Today's today

Image Slider

Mutta mitä tapahtui soodataikinalinnuille?

tiistai 13. joulukuuta 2016

Minulla oli marraskuun alkupuolella hieman surkuhupaisa soodataikinakokeilu. Yritin tuolloin askarrella söpöjä lintuja vauvan mobilea varten. Kovasta keskittymisestä ja ohjeiden seuraamisesta huolimatta taikinan ja leipomisen kanssa tuli aika paljon ongelmia ja lopulta sain kasaan vain yhdeksän melkein onnistunutta pikkulintua. Tuolloin en ollut varma, ovatko linnut käyttökelpoisia laisinkaan ja jätin ne muutamaksi viikoksi pöydänkulmalle odottelemaan.

Katseltuani lintuja päivittäin viikkojen ajan aloin vihdoin heltyä ja päätin antaa niille mahdollisuuden. Rupesin siis taas askarteluhommiin, enhän vielä tiennyt, mitä tuleman pitää…

Kun pyörittelin lintuja käsissäni, huomasin, että joidenkin kuvioitu pinta murenee melko helposti sormilla hangatessa. Arvelin ensin, että ongelma koskee vain selvästi pinnaltaan lohkeilleita lintuja ja testasinkin, kuinka perusteellista mureneminen näiden kohdalla on. Pienen pyörittelyn jälkeen kävi selväksi, että koko kuvioitu osuus irtoaa puolen millin paksuudelta, eikä siihen edes tarvitse voimaa. Kokeilin hankaamista myös pinnaltaan ehjemmän näköisiin lintuihin ja kas, sama juttu. Kuviot tippuivat joka ikisen linnun pinnasta pienen pieninä murusina. Positiivista oli, että murenevan pinnan alta paljastui huomattavasti kiinteämmän oloinen pinta, mutta nyt monet linnuista näyttivät siltä, kuin olisin yrittänyt tehdä niihin kuvioita appelsiinilla. Osassa kuviointi säilyi kuorinnan jälkeen yllättävän selkeänä.

Tässä vaiheessa aloin miettiä, jaksanko vielä nähdä vaivaa ja kokeilla viimeistä oljenkortta, hiomapaperia. Sillä lintuihin olisi voinut saada uuden tasaisen pinnan ja olisin voinut maalata linnut mobilea varten. Päätin kuitenkin jättää ajatuksen taas hautumaan ja hyvä niin, sillä pari päivää mietittyäni keksin lintumobileen uuden idean ja epäonniset soodataikinalinnutkin löysivät uudet kotinsa. Nyt ne asustavat huushollistamme löytyvissä kolmessa tekomuratissa ja ovat ihan tyytyväisiä - kuten minäkin.



Oi kuusipuu!

tiistai 6. joulukuuta 2016

Nyt kun koristeet on väsätty ja kuusi kasattu, oli aika kaivella kaapista loputkin koristeet ja pukea valkoinen överikuusemme juhla-asuun. Kuusessa ei tänäkään vuonna ole valoja, koska valkoisen ja hopean kimallus on mielestäni tarpeeksi bling. Hauskimpia kaikista koristeista ovat ehkä vanhanaikaiset kuusenkynttilät nipsuineen. Rakkaimpia tällä kertaa ovat mummon virkkaamat lumihiutaleet. Latvatähden virkaa toimittaa ei ehkä visuaalisesti kaunein tähtönen, mutta sitäkin tärkeämpi, onhan sama tähti koristanut tuoksuvia aitoja kuusia lapsuuteni jouluissa.





Riemu-joulukoriste, Lumoava. Design Eelis Aleksi.

