Image Slider

Sushia ja sisustusta

perjantai 25. heinäkuuta 2014
Olin eilen kotosalla koirien kanssa kolmeen pekkaan ja käytin aikani lempparikotipuuhieni parissa eli syöden ja sisustellen. Tällä hetkellä työn alla on huvimaja (aka lasihuone, kesähuone, kasvihuone..), joka alkaa pikkuhiljaa muuntautua kesäiseksi unelmieni piilopaikaksi.

Huvimaja on edellisten talon omistajien rakentama ja olenkin aivan tajuttoman iloinen heidän ahkeruudestaan. Tämä noin yhdeksän neliöinen kesäolohuone kun on juuri sellainen, mistä olisin itse jaksanut vain haaveilla. Erityisen majasta tekee se, että sen seinät on rakennettu kokonaan vanhoista eriparisista ikkunanpokista, joissa kussakin on hieman erilainen säppi, haka tai kahva. Useimmat niistä jo ruosteisia. Rakastan myös majan suuria vanhoja lasisia pariovia, jotka avautuvat kauniisti puutarhaan päin.

Tällä viikolla olen viimein alkanut kunnolla sisustamaan majaa ja nyt täällä jo onkin ihan mukava viettää aikaa. Odotetuin hankinta, joka ilmestyi meille toissapäivänä, oli metallinen sohvasänky. Sänky hommattiin Askon alesta, kun nettikirpparit eivät tuottaneet tulosta. Kasasimme sen ystävien avustuksella samana iltana. Kiitos siitä. :) Pikkupöytä, harsoverho sekä ulkopuolelle ripustetut karnevaalivalot oli hankittu jo aiemmin, mutta kaksi rautatuolia, viherkasvit ja muut majasta nyt löytyvät tavarat tänä kesänä. Vielä on metsästettävänä ainakin säilytystilallinen taso, jota voi käyttää sivupöytänä ruokatarjoiluille. Myös valaistusta pitää vielä miettiä, ommella pöytäliina, laitella mattoja ja pientä kivaa sisustustavaraa jne.



Tänä kesänä second hand -lahjaksi saadut purnukat valmiina ensi vuoden kevätkylvöille. Nyt ne toimivat kivoina koristeina oven yllä.





Ai niin, vielä päivän tärkein eli se sushi. Tein eilen elämäni ensimmäisen kerran itse sushia ja täytyy sanoa, että yllätin itseni! Sen lisäksi että nöttöset maistuivat sille mille oli tarkoituskin, ne myös näyttivät yllättävän edustavilta. :D Etukäteen vähän jännitti, leviävätkö täytteet ja repeileekö levä aivan riekaleiksi pötköä kiinni rullatessa, mutta hyvinhän se meni ja itseasiassa yllättävän helposti. Mitä nyt keittiöön jäi ihan pienen pieni sotku kokkailujeni jäljiltä.. Mutta ehdottomasti niin positiivinen kokemus, että täytyy kokeilla toistekin. Suosittelen myös muille sushin ystäville, jotka eivät vielä ole sitä itse syystä tai toisesta kokanneet.


Suolaista ja makeaa

maanantai 21. heinäkuuta 2014
Vohvelit ovat näppärä kesäherkku, joista varioi helposti syötävää suolaisen tai makean nälkään. Minulla nälkää on yleensä molempaa laatua ja niinpä täytevaihtoehtojakin. Yhdet herkulliset suolaiset vohvelintäytteet valmistat seuraavista aineksista:

KINKKUTÄYTE:
- kinkkua, punaista paprikaa, oliiveja, ranskankermaa, ruohosipulia, pippuria, suolaa

KATKARAPUTÄYTE:
- katkarapuja, tilliä, kermaviiliä, suolaa, pippuria

Ainekset pilkotaan pieniksi kuutioiksi ja sekoitetaan. Täytteiden voi antaa maustua hetken kylmässä ennen tarjoilua. Makean täytteen virkaa hoitaa mielestäni erittäin hyvin mansikahillo ja kermavaahto. Herkkua!

Nämä vohvelinsyöntikuvat ovat parin viikon takaa. Tuolloin ruokajuomiksi valittiin Punnitse ja säästä -kaupasta Fentimans-limpparit, minulle ruusu ja miehelle sitruuna. Nämä (ehkä paremmin aikuiseen makuun sopivat juomat) ovat mukavaa vaihtelua peruslimuille ja nuo pullot! En raaski palauttaa niitä, vaan pidän koristeena ikkunalaudoilla tai käytän kukkamaljakkona.







Amadeus ja Dehli

torstai 10. heinäkuuta 2014
Talossamme asustaa minun ja miehen lisäksi pari paljon meitä suurempaa persoonaa. Nämä persoonat on paketoitu pieniin söpöihin paketteihin, joista lähtee aivan törkeän paljon karvaa. Kyseessä ovat pian seitsemän vuotias chihuherra Amadeus ja päälle kolmen vanha chihutyttö Dehli.

