Today's today

Image Slider

Unelmien Talo ja Koti

lauantai 8. heinäkuuta 2017
Siellä voi nauraa ja siellä voi itkeä. Siellä voi tuntea iloa onnistumisista tai surra ja mököttää, kun hommat menevät pieleen. Siellä voi riidellä ja siellä voi rakastaa, eikä omia tunteitaan tarvitse koskaan hävetä tai piilottaa. Siellä voi keksiä järisyttävän hyviä ideoita ja toteuttaa niitä, tai hautautua sohvan nurkkaan häpeämään, kun ei ole viikkoon saanut aikaiseksi muuta kuin järkyttävän sotkun joka puolelle ympärilleen. Siellä voi soittaa, siellä voi laulaa (vaikkei osaa), siellä voi kulkea epäsiistinä ja hölmöillä silloin kun huvittaa. Siellä voi herkutella, siellä voi laiskotella ja siellä voi ottaa itseään niskasta kiinni. Siellä voi antaa anteeksi ja olla pahoillaan. Siellä voi muistella menneitä, elää tätä päivää ja haaveilla tulevaa. Siellä voi toteuttaa itseään, olla luova ja pelleilläkin vähän. Siellä voi rakentaa perheen ja tehdä unelmista totta.

Sellainen on meidän unelmien talo ja koti. Ja sellaiseksi olemme omaa pientä Lintukotoamme rakentaneet.

Vuosi sitten toimittaja ja valokuvaaja kävivät kurkkaamassa, miltä kodissamme näyttää. Tuolloin tehty juttu on nyt uusimmassa Unelmien Talo & Koti -lehdessä 7/2017. Jännä muuten, kuinka oman kodin sisustus elää hieman jatkuvasti, ja kuinka vanhat ratkaisut näyttävät oudoilta omaan silmään. Jutun tekemisen jälkeen kolme kotimme huonetta näyttää nyt erilaiselta ja osa niistä on muuttunut pariinkin otteeseen. Tai no oikeastaan juuri tällä hetkellä kaikki huoneet näyttävät aivan erilaisilta, koska aloitimme kesäloman kunniaksi toissapäivänä sisävaraston siivoamisen. Kaikenmoista kamaa siis hujan hajan pitkin taloa, puuh. Ei ihan sisustuslehtikelpoisinta settiä.




Puolivuotisjuhannusjuhlat

lauantai 24. kesäkuuta 2017

On aivan hurjaa, mutta myös tosi siistiä, että meidän pikkunöttönen on jo puolivuotias! Juhlapäivä sattui juuri juhannusaatolle ja tokihan sitä vähän perheen kesken juhlistettiin. Alva heräsi päivän ensimmäisiltä päikkäreiltään suoraan herkkupöydän ääreen ja kyllä vain juhlaruoat maistuivat. Pikkumytykkä sai nauttia hedelmäkippoon leikatusta banaanista, mangosta ja cantaloupemelonista sekä maissinaksuista, jotka ovat Alvan mielestä ihan huippuja. Äiti ja isi sen sijaan herkuttelivat hieman näyttävämmin (ja mahassa tuntuvammin) juustoilla, suklaamuffinseilla sekä jäätelökakulla.

Jätskikakun ohjeen kaivelin Vaaleanpunaisen hirsitalon herkkuarkistoista ja muuntelimme siitä oman versiomme. Marja K:lla on muuten ihan älyttömän hyviä jädekakkuohjeita blogissaan. Sieltä olen monta kertaa aiemminkin ottanut vinkkiä.

Tällä kertaa kakkuun tuli:
- gluteeniton browniepohja valkosuklaapaloilla (ohje omissa herkkuarkistoissani)
- kaksi kerrosta vaniljajäätelöä
- yksi kerros suklaajäätelöä
- sisään kinuskikastiketta, suolapähkinärouhetta sekä Daim-rouhetta
- päälle sulatettua maitosuklaata ja Daim-rouhetta

Hyvää ja juuri sopivan överiä näin tärkeän päivän juhlistamiseen.