Joka vuosi hassu valkoinen kuusemme on myös saanut oksilleen jonkin uuden koristeen ja tänä vuonna uutuuden virkaa toimittaa Lumoavan Riemu, joka on Eelis Aleksin suunnittelema. Ulkonakin on tuprutellut viimepäivinä reilusti lunta, joten fiilis on aikalailla koristeen runon mukainen:

Ikkunasta katson, hiutaleita leijaa,
luontoäiti omiaan lumen alla heijaa
Aattoon saakka lasken, kuinka onkaan öitä,
sitä ennen hoidettava jouluisia töitä
Siispä koko porukalla toimeen tarttukaamme,
jouluaatto ansaitusti yhdes riemuitkaamme 

Onneksi tosin mitään jouluvalmistelukiirettä ei ole, mutta sopivasti pikkupuuhastelua kuitenkin. Aaton sijaan ajatukset tähtäävät kuitenkin enemmän tulevaan synnytykseen, kun laskettuaika häämöttää enää parin viikon päässä. Kumpi lie ehtii ensin, jouluaatto vai vauva…

Ps. Tänä vuonna Lumoavan joulukoristeen myynnillä tuetaan Hope Ry:n toimintaa. Tarjolla on teräksen sekä punakullan värinen koriste valkoisella sekä punaisella nauhalla (sh. 29€).

Silkkipaperiviuhkat joulukuuseen

maanantai 5. joulukuuta 2016

Koska joulun alla kuuluu näperrellä jotain pientä ja joulukuusikin on jo nostettu nurkkaan koristuksia odottamaan, oli tänään joulukoristeiden askartelupäivä. Mieleni teki tehdä jotain hyvin simppeliä kaapista löytyvistä tarvikkeista, joten päätin väsätä perinteisiä pyöreitä silkkipaperiviuhkoja.

Intoilin aloittamista niin, etten edes ohjetta googlettanut, joten tarvitsin alkuun pari kokeiluversiota, että sain juonesta kiinni. Lyhykäisyydessään koristeen idea on leikata paperista suorakaide (hyväksi sivujen pituudeksi osoittautui suhde 1:3), taitella paperi haitariksi, sitoa keskeltä langalla ja avata haitari molempiin suuntiin pyöreäksi viuhkaksi. Haitarin päädyt voi kiinnittää teipillä tai liimalla. Itse liimasin päädyt parin millin leveydeltä, jotta sain ripustuslangan nätisti piiloon.

Mitat omille koristeilleni:
- silkkipaperi 85x250mm
- 17 taitosta, kukin n.10mm leveä (viimeisestä taitoksesta mahdollisesti jäävän ylimääräisen palan voi leikata pois)
- 30 mm pitkä lanka solmimiseen/ripustamiseen

Taittele silkkipaperi haitariksi.

Sido keskikohta langalla ja tee langasta samalla ripustuslenkki.

Avaa viuhka ympyräksi. Liimaa (tai teippaa) viuhkan avonainen reuna. Lanka kannattaa liimata samalla reunan sisään.

Koristeista voi versioida myös pitsisiä lumihiutaleita leikkaamalla pieniä koloja haitarin reunoihin ennen viuhkaksi avaamista.

Yllätys!

sunnuntai 27. marraskuuta 2016
Mies kiirehti aamupäivällä palaveriin ja hoputti minuakin, ”Nousehan nyt ylös, eikö sinulla ollut hommia tänään”. Istuskelin vielä sängyssä puhelimesta lehteä selaillen ja ihmettelin mielessäni, mitä se nyt sunnuntaina noin hoputtaa. Nousin ylös sanoakseni heipat eteisessä ja miehen kadotessa ulko-ovesta tallustin alakertaan. Samalla sekunnilla eteisestä kuului kolinaa ja toinen koiristamme sai vahtihaukkuhepulin. Komensin koiraa alakerrasta käsin ja huusin miehelle, että sanoisi koiralle jotain. Lopulta oli kurkattava eteiseen, kun vastausta ei kuulunut ja koira jatkoi haukkuaan. Muttei siellä miestä näkynyt, vaan kaksi yllätysvierailulle saapunutta hymyilevää ystävääni tarjottavia ja lahjoja sylissään. Häkellyin!

