Image Slider

Kevät on keltainen

sunnuntai 30. maaliskuuta 2014
Ostin perjantaina uuden "maljakon", jonka vedenpitävyys pohjan saumojen kohdalta osoittautui seuraavan yön aikana hieman puutteelliseksi. Pönttö on kuitenkin sen verran kaunis, että annan asian sille anteeksi ja tyydyn käyttämään sen kanssa sisämaljakkoa.

Olin kaipaillut koko kuluneen viikon kotiimme tulppaaneja ja tottahan niitä piti uuteen maljakkoon hankkia. Niiden väri on aivan eriä, kuin mitä kotimme kukkiin yleensä valikoituu, mutta kevään kunniaksi ja miehen yllyttämänä. Kauniitahan ne ovat!







Kevätkieputuksia

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Sain useampi viikko sitten äidiltäni purkillisen itämistä aloittelevia herneitä. Äitini oli laittanut herneet kasvamaan metalliseen kookosmaitosäilykepurkkiin, mikä sellaisenaankin on hauska sisustuselementti. Halusin kuitenkin pikkuisen parannella purkkia meidän kotiin sopivammaksi ja päätin viimein toteuttaa yhden superhelpon diy-idean.

Idea ei ole millään tapaa uusi, mutta tänä keväänä sitäkin ajankohtaisempi, sillä törmäsin siihen tällä viikolla yhdessä sisustuslehdessäkin. Ideana on valita tuunausta vailla oleva tölkki tai purkki ja kieputtaa sen pintaan narua. Itse käytin muutaman millin paksuista hamppunarua.


Narun kieputus- ja kiinnitystapoja on varmasti yhtä monta kuin tekijääkin. Itse tällä kertaa vain sivelin purkin pinnalle liimaa ja sen kummemmin päitä sitomatta tai niistä kauniita solmuja vääntämättä liimasin päät purkin kylkiin. Koska metallinen säilyketölkki on mielestäni kaunis sellaisenaankin, halusin jättää purkin ylä- ja alareunaan kaistaleet metallia. (Nappasin siis purkin etiketit pois ennen narun kieputusta.)




Mielestäni aika söötti ja keväinen purkki. Taidan myös kokeilla pitkästä aikaa viherpeukalon taitojani ja tehdä näitä useammankin, ehkä kokonaisen yrttitarhallisen.

Joko on kevät?

lauantai 22. maaliskuuta 2014
Tänä vuonna kevät on koetellut hermojani. Se on ollut tulossa jo pidemmän aikaa, mutta lopulta peruuttanut saapumisensa milloin milläkin säähän liittyvällä verukkeella. Milloin on tullut pakkanen, milloin lumipyry ja milloin aurinko on vain halunnut hävitä päiviksi pilviverhon taa.

Tämä päivä antoi kuitenkin muutamine lämpöasteineen ja auringonpaisteineen  taas toivoa. Puoleen päivään mennessä parin yön takaisen lumituiskun jälkien rippeet olivat hävinneet ja paljas asfaltti ja ruskea nurmi lupailivat hyvää. Iltapäivällä päätin, että nyt oli aika toteuttaa ensimmäinen odottamani kevättoimi: haimme mökiltä jo kauan kesäajoon haaveilemani mummoni vanhan polkupyörän.

Tänään polkupyörä ei vielä ehtinyt ajoon, sillä se on huoltoa vailla. Huomisesta sen sijaan kovasti haaveilen. Ellei sitten kevät ota taas takapakkia, kuten juuri kurkkaamani säätiedotus hieman uhkailee..
Mökin rappusilla oli käynyt ruokavieraita.

Minusta on ihanaa..

maanantai 10. maaliskuuta 2014
..tulla lämpimänä kesäiltana ulos pimeästä elokuvateatterista ja huomata, että ulkona on vielä valoisaa.

..nukahtaa kiireettömänä perjantai-iltana sohvalle kesken naistenlehden lukemisen ja kömpiä sänkyyn nukkumaan vasta yömyöhään.

..tassutella paljain jaloin vanhoilla vaaleanharmailla lankkulattioillamme ja tuntea niiden pinnassa vuosikymmenten kaivamat kolot ja kolhut.

..kulkea kauppakeskuksen rullaportaita käsikädessä ja pussata salaa silloin, kun kukaan ei ehkä katso meihin päin.

..napata lämpöiset koiralapset peiton alle kainaloon viikonloppuaamuna ja juksata ne aamu-unisen itseni sijaan nujuamaan keskenään.

..tuijotella vinon pihasaunamme kallistuneita kiviportaita ja kuvitella siihen istumaan talon ensimmäiset asukkaat 40-luvulla.

..saada sunnuntaiaamuna kamera käteeni ja kulkea puolipäivää yöpaidassa kuvaillen ilman järkevää syytä milloin mitäkin kotimme yksityiskohtaa.