Nykymutsin imetyskirja

maanantai 12. kesäkuuta 2017
Ystäväni kutsui minut kevään korvalla toteuttamaan kanssaan huisia projektia, joka on nyt virallisesti käynnistynyt. Projektin nimi on Nykymutsin imetyskirja. Kyseessä on äitien omiin kokemuksiin pohjautuva uudenlainen modernin äidin vertaisopas. Kirja toimii vertaistukena imetyksen ensihetkistä luopumisen vaiheeseen ja äänessä ovat imetysasioiden parhaat asiantuntijat, äidit. Tiedossa on ikimuistoisia tarinoita, toimiviksi testattuja niksejä ja huumorilla höystettyjä tunteenpurkauksia.


Koska kirjan ideana on jakaa ajatuksia äideiltä äideille, mukaan tekemiseen ovat tervetulleita kaikki äidit, joita aihe jollain tapaa koskettaa. Tällä hetkellä käynnissä onkin materiaalinkeruuvaihe, jonka toteutamme pääasiassa Nykymutsin imetyskirjan Facebook-sivuilla facebook.com/nykymutsinimetyskirja. Postaamme sinne viikottain kysymyksiä, jotka johdattelevat pohtimaan omaa imetystaivalta. Osallistua voi joko anonyymisti kysymyslomakkeiden kautta tai vastaamalla suoraan Facebook-postauksiin. Nykymutsin imetyskirjan tavoitteena on rohkaista perheitä löytämään juuri heille sopivat ratkaisunsa vauvan ruokintaan esittelemällä erilaisten tyylien ja tapojen kirjon. Emme arvota erilaisia tapoja imettää ja mukaan ovatkin tervetulleita kaikki riippumatta imetyksen kestosta tai tyylistä.


Jos koet aiheen millään tapaa omaksesi, käy tykkäämässä, jaa, seuraa ja ennenkaikkea osallistu! Kaikki vastaukset ovat tärkeitä, sillä mitä monipuolisemmin saamme kokemuksia kasaan, sitä todennäköisemmin vinkkejä, vertaistukea tai vaikkapa lohtua kaipaava äiti löytää kirjasta apua juuri omiin tarpeisiinsa. ♥

Lisätietoa projektista löytyy myös osoitteesta www.nykymutsinimetyskirja.fi


Imetys voi olla hauska, hämmentävä tai hyvinkin herkkä aihe ja riippumatta siitä, kokeeko äiti imetyksen onnistuneen tai epäonnistuneen, tuki on tarpeen. Tämän huomasin myös omalla kohdallani. Alvan ja minun lyhyt, mutta sitäkin tunnerikkaampi imetystaipaleemme on nyt päättynyt. Lopetus ei tapahtunut täysin omasta tahdostani, mutta tuntui lopulta oikealta ratkaisulta. Muutaman sanasen aion aiheesta vielä myöhemmin kirjoittaa. Ensin sulattelen asiaa hetkisen. :)

Nyt on syytä hymyyn

torstai 18. toukokuuta 2017

Kävin tänään näyttämässä hampaitani Esteettisen Hammashoidon klinikalla ja sainkin loistouutisia. Hampaat oikenevat niin hyvää vauhtia, että sain luvan puolittaa loppujen muottien pitoajan kahdesta viikosta viikkoon per muotti. Muotteja on jäljellä enää 4kpl, joten vähiin käy! Innostuin niin uutisista, että irtosi ihan hammashymytkin. :D Pitänee alkaa harjoittelemaan useamminkin.

Muutamien hampaiden väleissä oli pientä ahtautta, joten välejä viilattiin hieman suuremmiksi. Käytännössä ero entiseen on niin pieni, ettei sitä itse näe tai huomaa, mutta nyt hampailla on kuitenkin paremmin tilaa. Viilaus oli nopea juttu, eikä siihen tarvittu edes mitään laitteita. Pahalta se ei myöskään tuntunut. Aivan kuin hammaslääkäri olisi kuljettanut hampaiden väleissä karhealta tuntuvaa litteää hammaslankaa.