Ihanat ystävät olivat järjestäneet minulle ja mahalle aivan huipun sunnuntaibrunssin, joka oli katettu pöytään sillä välin, kun hämilläni häärin pikapikaa omat aamutouhuni. (Selvisi, miksi mies hoputti minua nousemaan ylös ja miksi hänellä oli muka palaveri sunnuntaina. Kyllä minäkin kaiken uskon. :D) Tämä sunnuntai käynnistyi siis herkkuruokien, ihanien lahjojen ja loistavan seuran merkeissä äiti- ja vauvajuttuja höpötellen. Eikä minulla ollut pienintäkään hajua koko jutusta! Kiitos ystävät! <3

Ihanaa ajatella, että vuosikausien ystävyyden jälkeen tänään kotonani kilisteli alkumaljoja 2000-luvun teinien sijaan kolme vähän vanhempaa ja tietysti hirveän paljon viisaampaa :D äiti-ihmistä. Yksi kahden pienen lapsen kokemuksella ja kaksi mahankasvattajaa, sillä toinen ystävistä tulee mahansa kanssa ihan pian perässä. Mahtavaa!





Aivan superit yllätyslahjat! Puolipotkuhousut, pipo sekä tuttinauha ovat vieläpä taitavan ystävän omaa käsialaa!

Avokadopasta

tiistai 22. marraskuuta 2016
Kolme vuotta sitten avokadopasta oli valtakunnallinen ilmiö ja googlatuin resepti, ja siitä meidänkin kodissamme puhuttiin. Silti olen onnistunut tähän päivään saakka välttämään sen aidon ja alkuperäisen pastaohjeen kokeilemista. Virhe, sillä tänään ensimmäistä kertaa valmistamani Alexander Gullichsenin avokadopasta oli ihan törkeän hyvää! Meni kertaheitolla sekä omani että miehen pastaruokasuosikkien kärkisijoille.


Samalla täytyy mainita ehkä paras pasta, jonka olen kaupanhyllystä löytänyt, Semperin gluteeniton tagliatelle. Sanat gluteeniton ja pasta eivät välttämättä äkkiseltään ole kaikkein houkuttelevin yhdistelmä, sen verran montaa huonoa gluteenitonta pastaa ainakin itse olen maistanut, jopa ravintoloissa. Mutta tämä kananmunaa sisältävä nauhapasta on tähän mennessä hakannut kaikki tavalliset pastat ja kaikki gluteenittomat pastat, joita olen syönyt. Kannattaa kokeilla.

Keittoajan kanssa täytyy tosin olla tarkkana, sillä pasta menee helposti liian pehmeäksi ja lopputuloksesta tulee yksi suuri pastamöykky. Makuun se ei toki vaikuta, mutta ainakin meillä al dentena pastansa nauttiva mies kutsuu pehmeäksi (joskus tarkoituksellani, buahahaha) keittämääni tagliatellea leiväksi pasta-annoksen sijaan. Tänään olin tosin tarkoituksella tarkkana ja sainkin ihan erikseen kehut pastan kypsyydestä. ;)

Kuusi viikkoa muotit suussa

maanantai 21. marraskuuta 2016
Tein lopullisen päätöksen oikomishoidon aloittamisesta syyskuun puolivälissä. Ensimmäinen hammaslääkärikäyntini Esteettisen Hammashoidon Klinikalla oli 21.9. Käynnin tarkoituksena oli tarkistaa hampaat ja suunnitella hoitoa. Niinpä hammaslääkäri Hannu Vesanen kävi hampaani läpi ja otti niistä valokuvat. Normaalisti oikomishoitoa suunniteltaessa hampaat myös röntgenkuvattaisiin tässä vaiheessa, mutta raskaudestani johtuen tätä ei nyt tehty. Siksi kuviksi kelpasivat noin puolitoista vuotta aiemmin toisen hammashoitotoimenpiteen yhteydessä otetut kuvat.