.. miettiä silloin tällöin elämän pieniä ihanuuksia ja oivaltaa, että ne kaikki liittyvät tavalliseen arkeeni, jota saan elää yhdessä ihanan perheeni kanssa.

Ihanaa viikkoa kaikille!










vailla järkevää syytä otetut kuvat viime viikonlopun pyjamapäivältä

Lumoava kevät

maanantai 3. maaliskuuta 2014
Kaikki Lumoavan kevätuutuudet on nyt julkaistu, joukossa kolme omaa korusarjaani. Pitkä ponnistus ensimalliston kanssa on nyt siis saatu purkkiin ja täytyy tunnustaa, että hyvältä tuntuu. Myös asian ympärillä aiemmin kokemani jännitys on vihdoin kaikonnut ja osaan jo nauttia tämän ensimmäisen etapin saavuttamisesta.

Olen yrittänyt pohtia, mikä koruista olisi oma suosikkini, muttei se olekaan niin helppoa. Ensinnäkin jokaisen sarjan tekeminen on ollut omanlaisensa prosessi, mikä vaikuttaa siihen, kuinka itse näen korun ja koko korusarjan. Toiseksi tapanani on suunnitella niin sanotusti itseäni varten, jolloin asettaudun jokaisen korun kohdalla osaksi kohderyhmää ja pohdin todella, millaisesta korusta minä tykkäisin ja mihin haluaisin pukeutua. Joku saattaisi sanoa, ettei homma silloin mene aivan muotoilun ja markkinoinnin taiteen sääntöjen mukaan, mutta toisaalta, ehkä se silloin menee juuri Lumoavan sääntöjen mukaan. ;)

Kastehelmi, design PauliinaK, Lumoava

Kastehelmi on korusarja, joka on kulkenut mukanani vuosikausia opiskeluajoilta lähtien. Tiesin aina, että haluan jossain vaiheessa tehdä sen loppuun ja odotin oikeaa hetkeä. No, nyt hetki sitten tuli ja olen siitä todella iloinen.

Mikäli Kastehelmen muotoilu miellyttää, kannattaa kurkata kaimani Pauliinan kirjoittamaan White & Knight -hääblogiin. Siellä on käynnissä yhteistyöarvonta Lumoavan kanssa ja palkinnoksi Pauliina on valinnut suunnittelemani ison Kastehelmi-riipuksen! Hyvä maku kaimalla, eipä voi muuta sanoa! ;)

Satakieli, design PauliinaK, Lumoava

Satakieli on sarja, jota rupesin työstämään, kun minulle heitettiin haaste päästä Lumoavan muotoilijaksi. Se on minulle henkilökohtainen kasvukertomus omasta luovuudesta ja sen vapauttamisesta. Toisaalta siihen liittyy myös omien paljon syvempien tuntojen kanssa painiskelu, irti päästäminen ja vapautuminen. Siitä kertoo myös melko suorasti korun runo.

Runoista puheen ollen.. Lumoava-korusarjoihin liittyy jokaiseen sarjan nimen lisäksi myös oma runonsa, jotka minulla on ollut kunnia kirjoittaa alusta saakka. Se on yksi vapauttavimmista hommista, joita olen saanut viime vuosien aikana Lumoavan parissa tehdä. Ja parit hyvät naurutkin olen asian ympärillä saanut, sillä tämä on tavallaan yksi toteutunut lapsuuteni höpöhaave. Kun muut halusivat opettajaksi ja eläinlääkäriksi, minä olin päättänyt ryhtyä runoilijaksi. :D

Voima, design PauliinaK, Lumoava

Voima on korusarjana hyvinkin nimensä veroinen. Sen suunnitteluprosessi oli minulle erilaisuudessaan hieno kokemus. Olen yleensä suunnittelija, joka nojaa työnsä huolellisen tarkkailun ja tiedonhaun pohjalle. Pohdin paljon ja pyörittelen pitkään aihetta, josta haluaisin korun tehdä. Voima sen sijaan syntyi aivan nurin kurin. Olin itse asiassa tekemässä aivan muita työjuttuja, kun sen muoto vain yhtäkkiä iskeytyi ajatuksiini.

Piirsin korun muutamalla nopealla viivan vedolla paperille, jotten vain unohtaisi sitä ja kävin suoraan mallintamaan. Silloin minulla oli alusta saakka hyvin voimakas tunne, ettei tämän kyseisen designin tekeminen ole vaikeaa. Eikä se ollutkaan. Voima on ainoa sarja, jonka kanssa en ole käynyt tippaakaan läpi tuskaa ja ahdistusta, joka usein liittyy luomiseen ja suunnitteluun.

Löydätkö sinä korujen joukosta oman suosikkisi?