..vaikkei joulu vielä aivan oven takana olekaan. Lapsuuteni jouluissa kuusi nostettiin sisään sulamaan vasta aaton aattona ja koristeet oksilleen se sai aattoaamuna. Kuusenkoristelu oli mukavaa yhteistä puuhaa ja kivointa kaksin iskän kanssa - minä laitoin pienet koristeet ja iskä kynttilät sekä viimeiseksi tähden latvaan.
Viime joulu, jota vietimme ensi kertaa vanhempiemme kotien sijaan meillä Lintukodossa, oli ensimmäinen, jolloin emme jakaneet lahjoja oikean kuusen alta. Kuusen virkaa toimitti muovikuusi. Muovikuusen hankintaa voisi melkein kutsua eräänlaiseksi käännekohdaksi joulujeni vietossa, sillä ennen tätä olen ollut hyvin voimakkaasti muovikuusta vastaan. Minusta jouluun on kuulunut oikean kuusen tuoksu, karisevat ärsyttävät neulaset (joita löytyy vähintään yksi sukanpohjasta vielä seuraavana kesänä) ja hieman epäsymmetrisen puun asettelu niin, että sen harottavin puoli on varmasti seinää vasten. Tuosta kaikesta suostuin viime vuonna luopumaan uuden kodin ja remontin myötä, kun aloin yhtäkkiä haaveilla helposta, valkoisesta kuusesta.
Valkoinen kuusi on nätti, vaikka luonnollisesta ja perinteisestä se on yhtä kaukana kuin vasen on oikeasta. Kuusen tuoma tunnelma on kuitenkin lämpöinen ja joulumielen se tuo, vaikkei tuoksukaan. Ja onhan tavallaan mukavaa, että kuusen voi koristella jo kauan ennakkoon ja siinä on silti neulasia vielä aattoiltanakin. Loppiaisenakaan ne eivät ole karisseet ja loppusiivouskin käy huomattavasti kätevämmin. Eikä vuoden aikana käsittämättömästi varastosta kadonneen kuusenjalan tilalle tarvitse enää lähteä metsästämään uutta ympäri kaupunkia aattoaamuna, mikä sekin on tapahtunut lapsuudessani pariinkin otteeseen. Yhdenlaisen joulunihmeen on iskä aina noina hetkinä suorittanut..
Viime joulu, jota vietimme ensi kertaa vanhempiemme kotien sijaan meillä Lintukodossa, oli ensimmäinen, jolloin emme jakaneet lahjoja oikean kuusen alta. Kuusen virkaa toimitti muovikuusi. Muovikuusen hankintaa voisi melkein kutsua eräänlaiseksi käännekohdaksi joulujeni vietossa, sillä ennen tätä olen ollut hyvin voimakkaasti muovikuusta vastaan. Minusta jouluun on kuulunut oikean kuusen tuoksu, karisevat ärsyttävät neulaset (joita löytyy vähintään yksi sukanpohjasta vielä seuraavana kesänä) ja hieman epäsymmetrisen puun asettelu niin, että sen harottavin puoli on varmasti seinää vasten. Tuosta kaikesta suostuin viime vuonna luopumaan uuden kodin ja remontin myötä, kun aloin yhtäkkiä haaveilla helposta, valkoisesta kuusesta.
Valkoinen kuusi on nätti, vaikka luonnollisesta ja perinteisestä se on yhtä kaukana kuin vasen on oikeasta. Kuusen tuoma tunnelma on kuitenkin lämpöinen ja joulumielen se tuo, vaikkei tuoksukaan. Ja onhan tavallaan mukavaa, että kuusen voi koristella jo kauan ennakkoon ja siinä on silti neulasia vielä aattoiltanakin. Loppiaisenakaan ne eivät ole karisseet ja loppusiivouskin käy huomattavasti kätevämmin. Eikä vuoden aikana käsittämättömästi varastosta kadonneen kuusenjalan tilalle tarvitse enää lähteä metsästämään uutta ympäri kaupunkia aattoaamuna, mikä sekin on tapahtunut lapsuudessani pariinkin otteeseen. Yhdenlaisen joulunihmeen on iskä aina noina hetkinä suorittanut..
Kommentoi
Lähetä kommentti