Tarkistuksen jälkeen Hannu kertoi tarkemmin Invisalign-oikomishoidosta ja arvioi karkeasti, millaisesta projektista mahdollisesti olisi kysymys. Tiesin varautua jopa puolentoista vuoden pituiseen hoitoon, sillä edessä olisi molempien hammaskaarien levittäminen, usean hampaan siirtäminen ja muutamaa pitäisi myös kiertää korkkiruuvin lailla. Hoidon avulla saisin lopulta paitsi leveämmän ja kauniimman hymyn, pääsisin myös eroon pää-, leuka- ja niskakivuista, saisin rentoutuneet puru-, poski- ja suulihakset, lopettaisin narskuttelun sekä hampaideni turhan kuluttamisen ja voisin tämän ansiosta varmasti paremmin niin fyysisesti kuin henkisestikin.

Tässä vaiheessa olisi vielä ollut mahdollista jäädä harkitsemaan hoidon aloittamista, mutta koska olin jo päätökseni tehnyt, Hannu ehdotti, että ottaisimme samalla kertaa jäljennökset hampaistani. Näin teimme. Jäljennösten avulla varmistetaan, onko Invisalign varmasti potilaalle sopiva hoitomuoto ja lääkäri pääsee tekemään lopullisen hoitosuunnitelman 3D-ohjelman avulla. Näin potilas näkee itsekin ennakkoon, miltä hampaiden oletetaan näyttävän hoidon päätteeksi.

Kun tulee puhe jäljennöksien ottamisesta, en pysty olemaan ajattelematta kauhukokemustani lapsuudesta, jolloin meinasin tukehtua muotteihin ja niistä yli tursunneeseen ällöttävään mönjään. Siksi minua jännitti hieman. Tällä kertaa toimenpide oli kuitenkin aivan toista luokkaa ja kerroinkin, kuinka vasta nyt aikuisiän hyvien hammaslääkärikokemusten myötä voimakas hammaslääkäripelkoni on alkanut kadota ja menen vastaanotolle jopa mielelläni. Edes hampaan paikkaus, johon olen valitettavasti joutunut useamman kerran, ei pelota minua enää.

Jo parin viikon päästä ensikäynnistäni sain soiton, että hoitosuunnitelmani on valmis ja muotit ovat saapuneet klinikalle. Varasimme siis ajan, jossa pääsin videon muodossa näkemään, kuinka hampaani muuttuvat ja sain tarkan opastuksen muottien käyttöön. Olin ennakkoon varautunut paljon pidempään oikomishoitoon, joten koin positiivisen yllätyksen, kun hoitosuunnitelma näyttikin vain 40 viikkoa, mikä tarkoittaa 20 erilaista muottiparia. Nyt, tasan kaksi kuukautta ensimmäisestä käynnistäni, hampaiden oikomishoitoa on takana kuusi viikkoa ja suussa ovat oikomismuotit nro 3. Jäljellä on siis noin 34 viikkoa ja 17 muottiparia.

Potilas saa hoitosuunnitelmavideon itselleen. Videolta näkee hampaiden muutoksen oikomismuotti kerrallaan ja siitä voi tarkastella eri kuvakulmista erikseen ylä- ja alahampaita tai kaikkia yhtä aikaa.

Olen pärjännyt muottien kanssa hyvin, enkä varoituksista huolimatta tarvinnut särkylääkettä ensimmäisenä yönä muottien kanssa. Päinvastoin nukuin tuolloin mielestäni paremmin, kun en narskutellut hampaitani yhteen. Aamulla ei tarvinnut lonksauttaa leukojakaan paikoilleen, kuten yleensä teen. Ärsytystä aiheuttivat vain muottien alareunat, joista myös klinikalla varoitettiin. Reunat nimittäin hankasivat ensimmäisten päivien aikana inhottavasti kielen alareunaa, mikä teki kipeää. Tällaisissa tilanteissa muottien reunoja on mahdollista viilata itse esimerkiksi lasiviilalla ja tätä kokeilinkin kohtaan, jossa muotti on pahiten vinkuran hampaan vuoksi hyvin lähellä kielen alareunaa. Liekö syy viilaamisessa tai vain muottiin tottumisessa, eivät ne enää ensimmäisten päivien jälkeen hanganneet.

