaan mentiin Hairlekiiniin, jossa Annika aloitti hiustenlatvojen tasoittamisesta. Latvoista leikattiinkin kuivat pois, jotta harjaaminen käy aamulla nopeammin, eivätkä hiukset takkuunnu yhtä helposti auki ollessaan. Vanessalla on aina ollut pitkä tukka ja eniten sitä tulee pidettyä auki. Toki harrastuksissa hiukset on pidettävä kiinni. Joskus luisteluesityksiä varten laitetaan kampauksiakin.



Annika muistutti, että ennen föönausta tai kihartamista on hiuksiin hyvä suihkuttaa lämpösuojaa, jotteivät hiukset pala käsiteltäessä. Kauniit korkkiruuvikiharat luotiin puikkokihartimella ja koko komeus kruunattiin glitteriä sisältävällä kimallespraylla. Hopeahippusten leijailu joka suuntaan pisti vähän naurattamaankin.


Make Up Storessa Vanessa hyppäsi yhdessä hujauksessa korkeaan meikkituoliin, kun vuorossa oli lapselle sopivan valokuvausmeikin tekeminen. Alkuun kasvot pyyhittiin hellävaraisella kasvovedellä, joka sopii sekä aikuisen että lapsen iholle. Koska lapsen kuulas iho ei tarvitse samanlaista meikkipohjaa kuin aikuisen, taputeltiin Vanessa kasvoille vain hentoisesti kaikkein keveintä meikkivoidetta. Tällaista pohjustusta voidaan käyttää kuvauksissa kovien kuvausvalojen vuoksi.



Vaalealla poskipunalla Maritta loi hehkua poskipäihin. Samaa punaa voidaan sipaista myös silmäluomille. Vanessan vaaleat kulmakarvat tuotiin esiin kevyellä kulmakarvapuuterilla, joka levitettiin siveltimellä. Vaalean huulikiillon levittäminen pisti hymyilyttämään ja viimeisteli kuvaustyylin.


Koska sporttimimmi ei koskaan tingi mukavuudesta, tuli valittujen vaatteiden tuntua päällä hyvältä. Vanessa itse arvioi oman suorituksensa ja tyylinsä täyden 10 pisteen arvoiseksi ja kyllä koko New Look -tiimi oli samaa mieltä.







Kaikki kuvat: Tuomo Jalkanen, Alias Studiot

Sunnuntai ♥

sunnuntai 9. lokakuuta 2016
Ai että rakastan vihersmoothien näköisiä ja makuisia, hitaita sunnuntaiaamuja. Tai oikeastaan aamupäiviä, jotka venyvät vielä iltapäivän puolelle saakka. Päivää voisi parantaa ainoastaan se, että sitä seuraisi maanantain sijaan lauantai.



Raikas vihersmoothie:
- maustamaton AB-jogurtti
- kurkku
- avokado
- lime
- lehtikaali
- omenamehu
- pieni pala banaania
- kaurahiutaleita
- jäitä