Image Slider

Joululahjatehtaalta hei!

keskiviikko 23. joulukuuta 2015
Kohta on aatto ja enää muutama homma hoidettavana, ennen kuin juhla voi alkaa. Lahjahommatkin alkavat olla paketissa, tai siis lahjakääreitä vaille paketissa. Tänä vuonna halusimme tehdä lahjat pääasiassa itse ja listalla onkin ollut itsetehtyä kosmetiikkaa, leluja, ruokajuttuja ja rentoutumiseen liittyviä lahjoja. Tässä vaiheessa ei vielä passaa tarkemmin paljastaa, mitä paketteihin kääritään, mutta kertoilen joulun jälkeen, sillä ideat ovat oikein käyttökelpoisia myös muulloin kuin joulun aikaan. :)

Nyt haluan toivottaa kaikille rauhallista ja onnellista joulua! Muistakaa levätä ja nautiskella! Itse aloittelen juuri puolentoistaviikon joululomaa ja voi että se tulee tarpeeseen. Huomenna vietämme joulua yhdentoista ihmisen ja viiden koiran voimin meillä Lintukodossa, enkä aio hosua tai stressata mistään. Ihanaa!


Tänä vuonna joululahjatehtaalta tulee ulos mm. itsetehtyä kosmetiikkaa.

Kohta meillä on joulu...

tiistai 1. joulukuuta 2015
Mutta ennen kuin on aaton aika, on kiva aukoa joulukalenterin luukkuja. Suklaakalenterin lisäksi suosittelen tämän joulun lumoavinta joulukalenteria, joka löytyy Lumoavan Facebookista. Kalenterissa on ihania palkintoja joka päivä aattoon saakka. Kannattaa klikkailla osallistumaan! :)




Dixie-pöytä

sunnuntai 15. marraskuuta 2015
Kun edellisen kerran viime maaliskuussa vaihdoin olkkarin järjestystä, haaveilimme uudesta sohvapöydästä. Kuten edellisen postauksen kuvista näkyi, pöytä on nyt vaihtunut. Raskaan puuarkun tilalle löytyi sattumalta Askon alennuksesta mieluinen pöytäpari.

Tykästyimme Dixie-pöytien tammisiin pinnajalkoihin sekä ison ja pienen pöydän korkeuseroon, joka mahdollistaa pöytien sijoittamisen vierekkäin tai (kun tarvitaan säästää tilaa) päällekkäin. Meinasimme ensin valita mustan ja valkoisen pöydän, mutta kun näimme kaupassa livenä ison pöydän turkoosina, muutimme mielemme. Turkoosi pöytä tuo tosi kivasti pirteyttä sisustukseen. Ja sattuipa se olemaan juuri samaa sävyä kuin olkkariin vuosi sitten ostettu Housen Onni-metallikori, jossa pidämme kauneimpia halkoja.

Aluksi jännitin uusien pöytien pinnan naarmuuntumista, sillä olemme tottuneet, ettei kotonamme tarvitse varoa pöytien pintoja. (Keittiön ja olkkarin pöydät ovat ikivanhoja, kolhuisia ja kokopuisia.) Onneksi maalattu mdf on kuitenkin ollut käyttöä kestävä, vaikka siihen hankautuukin milloin läppärin, milloin ruokalautasen tai teemukin pohja.


Ystäviltä lahjaksi saatu Marimekon Focus-tarjotin istuu pienemmälle pöydälle juuri passelisti. Illan hämärtyessä pieni pöytä vedetään kokonaan esiin isomman alta ja tuikkukippoihin sytytetään kynttilät. Pidän tarjottimessa ja Kastehelmi-kipoissa toistuvasta samanlaisesta "pisaranauhasta".

Sohvan uusi paikka (ja uusi matto)

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Hääjuhlapäivänä saadut hortensiat kuivuivat kauniiksi.
Meikätyttö se intoutuu vaihtelemaan huonekalujen paikkoja aina kun miehen silmä hetkeksi välttää. Taas saivat olohuoneen kalusteet uuden järjestyksen sillä välin, kun mies oli omilla menoillaan. Ehkä ensimmäistä kertaa olen nyt täysin tyytyväinen huonekalujen sijoitteluun olohuoneessamme. Aiemminkin huone on ollut kyllä omaan silmään kivannäköinen, mutta nyt se myös tuntuu toimivammalta.

