Naiset ovat havitelleet kaarevia ripsiä vuosikymmeniä. Ensimmäinen härveli tähän tarkoitukseen kehitettiinkin jo 20-30-luvulla. Sittemmin kihartimet ovat yleistyneet, kehittyneet ja yksinkertaistuneet. Valikoimaa löytyy niin mekaanisesti kääntävistä kuin lämmölläkin toimivista taivuttimista.
Kuulun itse ryhmään, jolla on vaaleahkot ripset, jotka itsepintaisesti sojottavat alaspäin ja kääntyvät taivuttimellakin vain oman mielensä mukaan, eivät suinkaan niin kuin minä haluaisin. Tämän ongelman ratkaisin viime vuonna ottamalla ripsipidennykset, joita pidinkin yhtä soittoa noin puolen vuoden ajan. Päätin luopua pidennyksistä talven ajaksi, jotta ripset saavat levätä ja jotta pääsen pitkästä aikaa meikkaamaan kunnolla. (Meikkaaminen pidennysten kanssa onnistuu, mutta voi sitä meikinpuhdistuksen hankaluuden tuottamaa tuskaa..turhan työlästä minulle!) Ajattelin silloin, että otan uudet pidennykset taas kesää vasten, mutta nyt suven saavuttua päätin kuitenkin toisin. Haluan pystyä käyttämään näyttäviä silmämeikkejä, hankaamaan silmiäni, kun niitä kutittaa ja nukkumaan naamallani ilman pelkoa, että aamulla kauniit ripset ovat muisto vain.
Jotain näille tikkusuorille vaaleanruskeille räpsyttimille oli kuitenkin tehtävä, jotta kesän meikkirutiinit helpottuvat tai voivat jäädä kokonaan väliin, jos laiskottaa. Muistelin, kuinka yläasteaikaan jotkin kaverini kävivät värjäyttämässä ja kiharruttamassa ripsiään ennen ulkomaanreissuja, jottei reissussa tarvitsisi meikata. Silloin pidin opertaatiota hullun hommana (poikatyttö kun olin;), mutta nyt halusin selvittää, olisiko tämä ratkaisu omaan ripsiongelmaani.
Googlailin netistä kuvia ja tietoa ripsien kestovärjäämisestä sekä permanentista ja sain todeta, että toisin kuin pidennyskuvia, löytyy ripsipermanenteista yllättävän vähän kuvamateriaalia enää tällä vuosikymmenellä. Syynä on, että pidennykset ovat jyränneet vanhemman kaunistautumistavan lähes tyystin, eikä operaatiota kuulemma enää välttämättä edes opeteta kosmetologikouluissa. Päätin kuitenkin antaa toimenpiteelle mahdollisuuden. Eilen marssinkin Beauty Zoneen, jossa annoin räpsyttimeni kosmetologin käsiteltäviksi.
Koko operaatioon kului tunti ja 15 minuuttia, kun ripseni käänneltiin kahden puolan päälle liiman avulla, käsiteltiin permanenttiaineella ja puolien poiston päätteeksi vielä värjättiin kestovärillä. Kun kurkkasin käsittelyn jälkeen peiliin, sieltä tuijottivat vastaan huomattavasti naisellisemmat siniharmaat silmät. Olin yllättynyt lopputuloksen näyttävyydestä, vaikkei se suinkaan pidennyksille vertoja vedä. Kuitenkin meikkaaminen helpottuu, kun katse on valmiiksi auki, eikä ripsarin levittäminen taivuttamisen jälkeen saa enää ripsiä suoristumaan.
|
Ripsipermanentti ja kestovärjäys, Beauty Zone Kuopio. Ripsiväri L'ORÉAL Volume Million Lashes (Ei ole muuten suosikkini, mutta toimii ihan ok.) |
Aivan ilmaista hupia ei ripsipermanenttikaan ole (vaikkakin edullinen laadukkaimpiin pidennyksiin verrattuna), sillä operaatio kouraisi kukkarosta n.70€. Varmasti edullisemminkin toimenpiteen saisi teetettyä, mutta kannattaa aina muistaa, että kympin parin enemmän pulittaminen ammattilaisen käsittelyyn tulee aina lopulta edullisemmaksi, helpommaksi ja turvallisemmaksi kuin halvalla huonon työn teettäminen! Kauhutarinoita poltetuista ja päin prinkkalaa käännetyistä ripsistä kun kuulee edelleen, vaikka operaatio onkin pidennysten myötä harvinaistunut.
Ps. Yllä on epävakain käsin kännykällä napatut kuvat silmäripsistäni luonnollisina sekä käsittelyn jälkeen ilman ja kera ripsivärin. Kuten huomaatte, muutoksen näkee kyllä. Kun olen päässyt vaiheeseen, jossa permanentti alkaa hävitä ripsistä (n. 4-6 vkon päästä), teen päätöksen, onko operaatio tullut jäädäkseen, vai jääkö tämä vain kesäluksusteluksi.