Talviloma on Suomessa nähtävästi aina vilpoinen, vaikka sen säästeliäästi siirtäisikin toukokuulle saakka. Sen osoitti viimeviikkoinen koko perheen roadtrip, joka heitettiin lähes talvisen koleassa säässä (onneksi kuitenkin lämpimässä seurassa).
Pakkasimme viikko sitten lauantaina perheemme sekä aivan tajuttoman paljon matkatavaraa autoomme, ja huristelimme seitsemän päivän aikana hyvin lähelle Manner-Suomen eteläisintä kohtaa. Matkalla pysähdyimme moikkaamaan neljässä kaupungissa ystäviä ja sukulaisia. On kyllä aivan hurjaa, miten paljon lapsiperhe saa reissuun tavaraa (mikäli harjaantumattomana vauvan kanssa reissaajana varautuu lähes kaikkeen mahdolliseen ja pakkaa mukaan koko vauvan omaisuuden särkylääkettä ja hiusharjaa myöten.:D). Ehkä ensi kerralla tiedämme, mitä todella tarvitaan ja osaamme reissata hieman vähemmällä varustuksella...
Aika monta kertaa matkan aikana ihmeteltiin, kuinka voi Suomen kaunis kevät antaa odottaa itseään vielä puolivälissä toukokuuta ja mistä sitä lunta, räntää ja kylmää viimaa tuntuu riittävän. Enpä äkkiseltään muista kevään viipyneen vastaavalla tavalla kertaakaan. Onneksi säihin oltiin toki varauduttu, eivätkä sateet ja tuuli tuntuneet Alvaa häiritsevän. Hienosti nöttönen matkusti, ihmetteli uusia paikkoja, maisemia sekä ihmisiä ja nukkuikin melko mukavasti reissun aikana. Lopulta aurinkokin näyttäytyi ja toivo kevään saapumisesta heräsi Raaseporista löytyneiden valkovuokkoryppäiden myötä.
 |
| Kotona olemme kantoliinailleet silloin tällöin, mutta reissussa ja etenkin ulkoillessa kantoreppu on kätevin! Oma reppu unohtui kylläkin pakata mukaan (ja se olikin sitten ainoa asia, jota emme Alvalle pakanneet), mutta onneksi matkalla moikattu veljeni perhe lainasi meille omaansa. |
 |
| Raaseporissa on paljon kauniita rakennuksia, mikä oli yksi syy piipahtaa kaupungissa. Yllätyksenä tuli kuitenkin, kuinka suuri osa niistä kaipaisi kipeästi kunnostusta. |
Oli ehkä jollain tapaa helpottavaa huomata, että reissu vauvan kanssa tuntuu oikeasti lomalta, kunhan vaan välttää turhan tarkkoja aikatauluja, jakaa öisiä valvomisvuoroja, varustautuu nukkumaan korvatulpilla ja on valmis tinkimään matkustusmukavuudesta siirtymällä istumaan autossa takapenkin puolelle. Kun suunnilleen pitää kiinni syöttö- ja uniajoista, ei Alva tunnu välittävän, missä päin Suomea hän kuljeksii. Tärkeintä on, että vanhemman syli on lähellä, ja oma tutti tuo turvaa tarvittaessa.
 |
| Alva tyytyväisenä elämänsä ensimmäisen hotelliyön jälkeen. Vähän äitiä ja isiä jännitti etukäteen, saako hotelissa kukaan nukuttua, mutta niillä yöhuudoilla, joita Alva huuteli, tuskin kovin montaa muuta yöpyjää häiritsimme. :) |
Kommentoi
Lähetä kommentti