Kaikki alkoi siitä, kun haimme sunnuntaina miehen firmasta maton sovitettavaksi. Olemme olleet pidemmän tovin ilman olohuoneenmattoa. Aiemmin olkkarissa on ollut Ikean mustavalkoraidallinen Stockholm-matto, joka rullattiin kesäksi varastoon. En ole ikinä niinkään ihastellut itämaisia mattoja. Mies sen sijaan on tykännyt värikkäistä ja näyttävistä itämaisista villamatoista iät ajat. Sellaista hän on myös muutaman kerran ehdottanut olkkariimme, mutten ole lämmennyt idealle. Nyt syksyn pimetessä ja ilmojen viiletessä aloin kuitenkin kaipaamaan sisutukseen lämpöä maton muodossa ja tummanpunainen itämainen villamatto alkoi houkuttaa minuakin.

Tällainen vuosia sitten käytettynä kirpparilta ostettu tapaus onkin aiemmin kuulunut miehen firman sisustukseen, eikä miehen ehdotuksista huolimatta ole koskaan päässyt omaa kotiamme sulostuttamaan. Isänpäivän päätteeksi halusin antaa matolle mahdollisuuden, vaikka varoitinkin etukäteen, etten ole ihan varma juuri kyseisen maton kuvioinnista. Itse kun olin ihastellut malleja, joissa on kaunis suuri kirjailu keskellä. Pidin tätä tapausta siis hieman tylsänä. Kannoimme kuitenkin maton kotiin, ja kun mies lähti reeneihin, rupesin sovittelemaan sitä olkkarin kalusteiden joukkoon.


Rullattuani maton auki yllätyin aluksi, kuinka suuri matto oli. Piti ihan tarkistaa mittanauhalla: 200x300cm. Heti perään yllätyin siitä, kuinka vaivattomasti niin suuri matto sujahti olkkariimme. Sitten aloitin tunnin mittaisen huonekalujen eestaas venklaamisen. Olin edellisen kerran suorittanut saman operaation maaliskuussa, jolloin kalusteet eivät lopulta vaihtaneet paljoakaan paikkoja (ks. edellinen järjestys tästä). Nyt halusin kuitenkin muutosta, enkä aikonut luovuttaa.

Koska hemmetin painavan sohvan (vaikkei se painavalta näytäkään:D) siirtely yksin nostellen oli tuskastuttavan hidasta ja hikikin tuli, päätin lopulta piirtää huoneesta pohjapiirustuksen ja sovitella kalusteita sen avulla. Ja eipä aikaakaan, kun uusi järjestys oli selvä. Olen joskus kuullut jonkun sisustussuunnittelijan harmitelleen, kuinka suomalaiset ovat arkoja kokeilemaan uusia ideoita kalusteiden sijoittelussa. Tapanamme on kehystää huone huonekaluilla seiniä myöten, mikä ei välttämättä saa tilaa eikä kalusteitakaan oikeuksiinsa. Niinpä päätin, etten tällä kertaa sorru kyseiseen tylsyteen, vaan kokeilen rohkeasti jotain uutta. Hyvä niin.

Uudessa järjestyksessä matto on aseteltu lähelle olohuoneen nurkkaa muodostaen tilaan selvän oleskelunurkkauksen. Tämän nurkkauksen pääkaluste sohva on aseteltu tavallisuudesta poiketen kulmittain kohti nurkkaa, jolloin se avautuu nyt mukavasti sekä takkaa, että ruokailutilaa kohti. Sohvan edessä on sohvapöydät ja oikealla puolella seurusteluun sopivasti nojatuoli, vasemmalla vanha keinutuoli. Tämän asettelun ansiosta koko huone tuntuu paljon yhtenäisemmältä ja kodikkaammalta. Sohvan taakse jääneeseen tilaan asettelin Swan-valaisimen, joka toimii uuden sijoittelunsa ansiosta nyt paljon paremmin sekä luku- että oleskeluvalona.