Toinen kiusa vinoimpien alahampaiden kanssa on ollut yhden ikenen verenvuoto (enimmäkseen aina uuden muotin käyttöönoton yhteydessä). Ikenen etualareuna on vuotanut muotin poistamisen jälkeen muutamina aamuina aika reilusti verta, vaikka kipeä se ei ole ollut. Vaiva ei kuitenkaan ole vaatinut käyntiä vastaanotolla, vaan aion tällä viikolla hoitoon kuuluvan tarkastuksen yhteydessä näyttää ientä. Varmuuden vuoksi asiasta kuitenkin ilmoitin jo kun verenvuotoa ilmeni ensikertaa. Mahdollisesti syynä on hampaalle suuren muutoksen lisäksi raskauden aiheuttamat herkemmät ikenet tai ehkä muotti on ollut lähellä ientä ja ärsyttänyt sitä… Pian asia selviää ja jos tarvitsee, tehdään jotain.

Muottien paikoilleen laittaminen on nopeaa ja yläpuolen pois ottaminenkin on helppo homma. Alapuoli sen sijaan on edelleen vähän haasteellisempi, kun ei oikein voi käyttää muuta kuin peukaloitaan (yläpuolella muottien alle saa useammat sormenkynnet). Siksi joudun irroittamaan alamuotin hieman toispuoleisesti, vasemmalta aloittaen, vaikka ohje ja ihanne olisi nostaa molemmat reunat irti yhtäaikaa. Pitää siis olla varovainen, etten väännä muottia rikki, vaikka ne aika kestävät ovatkin.

Alla muutama kuvapari lähtö- ja tavoitetilanteesta, kun kaikki 20 muottia on käytetty. Ihan mukavasti hampaat tulevat muuttumaan. Ja vaikka molempien hammasrivistöjen korjaus on yhtä tärkeää erityisesti terveyden kannalta, näkyy muutos ulospäin selvimmin alahampaissa, joissa ahtautta on eniten.
Ylähampaiden koko hammaskaarta levitetään. Erityisesti muutosta tulee kuvasta katsottuna oikealle puolelle (suussa vasemmalle). Muutamaa hammasta myös käännetään, eniten kuvassa oikealla näkyvää etuhampaan viereistä hammasta, joka kääntyy tosi reilusti.
Alahampaissa suurin muutos näkyy etuhampaissa, joita siirretään kaikkia hyvän matkaa eteenpäin. Erityisesti taakse piiloutunut hammas liikkuu reilusti. Myös koko hammaskaari levenee edestä reippaasti. Samalla hampaiden korkeuserot edestä katsottuna tasoittuvat. Kaikkein tärkein, mitä näistä kuvista ei nyt hahmota, on itse purennan korjaantuminen, kun kaikki hampaat siirretään oikeille paikoilleen.

Alla vielä nauhoittamani videopätkä ohjelmasta, jolla hoitosuunnitelma esitellään. Tällä ohjelmalla potilas pääsee itse tarkastelemaan hoidon etenemistä muottipari kerrallaan ja näkymään voi valita joko molemmat hammasrivistöt tai vain ylä- tai alapuolen. Muutoksen alkaa tuntea pikkuhiljaa omassa suussaan, mutta tästä näkee tarkasti (halutessaan mittaruudukon kanssa), minkä verran hampaat ovat todellisuudessa liikkuneet jo nyt kuuden ensimmäisen viikon aikana.



Yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa.