Today's today

Image Slider

Syksyn paras suolainen on gluteeniton kantarelli-Aura-piirakka

tiistai 31. lokakuuta 2017

Tämän syksyn suolainen lemppariherkku on ehdottomasti kantarelli-Aura-piirakka. Tästä herkusta käy kiittäminen ystäväni isää, joka toi meille syyskuussa yllätyksenä yli kilon verran kantarelleja. Toki oma osuutensa on myös hyvällä piirakkaohjeella, joka löytyi Annin uunissa -blogista. Alkuperäinen ohje ei ole gluteeniton, mutta jauhoja vaihtamalla helposti muunnettavissa.


Erityismaininta täytyy antaa hyvänmakuisesta pohjasta, jonka koostumus miellyttää kovasti. (Näin ei aina gluteenittomia leivonnaisia tehdessä ole.) Pohja ei ole yhtään liian kuiva tai kostea, pysyy hyvin kasassa ja näyttääkin hyvältä. Tällä ohjeella teen mielelläni jatkossakin gluteenittomia piirakoita. Vielä olisi pakkasessa kantarellejakin yhteen vuokalliseen, kaksi on jo tehty…


Ps. Käytin pohjaan Pirkan gluteenitonta jauhoseosta. Toimi tässä tosi hyvin.

Oikomishoidon loppusuora

sunnuntai 8. lokakuuta 2017
Nyt alkaa jo olla hieman malttamaton olo ja ehkä himpun verran jännittääkin. Vuoden päivät kestänyt hampaideni oikomishoito tulee päätökseensä parin viikon sisällä ja samaan syssyyn suoritetaan myös penskasta saakka toivomani hampaidenvalkaisu.

Ihanan ällöä ja samalla palkitsevaa katsoa vuoden aikana kertynyttä oikomismuottikasaa. (Kyllä, olen säilyttänyt suurimman osan muoteista. Ja ei, en tiedä, miksi.) Muotteja vertailemalla näkee kuitenkin hyvin eron alkutilanteen ja oiotun hammasrivistön välillä. Ehkä jossain vaiheessa raaskin silti luopua muoteista. :D

Kun oikomishoito aloitettiin, minulle suunniteltiin 40 viikon hoito-ohjelma. Tämä tarkoitti 20 oikomismuottiparia. Kun kaikki muotit oli kesällä käytetty ja hoidon suunnitellut hammaslääkäri Hannu Vesanen tarkasti hampaitani, todettiin kuitenkin, että pientä säätöä kaivataan edelleen, jotta lopputulos on paras mahdollinen. Lähinnä ongelmaksi osoittautuivat muutamat ylähampaat, jotka vaativat siirtämisen lisäksi myös kiertämistä.

Jotta minulle pystyttiin valmistamaan kesällä lisää oikomismuotteja, piti hampaiden senhetkisestä tilanteesta saada 3D-kuvaa. Tämä hoidettiin klinikalla 3D-skannerilla. Samalla käynnillä hampaiden pinnalta poistettiin edellisten muottien vaatimat pienet kiinnikkeet. Uusia muotteja odotellessani käytin pari ekstraviikkoa edellisen setin viimeistä muottia ja kun hampaat olivat pitkästä aikaa kiinnikkeettömät, aloin jo silloin tällöin ilman muotteja ollessani harjoitella tulevaa pepsodenthymyäni.

Riina esitteli skannaamansa 3D-kuvan hampaistani.

Viimeistelyyn vaadittavat loput 10 muottia saapuivat heinäkuussa ja ne määrättiin vaihdettavaksi viikon välein (mikäli vaihtoväli ei aiheuta kipua tai liiallista vääntöä). Puolet lyhyempi vaihtoväli tuntui hyvältä fyysisesti ja myös henkisesti, kun edistyminen tapahtui ns. aiempaa nopeammin. Nyt suussa ovatkin viimeiset muotit ja ensi viikolle on varattuna seuraava klinikkakäynti. Tuolloin hammaslääkäri tsekkaa tilanteen ja saan myös ohjeet valkaisua varten. Sen verran tiedän valkaisusta jo ennakkoon, että valittu menetelmä on nimeltään kombinaatiovalkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että hoito sisältää ensin kotona suoritettavia toimenpiteitä ja sen jälkeen klinikalla tehtävän valkaisuoperaation.