Sain kesällä mummolta hänen vanhan ompelukoneensa, kun omani teki tenän. Isänpäivänä ukki antoi mukaani myös koneeseen kuuluvan säilytyslaukun. Se on niin ihana, että pääsi osaksi sisustusta. Sitä paitsi vanha konekin on niin kaunis, että se saa olla esillä, vaikken sillä jatkuvasti ompelekaan.


Ihmeellistä kuinka paljon uusi matto ja kalusteiden järjestys voikaan piristää. Nyt mieleni tekee kokoajan hengailla olohuoneessa ja ihastella ääneen siitä ohikulkiessani. :)

Pikkueteisen uudistus

maanantai 2. marraskuuta 2015
Ihmettelimme miehen kanssa jossain vaiheessa, minne kummaan häviää osa kengistämme, joita säilytämme pikkueteisen vaatekaapin lattialla. Yhtenä päivänä mies kurkkasi kenkiä etsiessään kunnolla kaapin perälle ja totesi takaseinän levyn olevan alareunastaan irti ja itse kaapin takana olevan lisätilaa muutamankymmentä senttiä. Kas kummaa, sieltä löytyivät myös kadonneet kengät.

Pikkueteisessämme oli ennen miniremppaa lattiasta kattoon yltävä kaksiovinen vaatekaappi, jonka toinen puoli oli kokonaan hyllyjä ja toisella puolella oli lyhyt vaatetanko. Kaappi oli epäkäytännöllinen ja teki pikkueteisestä ahtaan tuntuisen ja näköisen. Olimme pitkään miettineet, kuinka pienen eteisen voisi uudistaa kivemmaksi ja harkinneet myös vaatekaapin purkamista. Kun kaapin takaa löytyi lisäsenttejä huonetilaan, varmistui päätös siitä, että kaappi saisi lähteä. Työntouhuun kävimme lopulta syyskuun alussa ja remppa saatiin hoidettua muutamassa päivässä.

Ahdas pikkueteinen ennen muutosta. Ulko-ovesta sisään astuessa vasemmalla on seinä ja heti oikealla korkea vaatekaappi. Leuanvetotankoon nostettu säilytyslokerikko kuului kaapin sisään, mutta kuvaa ottaessa olimme jo tyhjentäneet osan kaapin kamoista ja lokerikko sattui tarttumaan hetkeksi tankoon. :D Lattiassa on alkuperäinen punaruskea maali. Maalaamattoman osan lattiaa rakensimme toissakeväänä. Lattian alla on eteisen vanhat puuportaat ajalta, jolloin sisäänkäynti on ollut muutaman porrasaskelman alempana.
Kaapin purkaminen oli suht nopea ja siisti homma, sillä sen sai irrotettua ja siirrettyä muutamassa osassa. Uuden paikan kaappi sai pihavajamme nurkasta. Porakonetta ja vasaraa sai heilutella hetken, kun irrottelimme seinään, lattiaan ja kattoon kiinnitettyä kakkoskakkosesta rakennettua kehikkoa, jonka varaan kaappi oli asennettu. Melko nopea homma kuitenkin sekin.

Koska pikkueteinen sekä hieman isompi eteisaula sijaitsevat taloon myöhemmin rakennetussa osassa, oli puretun vaatekaapin taakse jäänyt seinä entistä ulkoseinää. Olikin hauska huomata, ettei alkuperäistä puulaudoitusta oltu peitetty, vaan saimme pienellä siistimisellä ja maalaamisella siitä veikeän lautaseinän uudistettuun pikkueteiseen. Alkuperäinen puulattia oli onneksemme myös ehjä ja rakennettu koko pikkueteisen alueelle, joten sillekin riitti vain puhdistus ja maalaus. Katto ja sivuseinät sen sijaan piti kittailla ja hioa ennen maalaamista, sillä niissä oli vähän isompia jälkiä.