Nyt sitten elellään noin kuukauden päivät jäljellä olevien muottien kera, minkä jälkeen hampaat skannataan ja katsotaan, mitä muuta ne kaipaavat viimeistellyn lopputuloksen aikaansaamiseksi. Sen jo tiedän, että jonkin verran hommaa on, sillä osassa hampaita on muun muassa kulumia, jotka vaativat laittoa.

Koko perheen talviloma

keskiviikko 17. toukokuuta 2017
Talviloma on Suomessa nähtävästi aina vilpoinen, vaikka sen säästeliäästi siirtäisikin toukokuulle saakka. Sen osoitti viimeviikkoinen koko perheen roadtrip, joka heitettiin lähes talvisen koleassa säässä (onneksi kuitenkin lämpimässä seurassa).

Pakkasimme viikko sitten lauantaina perheemme sekä aivan tajuttoman paljon matkatavaraa autoomme, ja huristelimme seitsemän päivän aikana hyvin lähelle Manner-Suomen eteläisintä kohtaa. Matkalla pysähdyimme moikkaamaan neljässä kaupungissa ystäviä ja sukulaisia. On kyllä aivan hurjaa, miten paljon lapsiperhe saa reissuun tavaraa (mikäli harjaantumattomana vauvan kanssa reissaajana varautuu lähes kaikkeen mahdolliseen ja pakkaa mukaan koko vauvan omaisuuden särkylääkettä ja hiusharjaa myöten.:D). Ehkä ensi kerralla tiedämme, mitä todella tarvitaan ja osaamme reissata hieman vähemmällä varustuksella...

Aika monta kertaa matkan aikana ihmeteltiin, kuinka voi Suomen kaunis kevät antaa odottaa itseään vielä puolivälissä toukokuuta ja mistä sitä lunta, räntää ja kylmää viimaa tuntuu riittävän. Enpä äkkiseltään muista kevään viipyneen vastaavalla tavalla kertaakaan. Onneksi säihin oltiin toki varauduttu, eivätkä sateet ja tuuli tuntuneet Alvaa häiritsevän. Hienosti nöttönen matkusti, ihmetteli uusia paikkoja, maisemia sekä ihmisiä ja nukkuikin melko mukavasti reissun aikana. Lopulta aurinkokin näyttäytyi ja toivo kevään saapumisesta heräsi Raaseporista löytyneiden valkovuokkoryppäiden myötä.

Kotona olemme kantoliinailleet silloin tällöin, mutta reissussa ja etenkin ulkoillessa kantoreppu on kätevin! Oma reppu unohtui kylläkin pakata mukaan (ja se olikin sitten ainoa asia, jota emme Alvalle pakanneet), mutta onneksi matkalla moikattu veljeni perhe lainasi meille omaansa.


Raaseporissa on paljon kauniita rakennuksia, mikä oli yksi syy piipahtaa kaupungissa. Yllätyksenä tuli kuitenkin, kuinka suuri osa niistä kaipaisi kipeästi kunnostusta.


Oli ehkä jollain tapaa helpottavaa huomata, että reissu vauvan kanssa tuntuu oikeasti lomalta, kunhan vaan välttää turhan tarkkoja aikatauluja, jakaa öisiä valvomisvuoroja, varustautuu nukkumaan korvatulpilla ja on valmis tinkimään matkustusmukavuudesta siirtymällä istumaan autossa takapenkin puolelle. Kun suunnilleen pitää kiinni syöttö- ja uniajoista, ei Alva tunnu välittävän, missä päin Suomea hän kuljeksii. Tärkeintä on, että vanhemman syli on lähellä, ja oma tutti tuo turvaa tarvittaessa.

Alva tyytyväisenä elämänsä ensimmäisen hotelliyön jälkeen. Vähän äitiä ja isiä jännitti etukäteen, saako hotelissa kukaan nukuttua, mutta niillä yöhuudoilla, joita Alva huuteli, tuskin kovin montaa muuta yöpyjää häiritsimme. :)

Ensimmäinen äitienpäivä

sunnuntai 14. toukokuuta 2017
Herkkuja, haleja ja hemmottelua. Paljon rakkautta ja iloista yhdessäoloa. Olen onnellinen äiti.