Pieni jännitys aiheutuu valkaisuun liittyen hampaiden mahdollisesta vihlonnasta. Minulla kun on muutama aika herkkä hammas, mikä johtuu kiillevaurioista. Kyselin asiasta kuitenkin jo vähän ennakkoon ja sain kuulla, että särkylääke ennen ja jälkeen operaation auttaa, eikä valkaisuun käytettäviä aineita laiteta niihin kohtiin hampaita, jotka ovat vuosien saatossa vaurioituneet. Itseasiassa nämä kohdat suojataan muilla ainein operaation ajaksi. Silti mahdolliseen vihlontaan on varauduttava ja se myös itse kärsittävä. Tiedättehän, ken leikkiin ryhtyy, se leikin kestäköön…ja että kauneuden eteen on kärsittävä...ja että kerran se vaan kirpasee…ja mitä näitä nyt on...iik!

Yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa.

TBT: Raskauskuvaus

torstai 24. elokuuta 2017
Kesä mennä sujahti ja eilen tuli jo kahdeksan kuukautta täyteen elämää pikkumytykän kanssa. Tuntuukin, että raskaudesta on aikaa ikuisuus ja kaukaiselta tuntuu jo sekin aika, kun mytyn kanssa piti monta kertaa yössä nousta syömään ja vaippaa vaihtamaan. Tänään katselin pitkästä aikaa omia raskauskuviani, joita varten virittelimme miehen kanssa studion omaan makkariimme. Tuolloin viikkoja oli kasassa 36 ja olo alkoi jo olla melko muhkea.


Muistan hämärästi, kuinka tukala olo alkoi hiipiä. Kroppa ei tuntunut yhtään omalta ja kipuja oli siellä täällä. Selällään oleminen teki kipeää, eikä olo fyysisesti oikeasti ollut yhtään niin seesteinen kuin kuvissa näyttää. Mutta silti pelkästään rakkaudella näitä kuvia katselen ja olihan odottaminen kuitenkin omalla tavallaan ihanaa - ja tietysti jännittävää. Meillä ei vielä ollut hajuakaan, millaista elämä lapsen kanssa tulisi olemaan.



Olen iloinen, että järjestimme tuolloin aikaa kuvien ottamiseen, vaikka tuottikin tuskaa päättää, minkä tyylisiä kuvia haluaisin. Siksi napsimme monia eri tyylisiä kuvia ja nyt niitä on useampi kymmenen kappaletta. :D Mutta ihan hyvä niin. Tykkään siitä, että kussakin kuvassa on omanlaisensa tunnelma. Ne saavat minut muistelemaan eri asioita raskaudessa. On vaan jotenkin outoa ajatella näin jälkikäteen, että oma kroppa oli alle vuosi sitten tuon näköinen ja on oikeasti kasvattanut sisällään ihanan pienen ihmisen!


Nyt Alva on tosiaan jo kahdeksan kuukautta vanha. Olemme kokeneet vauva-arjen Alvan kanssa aika helpoksi. Vaikka ensialkuun pikkurinsessa vaikutti hieman vaativalta ja käninäherkältä, on sen jälkeen jatkuvasti todettu neidin olevan todella helppo vauva. Alva on tyytyväinen, enimmäkseen iloinen pikkujekkuilija, ja vaikka temperamenttia on ja räjähdyksiä tulee, ne menevät nopeasti ohi. Olemme olleet onnekkaita ja pysyneet paria pikku nuhaa lukuunottamatta terveinä ja vaikka jouduin imetyshaasteiden kanssa kamppailemaan ja suremaan välillä kovastikin, on syömishommat menneet kuitenkin kaikenkaikkiaan tosi hyvin. Nykyäänkin ruoka maistuu hienosti ja Alva maistelee innokkaasti uusia makuja ja koostumuksia. Vatsakin tuntuu olevan tyytyväinen uusista ruoista.

Meidän vanhempien jaksamista ajatellen olemme onnekkaita kuuluessamme siihen ilmeisen harvinaiseen ryhmään, joiden perheessä nukutaan kokonaisia öitä vauva-arjen keskellä. Tämä luksus alkoi lyhyen uniongelmia sisältävän pätkän jälkeen, kun Alva oli reilun 5kk ikäinen ja toistaiseksi tila on pysynyt. Olen siitä hyvin iloinen. Tästä kuuluu iso kiitos meidän huipulle neuvolantädille, jonka antamilla vinkeillä äidin nukkumattomuus vaihtui muutamassa yössä kokonaisiksi yöuniksi.

