Että pitikin sataa koko päivän. Minulla kun oli niin suuret suunnitelmat mennä ensimmäistä kertaa ajan kanssa pihamaalle, tutustua puutarhaan ja sen kasveihin sekä kokeilla nurmenleikkuuta lainaruohonleikkurilla, ennen kuin hommaamme oman. Ruohonleikkuu ei ole pihallamme aivan niin yksinkertainen asia kuin voisi kuvitella. Tonttimme on nimittäin hieman haastava. Pinta-alaa sillä on kompaktit päälle 1000m2, mutta kyseessä ei ole mikään tasainen ruohokenttä. Lähes koko piha on rinnettä, enimmäkseen melko jyrkkää sellaista.
Piha on kaunis ja pidämme siitä juuri vaihtelevien pinnanpuotojen ja korkeuserojen vuoksi, mutta tekemistä siinä on. Ensimmäisen haasteen asettaa heti se, ettemme kumpikaan ole kovin tottuneita pihanlaittajia. Toisen se, että tässä vasta tutustutaan, että mitähän kaikkea tämä alkava ja kuluva kesä pihamaallemme kasvattaa. Ihan oma lukunsa on vielä tietysti saunan takaa löytyvä kasvimaa, jossa on ainakin vadelmapensaita, mansikoita, salaattia..
En oikein tiedä, mistä päästä tämä pihasuunnittelu ja puutarhanhoitaminen tulisi aloittaa. Ehkä helpoin olisi pyytää joku asiasta enemmän tietävä apuun, vaikka eihän se olisi läheskään yhtä hauskaa. :D Harjoittelemalla me remonttikin hoidettiin, joten ei kai yhden pihan laittaminen niin vaikeaa voi olla..eihän?
Luulen, että otan pihan suhteen tämän vuoden tavoitteeksi sisustaa huvimaja nätiksi, istuttaa ruukkuihin muutamia kauniita kesäkukkia (ja pitää ne hengissä kesän yli) ja hoitaa kasvimaata sen verran menestyksekkäästi, että se on pystyssä vielä seuraavanakin vuonna. Aion myös löytää sopivan ruohonleikkurin tasaisten alueiden leikkaamiseen ja mies saa hoitaa jyrkimmät kohdat jollain muulla härvelillä. Lupaan myös muistaa suojata pienenpienet omenapuumme, jotka viime syksynä unohtuivat kaiken hässäkän keskellä jänisten talviruokapaikoiksi. Onneksi puuparat selvisivät ja tekivät silmut tänä vuonna. Vaikka aikamoinen koettelemus talvi niille oli, kun puolet rungosta oli kaluttu paljaaksi!
Erehdyin hetkeksi kesken tämän kirjoituksen lukemaan netistä tietoa marjapensaiden hoidosta.. Kuullostaa aika pahalta, ettemme ole tehneet pensaille mitään syksyllä emmekä varhain tänä keväänä. Saa nähdä, jääkö pensaistamme mitään jäljelle, kun tarkastamme tuhot ja saksimme pensaita sen verran, kun tuhojen laajuus vaatii..
Kuvaa ei ole, koska en jaksanut vaivautua kamera kädessä sateeseen. Sen verran synkäksi sää veti mielen.
Piha on kaunis ja pidämme siitä juuri vaihtelevien pinnanpuotojen ja korkeuserojen vuoksi, mutta tekemistä siinä on. Ensimmäisen haasteen asettaa heti se, ettemme kumpikaan ole kovin tottuneita pihanlaittajia. Toisen se, että tässä vasta tutustutaan, että mitähän kaikkea tämä alkava ja kuluva kesä pihamaallemme kasvattaa. Ihan oma lukunsa on vielä tietysti saunan takaa löytyvä kasvimaa, jossa on ainakin vadelmapensaita, mansikoita, salaattia..
En oikein tiedä, mistä päästä tämä pihasuunnittelu ja puutarhanhoitaminen tulisi aloittaa. Ehkä helpoin olisi pyytää joku asiasta enemmän tietävä apuun, vaikka eihän se olisi läheskään yhtä hauskaa. :D Harjoittelemalla me remonttikin hoidettiin, joten ei kai yhden pihan laittaminen niin vaikeaa voi olla..eihän?
Luulen, että otan pihan suhteen tämän vuoden tavoitteeksi sisustaa huvimaja nätiksi, istuttaa ruukkuihin muutamia kauniita kesäkukkia (ja pitää ne hengissä kesän yli) ja hoitaa kasvimaata sen verran menestyksekkäästi, että se on pystyssä vielä seuraavanakin vuonna. Aion myös löytää sopivan ruohonleikkurin tasaisten alueiden leikkaamiseen ja mies saa hoitaa jyrkimmät kohdat jollain muulla härvelillä. Lupaan myös muistaa suojata pienenpienet omenapuumme, jotka viime syksynä unohtuivat kaiken hässäkän keskellä jänisten talviruokapaikoiksi. Onneksi puuparat selvisivät ja tekivät silmut tänä vuonna. Vaikka aikamoinen koettelemus talvi niille oli, kun puolet rungosta oli kaluttu paljaaksi!
Erehdyin hetkeksi kesken tämän kirjoituksen lukemaan netistä tietoa marjapensaiden hoidosta.. Kuullostaa aika pahalta, ettemme ole tehneet pensaille mitään syksyllä emmekä varhain tänä keväänä. Saa nähdä, jääkö pensaistamme mitään jäljelle, kun tarkastamme tuhot ja saksimme pensaita sen verran, kun tuhojen laajuus vaatii..
Kuvaa ei ole, koska en jaksanut vaivautua kamera kädessä sateeseen. Sen verran synkäksi sää veti mielen.
Voi se! Nimittäin olla vaikeaa se yhden pikkupikkupihan laittaminen kuosiin. Tai edes ylläpito. Pyydä apua! Äidit on hyviä yleensä näissä ja kivat naapurin mummot. Onko teillä sellaisia? :)
VastaaPoistaNiin...äitiparkahan se varmaan joutuu vähän auttelemaan. Harmi kun meillä ei ole kivoja naapurin mummoja. Eikä naapurin mummoja muutenkaan. :D Muuten menisin kyllä heti hieromaan tuttavuutta ja kyselemään vinkkejä. (Tai viimeistään sitten, kun mummo olisi kuopsuttamassa meidän pihamme puolella. ;D)
VastaaPoista