Pikkueteinen uudistuksen jälkeen. Pistorasia puuttuu vielä, joten sähköjohto kuljetetaan eteisaulan puolelta.
Halusimme pitää eteisen mahdollisimman avarana, joten säilytysratkaisuksi valittiin naulakollinen avohylly sekä avonainen kenkäteline. Huiveja, pipoja ja muuta pientä kamaa varten hommasimme lipaston. Kaikki kalusteet ovat Ikeasta. Tilavuuden lisäksi parasta eteisessä on Elina Järvisen suunnittelema, Eelovin valmistama Lintukoto-valaisin. Niin symppis!

Punaruskea lattia vaihtui lopulta harmaaksi. Sama sävy (Betolux Akva K499) löytyy eteisaulan lattian ruutukuviosta.
Ikean Tjusig-kenkähylly mahtui millin tarkasti omalle paikalleen.
Lisää säilytystilaa löytyy eteisaulasta, jossa on seinänaulakko sekä pystynaulakko. Kengät ovat piilossa vanhan puusohvan sisällä.
Karvakamujen kamat roikkuvat omissa naulakoissaan. Amadeus-kassi on kankaanpainantakurssin tuotos kouluajoilta.
Lautaseinä on talomme vanhaa ulkoseinää. Lintukoto-valaisin toivottaa vieraat tervetulleeksi Lintukotoomme. Ikean lipaston vetonupit haluan vaihtaa kivemmiksi, kun löydän sopivat.

Synttärikemuissa

maanantai 19. lokakuuta 2015
Vierailimme viime viikon lopulla veljeni perheen luona ja vietimme ihania synttärijuhlia. Sankarina oli tovi sitten kävelemään oppinut veljentyttöni ja synttärit olivat hänen ensimmäisensä. Sankari avasi itse ja ihmetteli suurella mielenkiinnolla jokaisen lahjapaketin, maistoi kaikkia äidin leipomia upeita herkkuja ja bailasi reippaana Ellan ja Aleksin tahtiin koko juhlien ajan. Vielä juhlien jälkeenkin riitti virtaa vipeltää eestaas ja ilmapalloilla oli mukava leikkiä seuraavanakin päivänä. Aivan mainio minityyppi ja nyt jo 1-vuotias! <3






Kemuissa oli tarjolla vaikka mitä maukkaita herkkuja kuten pizzaa, mokkapaloja, salaattia, nakkipiiloja, omenakanelitaskuja, Pätkis-täytekakkua ja riisipiirakoita munavoin kera. (Lasten)kemuja järkkääville suosittelen pienistä kuppikakkuvuoista tarjoiltuja Mars-riisimuronamuja, jotka ovat tosi hyviä ja yyberhelppoja tehdä. Ja hei, pohjaksi voi valita jonkin muunkin itselleen mieluisan suklaapatukan.

Mars-riisimuronamut:
75 g voita
6 Mars-suklaapatukkaa
n. 8 dl riisimuroja (tai oman maun mukaan)

Sulata kattilassa hämmentäen suklaapatukat ja voi. Sekoita joukkoon riisimurot. Jaa seos vuokiin ja anna jähmettyä viileässä.

Mars-riisimuronamut voi tarjoilla kuppikakkuvuoista tai ilman vuokia, jolloin ne kannattaa jäähdyttää irrallisina pikkunokareina leivinpaperin päällä. Extrasuklaisen version saa, jos sulattaa ennen viilennystä päälle maitosuklaata.

Vihkisormus ja sen symboliikka

tiistai 29. syyskuuta 2015
Omat vihkisormuksemme. Kuva on miehen ottama.

Korumuotoilija kun olen, ei liene vaikea arvata, että avioliittoon astuessa itselleni mieluisin ja ehkä tärkein hankinta oli vihkisormus. Pidän siitä, kuinka sormus on säilynyt sitoutumisen merkkinä jo vuosisatoja. Ensimmäisenä tätä symbolia käyttivät roomalaiset ja juutalaiset. Kristittyjen mukana sormus kihlauksen merkkinä kulkeutui eri maihin 800-luvulla. Sormusten käyttötapa ja symboliikka on kuitenkin muuttunut aikojen saatossa ja eri maissa ja kulttuureissa materiaalit, sormusten muotoilu ja niistä löytyvät symbolit ja jopa sormusten määrä kihlauksen ja avioliiton merkkinä vaihtelee. Suomessa ja Ruotsissa avioituneet naiset käyttävät perinteisesti kihla- sekä vihkisormusta, miehillä sormuksia on useimmiten vain yksi.

Meillä ei ennestään ollut kihlasormuksia muutamastakin eri syystä. Ensinnäkään kihlautumisellemme (joka meille tarkoitti sopimusta naimisiinmenosta) ei ollut olemassa varsinaista päivää, vaan päätös vain on muotoutunut hiljalleen suhteemme aikana. Toisekseen en ollut osannut päättää, millaiset sormukset haluaisin, joten niitä ei oltu suunniteltu tai hankittu ennakkoon odottamaan sopivaa hetkeä, että mies saisi kosia näyttävästi kera sormuksen. Hah. Kolmanneksi tehtyämme lopullisen päätöksen yllätyshäiden järjestämisestä ei olisi ollut järkeä pujottaa kihlasormuksia sormiin ennen hääjuhlaa, koska muuten vieraiden olisi ollut liian helppoa arvata juhlan luonne. Eli täysillä salailua loppuun saakka. ;)

Perinteitä kunnioittaen halusin kuitenkin saada sormeeni kaksi sormusta, sekä kihlausta että avioliittoa symboloimaan, mutta koska molemmat sormukset pujotettaisiin sormiin samana päivänä, antoi se muotoilulle sellaisen mukavan ja harvinaisen vapauden, että sormukset saattoivat olla toisissaan kiinni. Minulla oli ennestään kollegani Päivi Keski-Pompun suunnittelema ja valmistama kaunis hopeinen solmusormus (nimeltään Ote), joka on ollut lempparisormukseni jo pitkän aikaa. Siitä saimme idean omiinkin sormuksiimme. Solmut ovat perinteinen symboli vihkisormuksissa ja toisiinsa kietoutuneita, rakkaudensolmun muodostavia sormuspareja onkin nähty monet kerrat. Tätä perinteistä symboliikkaa lainaten loimme omat rakkaudensolmut ja niistä sormuksemme.

Kihla-vihkisormusyhdistelmämme koostuu kahdesta kahdeksikkosolmun muodostavasta sormuksesta. Kaksi kahdeksikkoa kuvaa hääpäiväämme (8.8.), mutta se kuvaa myös kahta ikuisuuden symbolia (∞). Näin sormuksissamme kietoutuu kaksi ikuisuutta yhteen. Vaikka sormukset ovat toisissaan kiinni solmukohdasta, ei niitä ole juotettu yhteen, vaan ne heiluvat vapaasti. Tämä merkitsee kahta itsenäistä ihmistä. Toinen sormuksista on sileä ja toinen köysimäinen, mikä on sekä tyyliseikka että viittaus siihen, että olemme ihmisinä kaksi erillistä persoonaa. Sitä, kumpi sormus on kumpi, ovat muutamat kysyneet, emmekä osaa siihen vastata. Ehkä se riippuu päivästä ja mielentilasta. ;D

Halusimme kummallekin samanlaiset sormukset ja suunnittelimmekin ne yhdessä. Erona kuitenkin on, että oma sormukseni on sileä ja kiiltävä, kun taas miehen sormus tummennettu ja pinnaltaan raffimpi, kolhittu ja näin miehekkäämpi. Sormusten materiaali on hopea, mikä on lempijalometallini. Koska sormusten rungot ovat lankamaiset ja näin melko ohuet, ei niihin ollut mahdollista kaivertaa. Kaiverrus ei kuitenkaan ollut kummankaan mielestä edes tarpeen, sillä oletamme muistavamme, kenen kanssa olemme avioituneet ja unohduksen iskiessä hääpäivä löytyy näppärästi sormusten muodosta. Vuosikin on helposti viidellä jaollinen, joten yritämme pitää senkin mielessä. :D

