Huh, ensimmäinen työviikko lomien jälkeen on takana päin, ja on mukava todeta, että töiden tekeminen pitkästä aikaa tuntuu ihan hyvältä. Ajankäytön kanssa on vain hieman taas opettelua, kesällä kun tuppasi valvomaan ja nukkumaan miten sattuu, ja päivä omien hommien puuhasteluun oli sen kahdeksan tuntia pidempi kuin nyt. Aikaa omillekin puuhille on työnteon lomassa kuitenkin jäänyt, ja sekös vasta mieltä lämmittää.
Pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa tuunailupuuhiin ja tehdessä huomasin, kuinka paljon tällaista tekemistä olinkaan kaivannut. Viime kesänä rakensimme omin kätösin takapihallemme 30 neliöisen terassin, jonka tekemisessä vierähti kolme kokonaista lomapäivää. Tänä kesänä meillä ei kuitenkaan ollut minkäänmaan projektia toteutettavana, joten piti keksiä jotain pientä kivaa.
Vuosikausia kestänyt rakkauteni vanhoja pinnatuoleja kohtaan sai minut viime viikolla toteuttamaan vihdoin pitkäaikaisen haaveeni. Hommasin nimittäin neljä kappaletta käytettyjä tuoleja, joista pienellä laitolla olen hyvää vauhtia tekemässä meille uusia ruokapöydänistuimia. Ennestään taloudestamme löytyi yksi ukin vanha 50-60-luvun pinnatuoli sekä kaksi 60-lukulaista Tapiovaaran Fanett-tuolia, joita minun oli jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus hankkia lisää. Kuitenkin pinnatuolien suosion kasvu viimevuosina on aiheuttanut sen, ettei tuoleja ole kovin helposti saatavilla, tai jos on, niistä kiskotaan hurjia hintoja. Omani ostin useampi vuosi sitten huuto.netistä ja silloin sain kaksi tuolia hinnalla, jota suurempaa saatetaan nykyään pyytää yhdestä tuolista.
Tuoleista haaveillessani tiesin, että tahdon ruokapöydän ympärille kuusi tuolia ja ainakin vielä yhden ylimääräisen käytettäväksi muualla asunnossa. Kiikarissa oli siis neljä tuolia. Fanettien metsästyksestä luovuttuani tarkoitukseni oli hankkia erilaisia noin 60-lukulaisia tuoleja, joissa on ohuet koristelemattomat pinnat ja istuimena aikakaudelle tyypillisesti ohuehko taivutettu vaneri. Missään nimessä kyseeseen eivät tulleet näitä uudemmat, kömpelöhköt ja painavat kokopuutuolit, joita muun muassa 80-luvulla valmistettiin pyöreiden keittiönpöytien ympärille. Vaan kuinkas taas kävikään..
Bongasin nettikirpparilta neljä ruskeaa 80-lukulaista, joiden kömpelö ja raskas istuinosa sekä pompuloin koristellut pinnat saivat minut nyrpistämään nenääni. Parin päivän mietinnän jälkeen aloin kuitenkin lämmetä tuoleille, kun päätökseni sekoittaa ruokapöydän ympärille erilaisia tuoleja vahvistui päässäni. Myös kohtuullinen 15 euron kappalehinta houkutti, ja aloin jo nähdä sieluni silmin, kuinka kasari ottaisi tilaa keittiössämme tuolivanhustemme rinnalla ja niinpä nappasin kaikki neljä ruskeaa rumilusta itselleni. Aivan sellaisinaan en tosin tuoleja keittiöömme kelpuuta, joten hain rautakaupasta hiekkapaperia, pensselin ja muutamaa eriväristä maalia.
Nyt tuoleista kolme on saanut uuden värin pintaansa. Ensimmäisestä tuli vaaleanpunainen, toisesta musta ja kolmas, kuten neljäskin kohta, on nyt valkoinen. Täytyy myöntää, että tiesin värinvaihdon muuttavan tuolien ilmettä, mutten osannut kuvitella, että voisin olla tuolirumiluksiin näin tyytyväinen. Tuoleista hävisi maalauksen myötä täysin se kömpelyys ja raskaus, jota olin ensin tuoleissa kammoksunut. Edes koristepompulat pinnoissa eivät aiheuta enää väristyksiä, vaan nehän ovat ihan söpöt. Nyt en malttaisi odottaa, että tuolit ovat valmiit ja saamme ne käyttöön. Tosin aivan valmis ei haaveeni tuolien maalaamisen jälkeenkään ole, sillä haaveissa on myös uusi ruokapöytä, jonka ympärille kaikki kuusi tuolia mahtuvat sulassa sovussa. Saapa nähdä, mihin pöydänhankintahaaveilu johdattaa..