On uskomatonta, kuinka eriluontoisia samassa perheessä asustavat saman lajin edustajat voivat olla. Amadeus on itsenäinen ja harkitseva runoilija, joka silloin tällöin maailmaa pohdiskellessaan pudottaa silmäkulmastaan kyyneleen. Aatu harkitsee ja miettii, kääntää kylkeä ja tuhahtaa, kun aamulla pitäisi nousta päivän askareisiin ja yrittää hyppyyttää muita tekemään milloin mitäkin puolestaan. Joskus kovapäistä poikaa pitää komentaa kovaan ääneen, kun vaativa tiuskahtelu toisessa huoneessa ei lopu yhdestä pyynnöstä. (Liekö emäntäänsä tullut?) Toisaalta herkkis osaa olla myös maailman söpöin ja sympaattisin, eikä tältä turrilta jää koskaan huomaamatta, jos emäntää harmittaa, saati itkettää. Tällöin tullaan hyvin päättäväisesti syliin lohduttamaan. Aivan mieletön persoona, ei voi muuta sanoa.

Toinen ääripää on perheen pieni apina Dehli, joka on huomattavasti stereotypisempi koirahahmo kuin "isoveljensä". Kun aamulla avaa silmänsä sängynreunalla nukkuessaan, tuijottaa muutaman sentin päässä kaksi ruskeaa nappia. Häntä heiluu niin, ettei koko koira meinaa pysyä nahoissaan ja turrikan yllä tuntuu leijuvan joka sekunti puhekuplassa teksti "Tämä on mun elämäni paras päivä!!". Joka paikkaan perässä kulkeva Dehli on söpö pikkurääpäle, jonka 1,3 kilon kehossa eivät aivotkaan paljoa paina. Äly tuntuukin olevan aika usein kateissa, mutta onneksi hyväntahtoisuus ja iloisuus loistavat nassikasta kilometrien päähän.

Koirat tapasivat ensi kertaa pari vuotta sitten Dehlin muuttaessa meille Itävallasta yhden vuoden iässä. Amadeus oli tällöin viisivuotias ja tottunut elelemään perheen ainoana koirana. Herkkä kun on, eloisan ja yllättävän ätäkän neitikoiran oikut eivät olleet Aatun mieleen ja niinpä koirien ensimmäinen yhteiskuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Parkkipaikalla otetussa kuvassa koirat istuvat ensi kertaa vierekkäin sylissäni auton etuistuimella. Dehli katselee tarkkaavaisena ulos, mutta Amadeus on suutuspäissään kääntänyt selkänsä, tuijottaa hievahtamatta auton kojelautaa (nenä kiinni siinä) ja yrittää unohtaa koko tilanteen ja oman olemassaolonsa.
Nyt nämä kaksi tyystin erilaista karvaturria muodostavat yhdessä tärkeän tiimin, jota tuskin kukaan saisi rikottua. Vaikka Dehli huutaakin välillä veljelleen suoraa huutoa ja Amadeus jekuttaa "pikkusiskon" pois paikalta tilanteissa, joissa kaipaa rauhaa, paljastuu todellinen mielipide toisen läsnäolosta viimeistään nukkumaan mennessä. Tällöin kömmitään vierekkäin yhteiseen petiin ja nukutaan välillä niin kippurassa, ettei kukaan tiedä, mistä toinen koira alkaa ja mihin toinen koira loppuu. Toki ystävyys näkyy myös yhteisessä koheltamisessa, johon lasketaan muun muassa riehuhepulit. Tässä kuvia eilisestä sellaisesta.












Ihan pihalla

keskiviikko 9. heinäkuuta 2014
Aivan huippua, että loma on startannut kesähelteissä, sillä olen päässyt tekemään juuri sitä, mitä olen lomalta eniten odottanutkin - olemaan pihalla. Tällä hetkellä ulkona satelee, mutta muuten on aurinko hellinyt ja siksipä tässä melko ulkoilupainotteinen kuvapläjäys viime päiviltä. Kuten näkyy, mitään sen kummempaa emme ole puuhastelleet, ja sekös onkin mukavaa, hah. Aurinkoja! :)

















Amadeus on ulkoillut myös antaumuksella ja toinenkin koiramme Dehli on ollut mukana menossa, vaikka näistä kuvista onkin onnistunut livistämään. Huomenna pari kuvaa kummastakin karvaturrista ja heidän pihapuuhailustaan..

Yksi loma kiitos!

torstai 3. heinäkuuta 2014
Silloin kun meinaa voimat loppua, on onneksi olemassa suklaa. Sen voimalla seuraava vuorokausi ja sitten se alkaa. LOMA!

Tänään tehtyjen jouluisten korukuvausten rekvisiitta auttaa väsyyn kesälläkin!