Koska uskomuksen mukaan tuottaa huonoa onnea valmistaa itse oma vihkisormuksensa, pyysin apuun kollegani Carina Blomqvistin. Hänelle siis kuuluu kiitos sormusten olemassaolosta, sillä hän ja kollegansa Juha Loikala taikoivat suunnitelmamme materiaaliin. Kiitos vielä Carina näistä elämämme tärkeimmistä koruista! <3

DIY - Kirjahylly vanerilaatikoista

sunnuntai 20. syyskuuta 2015

Hiljaa hyvä hylly tulee. Tämän hyllyn kanssa meni kaksi vuotta, mikä on jopa minun mittapuullani aika hyvän mittainen diy-projekti. :D Jotenkin tämä vain jäi silloin syksyllä 2013 (jolloin asiasta ensi kertaa kirjoitin) muuton ja rempan ja kaiken muun jalkoihin ja muistin keskeneräisen projektin vasta tänä kesänä häätarvikkeita kasaillessamme.

Teetätimme pari vuotta sitten Toivalan puussa tarvikkeet viiteen 30x30x30cm vanerilaatikkoon, joista olin suunnitellut kirjahyllyn yläkerran alkoviimme. Emme kuitenkaan syystä tai toisesta naputelleet ja maalanneet kaikkia laatikoita tuolloin valmiiksi, vaan osa levyistä jäi varastoon odottamaan. Tänä kesänä tarvitsimme piknik-teemaisiin yllätyshäihimme pikkupöydät kullekin peitolle, ja painavat vanerilaatikot olivat tarkoitukseen täydelliset. Kyljelleen käännettyinä kunkin kuution sisään mahtui vielä mukavasti muutama huopa, joihin vieraat saivat kääriytyä illan viiletessä.

Hyllyä varten hommatut laatikot naputeltiin siis valmiiksi tänä kesänä ja häiden väriteeman mukaisesti niistä tuli valkoiset ja sisältä turkoosit sekä roosat, vaikka alkuperäinen idea olikin vaaleanharmaa. Nyt laatikot ovat päässeet niille suunniteltuun käyttötarkoitukseensa ja kivastihan ne toimivat. Tämän hyllyn hauskuus on muunneltavuus, sillä laatikot ovat irrallisia ja näin hyllyn voi kasata monella eri tapaa.






8.8. - puutarhapiknikistä yllätyshäiksi

maanantai 14. syyskuuta 2015



Kun on meistä kyse, ei yllätyskihlajaisiksi muuttunut puutarhajuhla ollut kaikille läheisillemme mikään valtava yllätys (osalle ei yllätys lainkaan), mutta kun aloimme kysellä pappia yleisön joukosta, oli suurin osa vieraista todellakin yllätetty. Myös liikutuksen kyyneleitä oli nähtävissä useissa silmissä, mitä nyt omilta kyynelsilmiltäni erotin siinä rakkaidemme edessä miehen kanssa käsikkäin seisoessamme. Pyysimme tässä vaiheessa yleisöstä astumaan esiin papin lisäksi kaksi muuta tärkeää ihmistä, jotka tiesivät suunnitelman ennakkoon, eli kaason ja bestmanin. Yhdessä siirryimme hetkeksi sisätiloihin vaatteiden vaihtoon, kun perhe ja ystävät jäivät pyyhkimään silmiään ja valmistautumaan huvimajassa suoritettavaan vihkimiseen.