Pääsin tällä viikolla pitkästä aikaa tuunailupuuhiin ja tehdessä huomasin, kuinka paljon tällaista tekemistä olinkaan kaivannut. Viime kesänä rakensimme omin kätösin takapihallemme 30 neliöisen terassin, jonka tekemisessä vierähti kolme kokonaista lomapäivää. Tänä kesänä meillä ei kuitenkaan ollut minkäänmaan projektia toteutettavana, joten piti keksiä jotain pientä kivaa.
Vuosikausia kestänyt rakkauteni vanhoja pinnatuoleja kohtaan sai minut viime viikolla toteuttamaan vihdoin pitkäaikaisen haaveeni. Hommasin nimittäin neljä kappaletta käytettyjä tuoleja, joista pienellä laitolla olen hyvää vauhtia tekemässä meille uusia ruokapöydänistuimia. Ennestään taloudestamme löytyi yksi ukin vanha 50-60-luvun pinnatuoli sekä kaksi 60-lukulaista Tapiovaaran Fanett-tuolia, joita minun oli jo pidemmän aikaa ollut tarkoitus hankkia lisää. Kuitenkin pinnatuolien suosion kasvu viimevuosina on aiheuttanut sen, ettei tuoleja ole kovin helposti saatavilla, tai jos on, niistä kiskotaan hurjia hintoja. Omani ostin useampi vuosi sitten huuto.netistä ja silloin sain kaksi tuolia hinnalla, jota suurempaa saatetaan nykyään pyytää yhdestä tuolista.
Tuoleista haaveillessani tiesin, että tahdon ruokapöydän ympärille kuusi tuolia ja ainakin vielä yhden ylimääräisen käytettäväksi muualla asunnossa. Kiikarissa oli siis neljä tuolia. Fanettien metsästyksestä luovuttuani tarkoitukseni oli hankkia erilaisia noin 60-lukulaisia tuoleja, joissa on ohuet koristelemattomat pinnat ja istuimena aikakaudelle tyypillisesti ohuehko taivutettu vaneri. Missään nimessä kyseeseen eivät tulleet näitä uudemmat, kömpelöhköt ja painavat kokopuutuolit, joita muun muassa 80-luvulla valmistettiin pyöreiden keittiönpöytien ympärille. Vaan kuinkas taas kävikään..
Bongasin nettikirpparilta neljä ruskeaa 80-lukulaista, joiden kömpelö ja raskas istuinosa sekä pompuloin koristellut pinnat saivat minut nyrpistämään nenääni. Parin päivän mietinnän jälkeen aloin kuitenkin lämmetä tuoleille, kun päätökseni sekoittaa ruokapöydän ympärille erilaisia tuoleja vahvistui päässäni. Myös kohtuullinen 15 euron kappalehinta houkutti, ja aloin jo nähdä sieluni silmin, kuinka kasari ottaisi tilaa keittiössämme tuolivanhustemme rinnalla ja niinpä nappasin kaikki neljä ruskeaa rumilusta itselleni. Aivan sellaisinaan en tosin tuoleja keittiöömme kelpuuta, joten hain rautakaupasta hiekkapaperia, pensselin ja muutamaa eriväristä maalia.
Nyt tuoleista kolme on saanut uuden värin pintaansa. Ensimmäisestä tuli vaaleanpunainen, toisesta musta ja kolmas, kuten neljäskin kohta, on nyt valkoinen. Täytyy myöntää, että tiesin värinvaihdon muuttavan tuolien ilmettä, mutten osannut kuvitella, että voisin olla tuolirumiluksiin näin tyytyväinen. Tuoleista hävisi maalauksen myötä täysin se kömpelyys ja raskaus, jota olin ensin tuoleissa kammoksunut. Edes koristepompulat pinnoissa eivät aiheuta enää väristyksiä, vaan nehän ovat ihan söpöt. Nyt en malttaisi odottaa, että tuolit ovat valmiit ja saamme ne käyttöön. Tosin aivan valmis ei haaveeni tuolien maalaamisen jälkeenkään ole, sillä haaveissa on myös uusi ruokapöytä, jonka ympärille kaikki kuusi tuolia mahtuvat sulassa sovussa. Saapa nähdä, mihin pöydänhankintahaaveilu johdattaa..
Kommentoi
Lähetä kommentti