Image Slider

Mutta mitä tapahtui soodataikinalinnuille?

tiistai 13. joulukuuta 2016

Minulla oli marraskuun alkupuolella hieman surkuhupaisa soodataikinakokeilu. Yritin tuolloin askarrella söpöjä lintuja vauvan mobilea varten. Kovasta keskittymisestä ja ohjeiden seuraamisesta huolimatta taikinan ja leipomisen kanssa tuli aika paljon ongelmia ja lopulta sain kasaan vain yhdeksän melkein onnistunutta pikkulintua. Tuolloin en ollut varma, ovatko linnut käyttökelpoisia laisinkaan ja jätin ne muutamaksi viikoksi pöydänkulmalle odottelemaan.

Katseltuani lintuja päivittäin viikkojen ajan aloin vihdoin heltyä ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Rupesin siis taas askarteluhommiin, enhän vielä tiennyt, mitä tuleman pitää…

Kun pyörittelin lintuja käsissäni, huomasin, että joidenkin kuvioitu pinta murenee melko helposti sormilla hangatessa. Arvelin ensin, että ongelma koskee vain selvästi pinnaltaan lohkeilleita lintuja ja testasinkin, kuinka perusteellista mureneminen näiden kohdalla on. Pienen pyörittelyn jälkeen kävi selväksi, että koko kuvioitu osuus irtoaa puolen millin paksuudelta, eikä siihen edes tarvitse voimaa. Kokeilin hankaamista myös pinnaltaan ehjemmän näköisiin lintuihin ja kas, sama juttu. Kuviot tippuivat joka ikisen linnun pinnasta pienen pieninä murusina. Positiivista oli, että murenevan pinnan alta paljastui huomattavasti kiinteämmän oloinen pinta, mutta nyt monet linnuista näyttivät siltä, kuin olisin yrittänyt tehdä niihin kuvioita appelsiinilla. Osassa kuviointi säilyi kuorinnan jälkeen yllättävän selkeänä.

Tässä vaiheessa aloin miettiä, jaksanko vielä nähdä vaivaa ja kokeilla viimeistä oljenkortta, hiomapaperia. Sillä lintuihin olisi voinut saada uuden tasaisen pinnan ja olisin voinut maalata linnut mobilea varten. Päätin kuitenkin jättää ajatuksen taas hautumaan ja hyvä niin, sillä pari päivää mietittyäni keksin lintumobileen uuden idean ja epäonniset soodataikinalinnutkin löysivät uudet kotinsa. Nyt ne asustavat huushollistamme löytyvissä kolmessa tekomuratissa ja ovat ihan tyytyväisiä - kuten minäkin.



Oi kuusipuu!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Nyt kun koristeet on väsätty ja kuusi kasattu, oli aika kaivella kaapista loputkin koristeet ja pukea valkoinen överikuusemme juhla-asuun. Kuusessa ei tänäkään vuonna ole valoja, koska valkoisen ja hopean kimallus on mielestäni tarpeeksi bling. Hauskimpia kaikista koristeista ovat ehkä vanhanaikaiset kuusenkynttilät nipsuineen. Rakkaimpia tällä kertaa ovat mummon virkkaamat lumihiutaleet. Latvatähden virkaa toimittaa ei ehkä visuaalisesti kaunein tähtönen, mutta sitäkin tärkeämpi, onhan sama tähti koristanut tuoksuvia aitoja kuusia lapsuuteni jouluissa.





Riemu-joulukoriste, Lumoava. Design Eelis Aleksi.

Joka vuosi hassu valkoinen kuusemme on myös saanut oksilleen jonkin uuden koristeen ja tänä vuonna uutuuden virkaa toimittaa Lumoavan Riemu, joka on Eelis Aleksin suunnittelema. Ulkonakin on tuprutellut viimepäivinä reilusti lunta, joten fiilis on aikalailla koristeen runon mukainen:

Ikkunasta katson, hiutaleita leijaa,
luontoäiti omiaan lumen alla heijaa
Aattoon saakka lasken, kuinka onkaan öitä,
sitä ennen hoidettava jouluisia töitä
Siispä koko porukalla toimeen tarttukaamme,
jouluaatto ansaitusti yhdes riemuitkaamme 

Onneksi tosin mitään jouluvalmistelukiirettä ei ole, mutta sopivasti pikkupuuhastelua kuitenkin. Aaton sijaan ajatukset tähtäävät kuitenkin enemmän tulevaan synnytykseen, kun laskettuaika häämöttää enää parin viikon päässä. Kumpi lie ehtii ensin, jouluaatto vai vauva…

Ps. Tänä vuonna Lumoavan joulukoristeen myynnillä tuetaan Hope Ry:n toimintaa. Tarjolla on teräksen sekä punakullan värinen koriste valkoisella sekä punaisella nauhalla (sh. 29€).

Silkkipaperiviuhkat joulukuuseen

maanantai 5. joulukuuta 2016

Koska joulun alla kuuluu näperrellä jotain pientä ja joulukuusikin on jo nostettu nurkkaan koristuksia odottamaan, oli tänään joulukoristeiden askartelupäivä. Mieleni teki tehdä jotain hyvin simppeliä kaapista löytyvistä tarvikkeista, joten päätin väsätä perinteisiä pyöreitä silkkipaperiviuhkoja.

Intoilin aloittamista niin, etten edes ohjetta googlettanut, joten tarvitsin alkuun pari kokeiluversiota, että sain juonesta kiinni. Lyhykäisyydessään koristeen idea on leikata paperista suorakaide (hyväksi sivujen pituudeksi osoittautui suhde 1:3), taitella paperi haitariksi, sitoa keskeltä langalla ja avata haitari molempiin suuntiin pyöreäksi viuhkaksi. Haitarin päädyt voi kiinnittää teipillä tai liimalla. Itse liimasin päädyt parin millin leveydeltä, jotta sain ripustuslangan nätisti piiloon.

Mitat omille koristeilleni:
- silkkipaperi 85x250mm
- 17 taitosta, kukin n.10mm leveä (viimeisestä taitoksesta mahdollisesti jäävän ylimääräisen palan voi leikata pois)
- 30 mm pitkä lanka solmimiseen/ripustamiseen

Taittele silkkipaperi haitariksi.

Sido keskikohta langalla ja tee langasta samalla ripustuslenkki.

Avaa viuhka ympyräksi. Liimaa (tai teippaa) viuhkan avonainen reuna. Lanka kannattaa liimata samalla reunan sisään.

Koristeista voi versioida myös pitsisiä lumihiutaleita leikkaamalla pieniä koloja haitarin reunoihin ennen viuhkaksi avaamista.