Astelimme papin eteen pihan poikki avojaloin ja taustalla soi Scandinavian Music Groupin Ilman sinua olen lyijyä -sävelet. Läheiset olivat asettuneet huvimajan ulkopuolelle ja minua jännitti katsoa heitä, sillä yritin olla kyynelehtimättä. Pappi, joka on ystävämme, puhui todella kauniisti ja vaikka puheeseen poimitut asiat olivatkin itsemme hänelle aiemmin kertomiamme, tuntuivat ne saavan paljon suuremman merkityksen siinä kaikkien edessä ääneen lausuttuina. Ajattelin vain, kuinka onnekas olenkaan seisoessani tässä nyt tämän miehen rinnalla. Silmäkulmia jouduin pyyhkimään myös silloin, kun kaasoni puhui, ja kun pappi pyysi meidät yllätten kääntymään perheeseemme ja ystäviimme päin. En varmasti koskaan unohda tuota hetkeä, kun katsoimme käsi kädessä seisten, yhtenä elämämme liikuttavimpana hetkenä, niitä kaikkia meille rakkaimpia ihmisiä.








Kun olimme tahtoneet ja vaihtaneet sormukset sekä suudelmat, astelimme takaisin alapihalle Rajaton-yhtyeen Me kuljemme kaikki kuin sumussa -kappaleen tahtiin ja juhlat pääsivät alkamaan. Ensin tosin otettiin vielä halauskierros, jossa myös vuodatettiin päivän viimeiset liikutuksen kyyneleet. Välillä itseäkin huvittaa olla tällainen herkkis, vaikka niin on moni läheisistämmekin ja onhan se toisaalta aika ihanaa.



Juhlat sujuivat rennosti syöden ja juoden, jutustellen, musiikkia kuunnellen, kuvia ottaen, nauraen ja nauttien. Ainoa perinteinen hääohjelmanumero oli yleisön yllytyksestä hääkakun leikkaus jalalla polkaisten, jonka allekirjoittanut voitti, pienellä huijaamisella tosin. Olkoon siis sovittu, että kaapin paikka taloudessamme määräytyy jatkossakin yhdessä keskustellen, ei kummankaan komentamana.

Muonituksesta vastasi bestman, joka on supertaitavana kokkina häärinyt keittiössä monissa muissakin juhlissamme.





Meille arvokkain lahja oli saada viettää ikimuistoiset juhlat rakkaidemme kanssa, mutta koska kyse oli häistä, ja vielä yllätys-sellaisista, piti vieraille toki järjestää pientä jäynää. Toisena ohjelmanumerona olikin häälahja-arpojen avaus ja odotammekin jännityksellä, kuinka läheisemme lunastavat omien arpojensa voitot seuraavan vuoden aikana. Pari hauskaa suoritusta olemme jo nähneet. :)

Pyysimme kutakin perhettä ottamaan lasipurkista oman lahja-arvan, jossa esitimme yhden häälahjatoiveen. Oli hupaisaa katsoa epäileviä katseita vieraiden kasvoilta, olisihan se aika noloa kieltäytyä ostamasta hääparille uutta autoa, jos lahja-arvassa nyt sattuisikin niin lukemaan. Todellisuudessa arvoissa lukeneet ”palkinnot” olivat enimmäkseen lupauksia viettää yhteistä aikaa tai ostaa hääparille pieni muisto, sillä arvoissa luki muun muassa: vie hääpari elokuviin, kirjoita hääparille kirje, osta arpa hääparille, Kutsu itsesi/perheesi kylään hääparin luokse, tee porukkalotto hääparin kanssa, vie hääpari pelaamaan sulkkista/minigolfia, tee hääparille pizzaa, osta hääparille sukat (oudot), kutsu itsesi/perheesi saunomaan hääparin luokse, osta hääparille kirja ja kokkaa hääparille.

kaason ja bestmanin kanssa <3



Illalla yhdentoista aikaan onnistuimme vielä kerran yllättämään juhlaporukan, kun kotikadultamme alkoi kuulua hevosen kavioiden kopsetta. Hääkärrymme (kirjaimellisesti) oli täten saapunut ja meidän oli aika jättää ihanat juhlat taaksemme. Romanttisesta kyydityksestä hääyön viettoon hotellille vastasi siis vossikka. Siinä hämärässä ja lämpimässä elokuun illassa vossikan kyydissä kainalokkain istuen ihastelimme täydellistä päivää ja toisiamme. Toivon tuon onnentunteen kulkevan mukanamme ikuisesti.


kuvat Petra Tiihonen, Alias Studiot