Hymy tule takaisin!

sunnuntai 23. lokakuuta 2016
Siitä on nyt aikalailla tasan 20 vuotta, kun viimeisen kerran väläytin koulukuvassa leveän hammashymyn. Luokka-aste oli kolmas, vaaleat pitkät hiukset oli nostettu puoliponnarille päälaelle ja ylläni oli keltainen paita sekä mummon ompelema mustavalkoruudullinen liivi. Muistan kuvan hyvin, vaikkei sitä minulla itselläni enää tallessa olekaan. Muistan hyvin myös sen, etten tuon jälkeen ole paljoa hampaitani esitellyt. Kameran lähestyessä suuni puristuu yhä tänäkin päivänä tiukasti kiinni.

Omien hampaidensa häpeileminen ei ole harvinainen ilmiö, mutta sitäkin surullisempi. Silti häpeily ja vinot hampaat ohitetaan usein pikkuvikana ja täydellisen rivistön tavoittelua voidaan pitää pinnallisena. Asia ei kuitenkaan välttämättä ole niin mustavalkoinen, kun sitä pohtii hieman syvemmin. Usein häpeäntunne on niin juurtunut, että se vaikuttaa jopa sosiaaliseen kanssakäymiseen. Kuinka monesti olenkaan rajoittanut itseäni hymyilemästä ja nauramasta vapaasti, kun yhtäaikaa yritän pitää hauskaa ja piilottaa hampaani. Kerran juttelin työkaverini kanssa meidän molempien tyytymättömyydestä omia hampaitamme kohtaan ja kun kesken keskustelun nauroimme, nostin automaattisesti käsissäni olevan paperinipun suuni eteen. Työkaveri toki bongasi eleeni ja molempia nauratti aika paljon lisää. (Piilotin hampaani edelleen.) Vaatii paljon luottamusta nähdä hampaitaan häpeilevän vapautunut nauru. Tai sitten se vaatii häpeilijältä vakaan päätöksen olla välittämättä omista hampaistaan. Sitäkin olen kokeillut. Muttei se ole aitoa. Siltikin tiedostan tyytymättömyyteni ja ilon rinnalla on epämukavuus.

Kävin läpi vanhoja valokuvia katsoakseni, kuinka monta tarkoituksenmukaista hammashymyä löydän. Tulos oli pyöreä 0!
Tuttuakin tutumpi "voisinko puristaa huulet vielä vähän kovemmin yhteen" -hymy löytyi kyllä monestakin kuvasta.

Miksi siis haluankaan oikoa hampaani? Siksi, että olen sitä mieltä, että henkisen hyvinvoinnin huoltaminen on vähintään yhtä tärkeää kuin fyysinen kuntoilu, ja jos se tapahtuu vapauttamalla oma hymynsä, josta parhaimmillaan saa kaupanpäälle vielä fyysisestikin paremman olon, on omiin hampaisiinsa panostaminen erittäin oiva investointi - ja aikamoinen elämänlaadun kohottaja! Fyysisestä paremmasta olosta puhun siksi, että harvoin vinot hampaat ovat pelkästään kosmeettinen vaiva. Yleensä mukana tulee, kuten omassakin tapauksessani, purentaongelmia, hampaiden narskuttelua ja kulumista, pää- ja niskasärkyjä, leukojen lonksumista jne.

Hampaitani oiottiin lapsena yöraudoilla, noilla 90-luvun metallisilla hirviöhäkkyröillä (vai vieläkö niitä käytetään?), jotka sidottiin naamaan lenkillä niskan takaa. Häkkyrät painoivat nukkuessa, niiden kanssa tuli kuolattua järjettömiä määriä ja voi että se teki kipeää, kun joskus (itse asiassa montakin kertaa) takahampaan ympäri taivutettu metallilenkki, jossa raudat olivat kiinni, irtosi kesken unien. Sitten sitä piti mennä asentamaan uudestaan hammaslääkäriin, eikä se asennuskaan kaikkein kivointa puuhaa ollut. Pahimmat traumat on kuitenkin jääneet hammasjäljennösten tekemisestä, kun suu tungettiin muotin kera täyteen kamalan makuista mönjää, jota meni kurkkuun ja meinasin vedet silmissä oksentaa ja heti perään tukehtua yskänpuuskaan. Eipä tarvitse ihmetellä, mistä parikymmentä vuotta kestänyt hammaslääkäripelkoni sai alkunsa. Sitä paitsi yöraudat eivät koskaan oikeastaan edes oikoneet hampaitani, tekivät ilmeisesti vain hieman lisätilaa ahtaaseen hammaskaareen. Ei kuitenkaan edes tarpeeksi.

Tänä päivänä oikomishoito on onneksi jotain aivan muuta ja nyt, vuosikausien harkinnan ja haaveilun jälkeen, se on vihdoin toteutumassa omille hampailleni! Hoito toteutetaan yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa ja olen siitä älyttömän innoissani, vaikka edessä onkin melkein vuoden pituinen projekti. Aion kuitenkin jaksaa odottaa (en välttämättä joka hetki kärsivällisesti, mutta kuitenkin), sillä tiedän lopputuloksen olevan niin palkitseva. Hampaani oiotaan Invisalign-oikomishoidolla, josta itse kuulin ensimmäisen kerran joitakin vuosia sitten. Hoidon ideana on oikoa hampaat miellyttävästi lähes näkymättömillä, irrotettavilla oikomismuoteilla. Muotteja käytetään päivittäin aina muulloin paitsi syödessä ja ne vaihdetaan uusiin parin viikon välein. Olen nyt harjoitellut elämää muottien kanssa parin viikon verran ja totutteluahan tämä ensialkuun on, mutta hyvin on kuitenkin sujunut ja tästä se alkaa - matka kohti vapautunutta hammashymyä!

Esteettisen Hammashoidon Klinikalla on muuten nyt kamppis, jossa Invisalign Lite -hoidon sekä kotivalkaisupaketin saa yhteishintaan 3900€ (norm. 4800€). Kannattaa tsekata, jos oikomishoito yhtään kiinnostaa.


Yhteistyössä Esteettisen Hammashoidon Klinikan kanssa.
Kommentoi
Lähetä kommentti