Today's today

Image Slider

Pieni suuri juhla

perjantai 24. helmikuuta 2017
Tämä päivä menee juhlavalmistelujen merkeissä ja huominen juhliessa, kun vietämme pikkutyttömme ristiäisiä. Juhlat pidämme kotona parinkymmenen hengen voimin. Juhlien järkkäämistä koristeiden ja kattauksen puolesta helpottaa kummasti, kun kaupungista löytyy Confetti-kauppa ja iso osa (tarjoilu)astioista löytyy omasta takaa häidemme jäljiltä.

Vaikka kantoliina on osoittautunut näppäräksi keksinnöksi vauvan kanssa, on mukavaa, että mummi on luvannut tulla tänään pikkuneidin seuraksi. Nousee äidin siivoustehokkuus kummasti, kun ei ole tekosyytä pysähtyä joka välissä seurustelemaan pikkumurun kanssa. :P




Äiti

torstai 23. helmikuuta 2017
rv 36 / vauva 3vko 6pv
23.12.2016 tapahtui jotain niin käsittämättömän upeaa ja koko loppuelämäni mullistavaa, että vieläkin on välillä vaikeaa uskoa tätä todeksi. Minusta tuli ÄITI. Reilut pari vuotta kestänyt odotuksemme palkittiin uskomattoman suloisella, terveellä tyttövauvalla. Kokoa pienellä lahjalla oli syntyessään 3900g ja 50cm.

Nyt tasan kaksi kuukautta synnytyksen jälkeen on outoa ajatella elämää ennen vauvaa, koska tuntuu, että hän olisi ollut meillä aina. Myös raskausaika tuntuu hämmentävän kaukaiselta, vaikka vasta tovi sitten valittelin valtavalta tuntuneen vatsan aiheuttamia kipuja. Myös muutamiakin kommervenkkejä sisältäneen synnytyksen muistot ovat jo kultautuneet ja vielä jokunen viikko sitten iäisyydeltä tuntunut toipumisaika alkaa unohtua.

yhden päivän iässä
3vko  6pv
Jos oikein pysähdyn ajattelemaan, millaisen matkan olemme kulkeneet yhdessä mieheni kanssa ja minne saakka nyt päässeet, liikutun kyyneliin...vaikka nythän se huikein reissu vasta alkaa. <3

Mutta mitä tapahtui soodataikinalinnuille?

tiistai 13. joulukuuta 2016

Minulla oli marraskuun alkupuolella hieman surkuhupaisa soodataikinakokeilu. Yritin tuolloin askarrella söpöjä lintuja vauvan mobilea varten. Kovasta keskittymisestä ja ohjeiden seuraamisesta huolimatta taikinan ja leipomisen kanssa tuli aika paljon ongelmia ja lopulta sain kasaan vain yhdeksän melkein onnistunutta pikkulintua. Tuolloin en ollut varma, ovatko linnut käyttökelpoisia laisinkaan ja jätin ne muutamaksi viikoksi pöydänkulmalle odottelemaan.

Katseltuani lintuja päivittäin viikkojen ajan aloin vihdoin heltyä ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Rupesin siis taas askarteluhommiin, enhän vielä tiennyt, mitä tuleman pitää…

Kun pyörittelin lintuja käsissäni, huomasin, että joidenkin kuvioitu pinta murenee melko helposti sormilla hangatessa. Arvelin ensin, että ongelma koskee vain selvästi pinnaltaan lohkeilleita lintuja ja testasinkin, kuinka perusteellista mureneminen näiden kohdalla on. Pienen pyörittelyn jälkeen kävi selväksi, että koko kuvioitu osuus irtoaa puolen millin paksuudelta, eikä siihen edes tarvitse voimaa. Kokeilin hankaamista myös pinnaltaan ehjemmän näköisiin lintuihin ja kas, sama juttu. Kuviot tippuivat joka ikisen linnun pinnasta pienen pieninä murusina. Positiivista oli, että murenevan pinnan alta paljastui huomattavasti kiinteämmän oloinen pinta, mutta nyt monet linnuista näyttivät siltä, kuin olisin yrittänyt tehdä niihin kuvioita appelsiinilla. Osassa kuviointi säilyi kuorinnan jälkeen yllättävän selkeänä.

Tässä vaiheessa aloin miettiä, jaksanko vielä nähdä vaivaa ja kokeilla viimeistä oljenkortta, hiomapaperia. Sillä lintuihin olisi voinut saada uuden tasaisen pinnan ja olisin voinut maalata linnut mobilea varten. Päätin kuitenkin jättää ajatuksen taas hautumaan ja hyvä niin, sillä pari päivää mietittyäni keksin lintumobileen uuden idean ja epäonniset soodataikinalinnutkin löysivät uudet kotinsa. Nyt ne asustavat huushollistamme löytyvissä kolmessa tekomuratissa ja ovat ihan tyytyväisiä - kuten minäkin.



Oi kuusipuu!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Nyt kun koristeet on väsätty ja kuusi kasattu, oli aika kaivella kaapista loputkin koristeet ja pukea valkoinen överikuusemme juhla-asuun. Kuusessa ei tänäkään vuonna ole valoja, koska valkoisen ja hopean kimallus on mielestäni tarpeeksi bling. Hauskimpia kaikista koristeista ovat ehkä vanhanaikaiset kuusenkynttilät nipsuineen. Rakkaimpia tällä kertaa ovat mummon virkkaamat lumihiutaleet. Latvatähden virkaa toimittaa ei ehkä visuaalisesti kaunein tähtönen, mutta sitäkin tärkeämpi, onhan sama tähti koristanut tuoksuvia aitoja kuusia lapsuuteni jouluissa.





Riemu-joulukoriste, Lumoava. Design Eelis Aleksi.

Joka vuosi hassu valkoinen kuusemme on myös saanut oksilleen jonkin uuden koristeen ja tänä vuonna uutuuden virkaa toimittaa Lumoavan Riemu, joka on Eelis Aleksin suunnittelema. Ulkonakin on tuprutellut viimepäivinä reilusti lunta, joten fiilis on aikalailla koristeen runon mukainen:

Ikkunasta katson, hiutaleita leijaa,
luontoäiti omiaan lumen alla heijaa
Aattoon saakka lasken, kuinka onkaan öitä,
sitä ennen hoidettava jouluisia töitä
Siispä koko porukalla toimeen tarttukaamme,
jouluaatto ansaitusti yhdes riemuitkaamme 

Onneksi tosin mitään jouluvalmistelukiirettä ei ole, mutta sopivasti pikkupuuhastelua kuitenkin. Aaton sijaan ajatukset tähtäävät kuitenkin enemmän tulevaan synnytykseen, kun laskettuaika häämöttää enää parin viikon päässä. Kumpi lie ehtii ensin, jouluaatto vai vauva…

Ps. Tänä vuonna Lumoavan joulukoristeen myynnillä tuetaan Hope Ry:n toimintaa. Tarjolla on teräksen sekä punakullan värinen koriste valkoisella sekä punaisella nauhalla (sh. 29€).

Silkkipaperiviuhkat joulukuuseen

maanantai 5. joulukuuta 2016

Koska joulun alla kuuluu näperrellä jotain pientä ja joulukuusikin on jo nostettu nurkkaan koristuksia odottamaan, oli tänään joulukoristeiden askartelupäivä. Mieleni teki tehdä jotain hyvin simppeliä kaapista löytyvistä tarvikkeista, joten päätin väsätä perinteisiä pyöreitä silkkipaperiviuhkoja.

Intoilin aloittamista niin, etten edes ohjetta googlettanut, joten tarvitsin alkuun pari kokeiluversiota, että sain juonesta kiinni. Lyhykäisyydessään koristeen idea on leikata paperista suorakaide (hyväksi sivujen pituudeksi osoittautui suhde 1:3), taitella paperi haitariksi, sitoa keskeltä langalla ja avata haitari molempiin suuntiin pyöreäksi viuhkaksi. Haitarin päädyt voi kiinnittää teipillä tai liimalla. Itse liimasin päädyt parin millin leveydeltä, jotta sain ripustuslangan nätisti piiloon.

Mitat omille koristeilleni:
- silkkipaperi 85x250mm
- 17 taitosta, kukin n.10mm leveä (viimeisestä taitoksesta mahdollisesti jäävän ylimääräisen palan voi leikata pois)
- 30 mm pitkä lanka solmimiseen/ripustamiseen

Taittele silkkipaperi haitariksi.

Sido keskikohta langalla ja tee langasta samalla ripustuslenkki.

Avaa viuhka ympyräksi. Liimaa (tai teippaa) viuhkan avonainen reuna. Lanka kannattaa liimata samalla reunan sisään.

Koristeista voi versioida myös pitsisiä lumihiutaleita leikkaamalla pieniä koloja haitarin reunoihin ennen viuhkaksi avaamista.

Yllätys!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Mies kiirehti aamupäivällä palaveriin ja hoputti minuakin, ”Nousehan nyt ylös, eikö sinulla ollut hommia tänään”. Istuskelin vielä sängyssä puhelimesta lehteä selaillen ja ihmettelin mielessäni, mitä se nyt sunnuntaina noin hoputtaa. Nousin ylös sanoakseni heipat eteisessä ja miehen kadotessa ulko-ovesta tallustin alakertaan. Samalla sekunnilla eteisestä kuului kolinaa ja toinen koiristamme sai vahtihaukkuhepulin. Komensin koiraa alakerrasta käsin ja huusin miehelle, että sanoisi koiralle jotain. Lopulta oli kurkattava eteiseen, kun vastausta ei kuulunut ja koira jatkoi haukkuaan. Muttei siellä miestä näkynyt, vaan kaksi yllätysvierailulle saapunutta hymyilevää ystävääni tarjottavia ja lahjoja sylissään. Häkellyin!

Ihanat ystävät olivat järjestäneet minulle ja mahalle aivan huipun sunnuntaibrunssin, joka oli katettu pöytään sillä välin, kun hämilläni häärin pikapikaa omat aamutouhuni. (Selvisi, miksi mies hoputti minua nousemaan ylös ja miksi hänellä oli muka palaveri sunnuntaina. Kyllä minäkin kaiken uskon. :D) Tämä sunnuntai käynnistyi siis herkkuruokien, ihanien lahjojen ja loistavan seuran merkeissä äiti- ja vauvajuttuja höpötellen. Eikä minulla ollut pienintäkään hajua koko jutusta! Kiitos ystävät! <3

Ihanaa ajatella, että vuosikausien ystävyyden jälkeen tänään kotonani kilisteli alkumaljoja 2000-luvun teinien sijaan kolme vähän vanhempaa ja tietysti hirveän paljon viisaampaa :D äiti-ihmistä. Yksi kahden pienen lapsen kokemuksella ja kaksi mahankasvattajaa, sillä toinen ystävistä tulee mahansa kanssa ihan pian perässä. Mahtavaa!





Aivan superit yllätyslahjat! Puolipotkuhousut, pipo sekä tuttinauha ovat vieläpä taitavan ystävän omaa käsialaa!