Uusia taitoja karttuu joka päivä ja viimeisen kuukauden aikana vauvan kehitys on ollut niin huimaa, että ihmettelemme asiaa ääneen monta kertaa päivässä. Yhtäkkiä paikoillaan makoileva ja istuskeleva vauva alkoikin ryömiä, viikko siitä kontata ja pian nöttönen nousi jo seisomaan tukea vasten. Nyt on koko ajan kova hinku kävellä tuettuna ja muutamia kertoja neiti on muka lähtenyt itse kävelemään irroittaen otteensa esim. pöydänreunasta. Siitä tietysti seuraa pyllähdys tai vaihtelevan hallittu kaatuminen johonkin muuhun suuntaan. Tarkkana saa äiti ja isi olla koko ajan. Yksi söpöimmistä uusista jutuista on etusormella osoitteleminen, ja näppäräksi se oma sormi on osoittautunutkin, sillä kun voi painella itse äänikirjan nappeja tai poimia pöydältä ruoanmuruja suuhun.



Aura-vadelmaviettelys

tiistai 22. elokuuta 2017

On se hyvä, että omalla pihalla kasvaa sellaisia terveellisiä juttuja kuten vadelmia. Niistähän saattaa inspiroitua kokeilemaan jotain uutta kevyttä syötävää! (Niinpä niin.) Jostain kumman syystä netistä vinkkejä etsiessäni harhauduin taas jälkiruokaosastolle ja herkullisia ideoita tuli vastaan montakin. Mutta jos ohje yhdistää tuoreita oman pihan vadelmia ikisuosikkiini Aura-juustoon, en voi jättää kokeilematta!

Valion sivulta bongasin Aura-vadelmaviettelyksen ohjeen, joka sekoittaa kaikkea hyvää: vattuja, vispikermaa, hapankorppuja ja Auraa! Ja minä ainakin tykästyin ohjeeseen. Samalla tuli myös muutama uusi idea Aura-juuston käyttöön. Yleensä en malta siitä kovin erikoisia valmistaa, koska se on niin hyvää sellaisenaan, mutta vispikermaan ja rahkaan yhdistäminen sai pohtimaan, kuinka hyviä levitteitä, kastikkeita, dippejä ym. juustosta voisi kokeilla kikkailla. Ja seuraksi sopii niin suolaiset hyvät kuin oman pihan vadelmatkin. Nam!


Harvemmin tulee käytettyä näitä miehen mummolta saatuja Iittalan Tapio-laseja. Nyt oli kuitenkin sen verran hyvät maut, että maljat pääsivät käyttöön. ;)

Siistiä sormiväritaiteilua

perjantai 4. elokuuta 2017

Näin kauan sitten Pinterestissä hauskan idean sotkuttomasta sormiväritaiteilusta vauvan/taaperon kanssa. Painoin idean tuolloin mieleeni, sillä minusta se oli kerrassaan nerokas. Tänään minulla oli Alvan kanssa oiva tilaisuus päästä testaamaan tekniikkaa ja kyllä siinä tosiaan on itua.

Aivan tarkkaan en muista, kuinka askartelu oli alkuperäisessä ohjeessa toteutettu, mutta koko jutun juju oli tuorekelmu. En viitsinyt laiskuuttani lähteä metsästämään ohjetta, joten teimme siitä oman versiomme.

Tarvikkeina olivat:
- A6-postikortit 2kpl
- erivärisiä sormivärejä (myrkyttömiä, vaikkei lapsi niihin koskekaan)
- maalarinteippi
- piirustuspaperi
- tuorekelmu



Tarkoituksena oli toteuttaa kaksi A6-postikorttia, joten ihan aluksi teippasin kortit piirustuspaperille. Seuraavaksi teippasin piirustuspaperin kortteineen pöytään. Korttien päälle nostelin teelusikalliset kolmea eriväristä sormiväriä. Lopuksi asettelin sopivan kokoisen kelmupalasen korttien ja värien päälle ja teippasin kelmun reunat kiinni piirustuspaperiin. Koko hommassa ideana on, että vauva/lapsi saa levitellä värejä käsillä, jaloilla tai tässä tapauksessa vaikka mahalla ja takapuolellaan kelmun läpi ilman, että väriä on tämän jälkeen niin lapsi kuin kämppäkin täynnä. (Oikeastihan eroa tuskin huomaisi harrastamamme sormiruokailun aiheuttamaan räjähdykseen, mutta on silti hauska kokeilla ja tietää, että sormiväreilläkin voi leikkiä siististi.:P)

Olin juuri ehtinyt asetella koko setin valmiiksi, kun iltapäivän Nukkumatti alkoi huudella Alvaa unille. Koko komeus jäikin odottamaan pöydälle neidin kauneusunien ajaksi. Mietin tuolloin, mahtavatko värit kuivaa, mutta itseasiassa lopulta kävi päinvastoin; värien kosteus kelmun alla toi kortteihinkin sen verran kosteutta, että kun nukkumisten ja taiteilujen jälkeen muutaman tunnin päästä irrotin maalarinteippejä, meinasi korteista lähteä pinta teipin mukana. Kortit olivat myös aika kuprulla maalailujen jälkeen, mutta kyllä ne kuivuessaan vähän siloittuvat.


Itse taiteilu oli Nöttösen mielestä hieman hämmentävää, eikä aluksi oikeastaan edes kiinnostanut. Olin vähän ihmeissäni tästä, koska yleensä Alva on tosi innostunut kikkailemaan käsillään niin ruokien kuin tavaroidenkin kanssa. Myös rummuttaminen ja pianon pimputtaminen ovat mieluista puuhaa. Mutta koska pöydän ääressä nököttäminen ei nyt kiinnostanut, nostin taiteilusetin lattialle. (Se kiinnittyi oikein hyvin samoilla teipeillä.) Lattialla Alva sai muiden leikkien ohessa taputella, ryömiä, tallustella ja kontata värien päällä ja vaikka huomio kiinnittyi välillä korttien sijaan milloin koiraan, milloin maissinaksuun, leluun tai äitiin, tuli todistetuksi, että kyllä kelmun läpi maalaaminen tosiaan on mahdollista, ja sotkutonta.




Lopputulos kuivaa edelleen pöydällä, sillä väriä oli aika reilunpuoleisesti. Toivottavasti isi yllättyy huomenna iloisesti meidän tyttöjen taideteoksista. Tällä kertaa kun ei edes sotkettu koko kotia. :P

Unelmien Talo ja Koti

lauantai 8. heinäkuuta 2017
Siellä voi nauraa ja siellä voi itkeä. Siellä voi tuntea iloa onnistumisista tai surra ja mököttää, kun hommat menevät pieleen. Siellä voi riidellä ja siellä voi rakastaa, eikä omia tunteitaan tarvitse koskaan hävetä tai piilottaa. Siellä voi keksiä järisyttävän hyviä ideoita ja toteuttaa niitä, tai hautautua sohvan nurkkaan häpeämään, kun ei ole viikkoon saanut aikaiseksi muuta kuin järkyttävän sotkun joka puolelle ympärilleen. Siellä voi soittaa, siellä voi laulaa (vaikkei osaa), siellä voi kulkea epäsiistinä ja hölmöillä silloin kun huvittaa. Siellä voi herkutella, siellä voi laiskotella ja siellä voi ottaa itseään niskasta kiinni. Siellä voi antaa anteeksi ja olla pahoillaan. Siellä voi muistella menneitä, elää tätä päivää ja haaveilla tulevaa. Siellä voi toteuttaa itseään, olla luova ja pelleilläkin vähän. Siellä voi rakentaa perheen ja tehdä unelmista totta.

Sellainen on meidän unelmien talo ja koti. Ja sellaiseksi olemme omaa pientä Lintukotoamme rakentaneet.

Vuosi sitten toimittaja ja valokuvaaja kävivät kurkkaamassa, miltä kodissamme näyttää. Tuolloin tehty juttu on nyt uusimmassa Unelmien Talo & Koti -lehdessä 7/2017. Jännä muuten, kuinka oman kodin sisustus elää hieman jatkuvasti, ja kuinka vanhat ratkaisut näyttävät oudoilta omaan silmään. Jutun tekemisen jälkeen kolme kotimme huonetta näyttää nyt erilaiselta ja osa niistä on muuttunut pariinkin otteeseen. Tai no oikeastaan juuri tällä hetkellä kaikki huoneet näyttävät aivan erilaisilta, koska aloitimme kesäloman kunniaksi toissapäivänä sisävaraston siivoamisen. Kaikenmoista kamaa siis hujan hajan pitkin taloa, puuh. Ei ihan sisustuslehtikelpoisinta settiä.